Kirje itselleni

Olen aika kriittinen ja armoton itseäni kohtaan ja nyt kirjoitankin myötätunto kirjeen itselleni. Toki olen oppinut paljon höllentämään ajatuksiani itsestäni mutta jatkuva väsymys ja voimattomuus saa oloni ajoittain surkeaksi. Käytän tässä kirjeessä ”ystävältä itselleni” tyyliä koska on helpompi olla myötätuntoinen ystävää kohtaan.

 

Rakas ystäväni! 

Tiedän että sinulla on ollut vaikeaa uupumuksen takia jo useamman vuoden ajan. Olet aina silti niin iloinen ja puhelias kun nähdään. Ja huumorintajusi… no se on ihan omaa luokkaansa. Onneksi et ole sitä kadottanut elämästäsi.

Olet tehnyt isoja päätöksiä parin vuoden sisällä oman hyvinvointisi takia ja ihailen rohkeuttasi. Tiedän että sinua pelottaa  miten tulevaisuus järjestyy mutta itsekkin ystävänä aina toteat ”Kyllä ne asiat aina järjestyvät.” 

Pelkäät ettet ehkä koskaan toivu ja pääse takaisin työelämään, on normaalia pelätä. Epävarmuus on inhottava tunne. Ja vaikket koskaan toipuisikaan täysin, uskon että löydät sopivan tavan elää asian kanssa. Ole myötätuntoinen itseäsi kohtaan.

Mikään ulkoinen tekijä ei tee sinusta parempaa ihmistä kuin nyt olet. Oletko huomannut olevasi juuri nyt aito ja ihana itsesi ilman suorittamista? Uupumuksen myötä olet löytänyt itsesi jota vuosikausia etsit. Ja en kiellä, kovan hinnan jouduit siitä maksamaan mutta ilman sitä olisit edelleen hukassa.

Koet usein olevasi ulkopuolinen ja yksinäinen. Vaikket jaksa juosta maratonia tai käydä salilla, jaksat kuitenkin tavata ystäviäsi ja viettää aikaa heidän kanssaan. Ja vaikket aina jaksaisikaan, me ystävät ymmärrämme emmekä tuomitse. Edelleenkin olet ihmisenä loistava tyyppi eikä fyysinen jaksamisesi siihen vaikuta!

Olet myös tyttäresi mielestä hyvä tyyppi, vietätte paljon aikaa yhdessä ja teillä on ihan omat juttunne! Sitä on ilo seurata! Ja sehän se on tärkeintä, läheiset ja läheisyys.

Älä unohda olevasi sika magee tyyppi! Kyllä me täältä suosta vielä noustaan! Pidä toi positiivinen elämän asenne yllä ja tukeudu meihin ystäviin kun on vaikeaa. 
Love U!