Viikon kuulumiset
Voisinko voittaa lotossa, eurojaskassa, viikkarissa tai edes ässä arvasta muutaman tonnin! Vaikka sanotaan ettei raha tee ketään onnelliseksi niin kyllä se monia asioita helpottaisi. Osasairauspäiväraha ja muutamien työpäivien palkka ei päätä huimaa, jos mulla ei olisi yhtään säästöjä niin en pärjäisi. Toki säästötkin on kohta muisto vain! Eli kyllä se raha mulle ”onnellisuutta” tai ainakin mielen keveyttä toisi.
Kävin tällä viikolla labrassa. Kilpirauhaset näyttäisi olevan kunnossa ja ferritiinikin oli korkeampi kuin aikoihin -> 63.1μg! Yllätyin! Jotain oon ruokavaliossa tehnyt oikein kun arvo on noussut paljon puolen vuoden aikana. Nyt vielä ensi viikolla teen kortisolin testauksen sylkitestillä jotta näen lisämunuaisten tilan. Haluan pois sulkea kaiken mahdollisen mikä aiheuttaa näitä jatkuvia oireita (väsymys, rytmihäiriöt, kivut yms.). Jolloin jäljelle jää luulosairaus! Heh!
Tyttäreni lähti viime viikonloppuna kaverinsa ja isänsä kanssa Leville. Paljon on uutisoitu miten ihmiset on vastuuttomia kun matkustelevat tällaisena aikana ja Levillä tartuntaluvut on nousussa. Toivotaan, että tulevat terveinä takaisin. Tosin tyttäreni oli lasketellut puuta päin ja satuttanut polvensa. Hänet oli haettu rinteestä moottorikelkalla ensiapuun mutta onneksi näyttää nyt siltä, että selvittiin pienillä ruhjeilla. Ja huomenna saan hänet taas kotiin! Onkin jo ollut ikävä!
Kävimme siskon kanssa mielenkiintoisen keskustelun tällä viikolla puhelimessa. Puhuttiin paljon lapsuudesta ja muistoista niiltä ajoilta. Siskoni ei muista lapsuudesta juurikaan mitään (hän on kuusi vuotta nuorempi) ja hän sanoittikin tämän olevan itsensä suojelua. Alkoholi oli aika isossa roolissa koko ajan vaikka päällisin puolin kaikki näyttikin olevan kunnossa. Ei ihme jos siitä ei halua mitään muistaa. Tämä keskustelu ajautui nykyhetkeen ja lähinnä äitimme alkoholin käyttöön (alkoholismiin). Hän juo vähintään joka toinen päivä ja soittelee meille videopuheluita. Harvoin vastaan. Mietittiin siskon kanssa mikä niissä puheluissa niin ärsyttää ja ahdistaa. Tajusin sen nimenomaan tulevan sieltä lapsuudesta, inhoan nähdä ja kuulla äitiäni humalassa. Ja nyt aikuisena mulla on oikeus valita ja olla vastaamatta, lapsena vaihtoehtoja ei ollut. Me yritetään kerätä rohkeutta ja keskustella tästä asiasta äitimme kanssa! Se ei tule olemaan helppoa.
Tähän viikkoon myös mahtui hyvä teko. Halusin kiittää paria ystävää ystävyydestä, siskoa olemassaolosta lähettämällä heille suklaata, lakritsia ja kortin heihin sopivalla tekstillä. Isälle lähetin sisuja ja pastilleja piristykseksi koronan keskellä. #pieniteko
Näinä vaikeina aikoina muistakaa läheisiä. Pienikin teko piristää!