Elämää unessa

Se olisi jälleen sunnuntai ilta. Asunto on hiljentynyt kun tytär ja koirat lähtivät taas viikoksi toiseen kotiin. Viikko kuluu todella nopeasti kun on ääntä ja vilskettä ympärillä mutta koti ilman muita on hiljainen ja kolkko. Tämä tietysti korostuu vielä enemmän nyt kun olen sairauslomalla.

Väsymys on ollut todella raastavaa. Olotilaa on vaikea kuvailla, huono humala ja lähes jatkuva ahdistus. Verikoetulokset olivat tulleet jo omakantaan mutta endokrinologin lausunto tulee vasta 9.6. jälkeen. Pientä heittoa siellä oli mutta enpä lähde nyt sen enempää niitä tulkitsemaan, aika näyttää.

Kerroin jossain vaiheessa tyttäreni polvesta jonka hän satutti laskettelurinteessä maaliskuussa. Polvi ei ole edelleenkään kunnossa ja kävimme jälleen tällä viikolla lääkärissä. Lääkäri oli todella mukava ja hän laittoi sairaalan puolelle lasten kirurgialle konsultointipyynnön. Kirje saapuikin jo tällä viikolla ja hoito-ja tutkimussuunnitelma on tehty ortopedian poliklinikalle, aika tulee myöhemmin.

Olen yrittänyt väsymyksestä huolimatta pitää fiiliksen hyvänä, vaikeaa se on ajoittain. Kävin työkaverin kanssa kävelemässä luontopolun (5.6km) maanantaina. Matka ei tuntunut maastossa pitkältä mutta menin todella huonoon kuntoon tämän jälkeen. Kroppa ei tunnu palautuvan nyt millään. Sain kuitenkin hoidettua kakkutilauksen jonka olin luvannut jo aiemmin. Lisäksi kävimme tyttären kanssa kirppiksellä Hämeenlinnassa ja syömässä Amarillossa. Pidän hyvin tärkeänä yhdessäoloa tyttöni kanssa. On todella palkitsevaa, että hän vielä haluaa viettää aikaa tällaisen ”vanhuksen” kanssa. Olemme myös kannustaneet suomea jääkiekon mm-kisoissa!

Aurinkoista tulevaa viikkoa! Nauttikaa lämmöstä ja kesästä!