Iso askel aikuisuuteen
Edellinen tarinani päättyi siihen kun olin löytänyt mukavan pojan, muuttanut hänen kanssaan asumaan ja saanut töitä äitini kautta.
Olimme tässä vaiheessa äitini kanssa hyvin läheisiä tai lähinnä hyviä kavereita. Meille ei ole koskaan kasvanut sellaista luottamusta jota toivoisin jokaisen lapsen ja vanhemman välillä olevan. Toki tiesin olevani hänelle todella tärkeä pienestä pitäen mutta en vain löytänyt paikkaani uusioperheessä. Hän varmasti yritti aina parhaansa. Vietimme siiderin kosteita iltoja kahdestaan ja välillä porukalla pelaillen lautapelejä. Jälkikäteen ajateltuna tämä oli luultavasti hyvitystä lapsuudessa menetetyistä ajoista.
Mutta palataanpa takaisin minuun.
Suhteeni ei kestänyt reilua vuotta kauempaa, poika olikin liian kiltti elämäntyyliini nähden. Ehdimme asua yhdessä muutaman kuukauden. Tykkäsin edelleen juhlia viikonloppuisin kavereiden kanssa ja tämä ei sopinut hänelle, päätimme erota.
Muutin ensimmäistä kertaa kahdestaan koirani kanssa ja arkeni koostui töissä käymisestä. Olen aina tehnyt kovasti töitä ja koen että perheessämme on aina arvostettu työntekoa. Kun pääsin äitini kautta töihin varastolle, päähäni on jäänyt sanat: ”Teet sitten kunnolla töitä ettei tarvii hävetä.”
Voin sanoa jälkikäteen ettei ole todellakaan tarvinnut hävetä! Tässä kohtaa voin taputtaa itseäni olalle ja todeta että töitä on aina tehty sata lasissa. Siinä vaiheessa en vain osannut aavistaa mitä tällainen suorittaminen tuo tullessaan. Olen kiitollinen äidilleni kyseisestä työpaikasta ja olinkin kyseisen yrityksen palveluksessa 18 vuotta ennen romahdusta.
Vaikka olinkin kova tekemään töitä, niin olin myös edelleen kova menemään viikonloppuisin… baareihin. Harrastin paljon irtosuhteita ja tulin raskaaksi 19-vuotiaana. Olin tapaillut lapseni isää muutamana viikonloppuna aiemmin mutta en halunnut vakavampaa suhdetta. Päätin pitää lapsen, se tuntui oikealta päätökseltä enkä ole katunut päivääkään. Tyttäreni on maailmani tärkein asia ja ainoa lapseni!
Kun tyttäreni oli kahdeksan kuukauden ikäinen, päädyimme yhteen lapseni isän kanssa. Sitä yhteistä taivalta kesti 15 vuotta. Alkuun suhde vaati paljon totuttelua puolin ja toisin, olin tottunut elämään omaa elämääni omilla ehdoillani ja hän oli tottunut railakkaaseen nuoren miehen elämään. Suhteessamme oli enemmän ja vähemmän ylä-ja alamäkiä mutta myös paljon hyviä hetkiä. Menimme naimisiin kesällä 2012 tyttäremme ollessa seitsemän vanha.
Olin ottanut ison askeleen aikuisuuteen!
Kiitos kun luit tarinani toisen osan.
Seuraava teksti on jo tuloillaan!