Kyllä en kehtaa.

Palkkasin viime viikolla itselleni ravintovalmentajan. Jostain se on aloitettava. Lääkärin löytäminen ei ollutkaan niin helppoa kuin olin kuvitellut. Soitin usealle eri funktionaalisen lääketieteen asiantuntijalle ja vapaita aikoja löytyi vasta syksyltä! Epätoivo meinasi iskeä tai oikeastaan iski. Mä en parannu ikinä! Hetken epätoivossa kierittyäni päätin aloittaa oikeanlaisesta ja parantavasta ravinnosta. Vaikka luulenkin tietäväni ”kaiken” terveellisyydestä, silti syön herkkuja kaksin käsin. Kun syö muutaman päivän kasviksia ja kalaa, voi toisena hetkenä syödä pullaa ja suklaata.

Täytän tällä hetkellä ruokapäiväkirjaa ensimmäistä tapaamista varten. Jo itsessään päiväkirjan täyttäminen on saanut mut jättämään pullat ja karkit kaupan hyllylle. En vain yksinkertaisesti kehtaa niitä syödä kun jokainen suupala on merkattava. Muuten tämä ei ole ihanteellisin aika päiväkirjan pitoon koska istuin iltaa ystäväni kanssa viime perjantaina ja siinähän kului viinipullo. Sitten olin sopinut aikoja sitten tyttöjen illan lauantaiksi ja söin juustokeksejä, valkohomejuustoa, salaattia joka sisälsi enemmän juustoja kuin salaattia,  join zero cokista ja päädyin yhteen lakupötköön kun en kehdannut ostaa suklaalevyä. Eilen oli tytön kanssa joka toinen tiistai pitämämme tv-tiistai johon kuuluu sipsit ja dippi. Ja vappukin on tulossa, munkkia ja nakkeja kuluu vappuaattona ja vappupäivänä menen piknikille. Eli ruokapäiväkirjani näyttää todella hyvältä! Tyttöni ehdotti etten vaan merkkaa listaan kaikkea. Hieno idea mutta ei onnistu multa, syyllisyys kalvaisi hengiltä.

Odotan silti innolla mitä tuleman pitää. On mielenkiintoista kuulla ammattilaisen suusta mitä muutoksia tulisi tehdä jotta oloni kohenisi. Ja sitä todella toivon. Kyllä en kaurapuurosta luovu mutta muuten olen valmis!

Loistokasta vappua kaikille! Syökää paljon munkkeja ja juokaa simaa!