Mukavia muistoja

Olen kirjoittanut nyt kolme postausta siitä mikä on todennäköisesti johtanut uupumiseeni jo lapsuudesta lähtien. Kerron myöhemmin mitä kaikkea on tapahtunut tajunnan menetykseni jälkeen.
Nyt haluan tässä välissä kirjoittaa myös niitä hyviä ja positiivisia muistoja elämäni varrelta!

Ensimmäisistä ikävuosista (0-5v) minulla ei ole juurikaan mitään muistikuvia. Asuimme isäni ja äitini kanssa rivitalossa pienellä paikkakunnalla. Elimme luultavasti ihan normaalia perhe-elämää, koska mitään erityistä ei nouse mieleeni.

Vanhempieni erottua, asuimme äidin kanssa kerrostalossa ja muistan kuinka saatoin istua tunninkin suihkun alla leikkien leluilla. Minulla oli myös rakas kalju nukke Suvi jonka pää irtosi kun hyppelin kerrostalon rappuja alas, sitä ei saatu enää korjattua ja nukke joutui roskikseen. Tämä ei ollut silloin iloinen asia mutta näin jälkikäteen se hymyilyttää. Kuten sekin kun naapurin pojat usuttivat laittamaan kielen pihan jäiseen tolppaan, kiinnihän se jäi ja kielestä lähti pala.

Muistan useamman kerran kuinka isäni oli ostanut minulle ison pehmolelun kun hän tuli hakemaan minut hoidosta perjantaisin. Osa leluista on edelleen tallessa.
Kesäisin kiersimme isäni kanssa huvipuistoja ja muistoksi ostettiin aina viiri, jotka edelleen roikkuvat hirvensarvesta isäni luona. Joskus myös serkkuni oli mukana reissuissa, mukaan pakattiin meetwursti ruisleivät jotka olivat lämmenneet auringon lämmittämässä takakontissa ennen kuin ehdimme evästauolle.
Isäni muutti jossain vaiheessa kotitilalleen mummon, mummon veljen ja sedän kanssa. Sinne minulle rakennettiin leikkimökki ja sain myös oman pikku Jeepin (auton). Sillä kurvailin pitkin pihoja, pururatoja ja järven jäitä. Välillä sain myös ottaa ystäväni mukaan viikonlopuksi. Teimme talvisin lähimetsään kallion kylkeen menninkäisten majan ja metsästimme timantteja (jääpaloja).
Meillä oli myös tapana isäni kanssa käydä kyläilemässä lauantai iltaisin kunhan ensin oltiin saunottu iltapäivästä.
Isäni luota on valtavan paljon ihania muistoja!

Muutimme kaupunkiin äitini kanssa ollessani kuuden vanha, perheeseen kuului myös uusi isäpuoleni sekä siskopuoli (sisko minulle). Minulla oli muutamia hyviä ystäviä joiden kanssa vietin paljon aikaa. Muistan kerran leikkipuistossa ollessani haukkuneeni naapurin tyttöä ja hänen kavereitaan Kiljusten Herrasväen mukaan, kuten Pulla ja Mökö. Tyttö suuttui niin paljon, että heitti minua kivellä päähän. Itkuhan siitä tuli ja verta valui pitkin otsaa. Naapurit riensivät apuun rätteineen ja vesisankoineen.
Otimme koiranpennun kun olin kymmenen vanha. Olin salaa ostanut talutushihnan, luita ja muita tarpeita rahoilla joita isäni minulle lähetti. Uskalsin näyttää ”salaisen” aarrekätköni isäpuolelleni ja sitten meille yht’äkkiä ilmestyi koiranpentu Alex.
Niin surullista kuin se onkin niin minulla ei ole juurikaan mitään erityisen mukavia muistoja uusioperhe ajoilta vaikka yritän niitä kuinka miettiä. Kävin koulua, hoidin siskoa ja olin ystävien kanssa. Saimme kyllä siskomme kanssa paljon kaikkea uutta, pelikoneet, uusimmat Disney elokuvat, vaatteet ym.

Lapseni syntymä on tietysti elämäni tärkein muisto! Tyttäreni on minulle kaikki kaikessa ja voin tunnustaa hemmotelleeni häntä hyvinkin paljon. Edelleenkin.
Mukavia muistoja perheenä on paljon. Kävin ensimmäisellä ulkomaan matkalla Luxembourghissa perheeni kanssa, se oli jännittävää. Sen jälkeen kävimme muutaman kerran ulkomailla yhdessä. Lisäksi kävimme Lapissa muutaman kerran ja kiersimme eri kylpylöitä Suomessa. Tämä oli minulle uusi kokemus koska en ollut aikaisemmin yöpynyt hotelleissa, ollut lentokoneessa tai juurikaan poistunut kotipaikkakunnaltani muuta kuin isäni kanssa huvipuistoissa käydessä. Nämä ovat kaikki ihania muistoja yhteisestä ajastamme! Leffa-ja herkkuillat viikonloppuisin joita pidämme edelleen tyttäreni kanssa  satunnaisesti. Ystävien kanssa vietetyt illanistujaiset ja kahvihetket. Siskon kanssa olemme myös viettäneet paljon yhteistä aikaa ja hän onkin minun ”ykkös uskottuni”!

Työ on ollut minulle myös hyvin tärkeää ja olen siinä pärjännyt hyvin. On ollut hienoa kokea arvostusta ja saada työskennellä ihanien ihmisten kanssa. Ja nautin siitä kun voin olla avuksi jollekkin ja nähdä hymyjä ihmisten kasvoilla. Senpä takia työni ovat olleet aina tavalla tai toisella asiakaspalvelua.

Se minkä olen uupumiseni aikana huomannut, en ole juurikaan osannut irroitella ja hassutella! Olen elänyt niin orjallisesti suorittajan elämää jossa ei ole tilaa ”pelleillä”. Jatkossa aion hassutella varmasti enemmän ja tehdä enemmän mukavia juttuja.

Ja nyt ennen kaikkea odotan joulua todella paljon! Hyvää ruokaa ja aikaa tyttäreni kanssa!

Ihanaa Joulun aikaa kaikille!
Näin saadaan taas kasaan mukavia muistoja!