IhanUus Minä

(V)ιhαηα hεrκκγγs

Herkkyys… Se piilossa pidetty ominaisuus minussa. Jos kieltää sen olemassaolon, niin sitähän ei silloin ole. Eikö? Herkät ovat nössöjä, raukkoja, itkupillejä, jotenkin vääränlaisia ja pärjäämättömiä. En ole ennen ajatellut olevani jotenkaan erityisen herkkä kunnes uuvuin vakavasti ja jouduin pohtimaan elämääni ja itseäni. En ollut vuosiin juurikaan edes itkenyt, olin kovettanut itseni hyvin. Sairauslomani ensimmäisinä kuukausina […]

Kuka vetäisi töpselin?

Kuka vetäisi töpselin?

Radio soi taustalla, päässä pyörii, oksettaa, sydän takoo rinnasta ulos… ”Missä ihmeessä mä olen? Olenko hengissä?” Hetken mietittyäni tajusin istuvani autossa ystäväni pihassa. Katson puhelintani ja mietin hetken kehen otan yhteyttä, mieheeni, ystävääni vai hätäkeskukseen. Olo on epätodellinen ja luulen saavani sydänkohtauksen, soitan ambulanssin. Ystäväni saapuu pihalle ihmettelemään miksi en tullut sisälle ja on huolissaan voinnistani. […]

Mukavia muistoja

Mukavia muistoja

Olen kirjoittanut nyt kolme postausta siitä mikä on todennäköisesti johtanut uupumiseeni jo lapsuudesta lähtien. Kerron myöhemmin mitä kaikkea on tapahtunut tajunnan menetykseni jälkeen. Nyt haluan tässä välissä kirjoittaa myös niitä hyviä ja positiivisia muistoja elämäni varrelta! Ensimmäisistä ikävuosista (0-5v) minulla ei ole juurikaan mitään muistikuvia. Asuimme isäni ja äitini kanssa rivitalossa pienellä paikkakunnalla. Elimme luultavasti […]

IhanUus Minä

Paljonko on riittävästi?

Tarina jatkuu… Elin normaalia, kiireistä arkea työn ja kodin välillä. Aamulla koirat lenkille, lapsi hoitoon, töihin, lapsi hoidosta, koirat lenkille, ruoanlaitto, siivous/pyykin pesu/kaupassa käynti, suihkuun, nukkumaan. Niin ja pitihän tämä lisäksi yrittää vielä näyttää hyvältä ja kodin piti olla tiptop! Liikuntaakin yritin jossain välissä harrastaa ja pitää yllä sosiaalisia suhteita. Pyöritin koko perhettä vuodesta toiseen […]