Liikaa aikaa. Aikaa ajatella

Tiistai. Kuudes vapaapäivä putkeen. Lihaksia ja niveliä kolottaa. Puoli tuntia venyttelyä ja pikainen aamulenkki koirien kanssa tuulessa ja tuiskussa. Onko kolotus työn aiheuttamasta rasituksesta vai vapaapäivien laiskuudesta vai jostain muusta? Uupumus on jättänyt jälkensä. Muutaman vuoden tekemättömyys on laittanut kropan rapakuntoon ja painoa on kertynyt vyötärölle muutama kilo. En omista vaakaa enkä aio sellaista hankkia. Housut on hyvä mitta.
Olisi hyvä kohottaa kuntoa, järkikin sanoo että liikunnalla peruskunto paranee ja silloin jaksaa paremmin. Pelko uudelleen uupumisesta on läsnä koko ajan ja hokee ”älä tee mitään rasittavaa ettet uuvu uudestaan.” Aikamoinen ajatusten loukku. On vaikea tunnistaa mikä on oikea suunta.

Kunnon kohottaminen tulisi aloittaa pikku hiljaa ja siinäpä se ongelma onkin. Olisin menossa heti kuntosalille repimään lihakset riekaleiksi tai hiihtämään veren maku suussa, hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä niin että päässä sumenee. Turhauttaa ajatus pienistä kävelylenkeistä, kävelen jo töissä vähintään 10km päivässä. Uimahallit on kiinni. Frisbeegolfia ei talvella voi harrastaa. Kyseiseen lajiin jäin koukkuun viime vuonna.  Siinä tulee huomaamatta käveltyä useampi kilometri vaihtelevassa maastossa, odotan kevättä! Viime vuonna tuli käytyä usealla eri paikkakunnalla tsekkaamassa radat.

Noita mäkiä kun tarpoo niin kyllä kunto nousee.

On myös välillä vaikea uskoa että olen terve. Vaikka minua on paljon tutkittu tajuttomuuden takia ja käyn verikokeissa kerran vuodessa omakustanteisesti (puhti.fi), niin silti kun väsymys jäytää ja lihaksia kolottaa niin mieleen nousee ettei kaikki olekkaan kunnossa. Tai ehkä kaikki olisi helpommin ymmärrettävää jos kaikelle löytyisi selvä sairaus/syy.

Uupumus on edelleen jotenkin hävettävää ja heikkouden merkki. Yritän itse olla mahdollisimman avoin tilanteestani ja saada ihmiset ymmärtämään sen johtuvan liiasta kaikesta. Liikaa töitä, kotitöitä, yrittämistä, auttamista, miellyttämistä… kaikkea! Olen voinut antaa tukea muille. Se on tärkeää itselleni.

Kotitöistä puheen ollen, tiskit ja pyykit odottaa. Keitän kahvit ja istun hetkeksi nojatuoliin odottaen tiskiveden viilentymistä. Käännän ajatukset pykälän positiivisemmiksi enkä vajoa kurjien ajatusten syövereihin. Ehkä saan inspiraatio maalaamiseen tai saan ylipuhuttua tyttäreni pelaamaan tennistä!

Antaa ajatusten tulla ja mennä vapaasti. Tärkeää on tämä hetki!

Mukavaa viikkoa!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *