Mistä on pienet tytöt tehty?

Tämä pienen pieni tyttö syntyi pieneen kuntaan elokuussa 1983 viisi viikkoa liian aikaisin. Olin ilmeisesti kiireinen jo silloin. Olin perheeni ensimmäinen lapsi ja sellaiseksi myös jäin… isälleni.

Vanhempani erosivat ollessani viiden vanha, luulisin. Emme ole koskaan puhuneet asiasta. Muutin äitini kanssa kahdestaan, isälläni kävin viikonloppuisin. Uusi isäpuoleni astui kuvioihin nopeasti ja muutimme kaupunkiin. Myös pikkusisko oli jo tuloillaan. Aloin näkemään toistuvaa painajaista ja lopulta jouduin unitutkimuksiin. Diagnoosina stressireaktio kaikista niistä muutoksista, joita olin joutunut kokemaan pienen ajan sisällä.

Vuodet kuluivat ja yritin sopeutua uuteen perheeseeni. Oli sellainen tunne etten merkinnyt juurikaan mitään isäpuolelleni, olin vain se kaupanpäällinen joka tuli äitini mukana. Alkoholi kuului aikuisten arkeen ja viikonloppuihin, äidilläni lähinnä perjantai-iltoihin. Muistan niin monet yöt kun emme saaneet siskoni kanssa nukutuksi musiikin, laulun tai isäpuoleni ”sammumisörinän” takia. Olihan meillä toki asiat siinä mielessä hyvin, että oli katto pään päällä, puhtaat vaatteet sekä ruokaa. Mutta se läheisyys ja rakkaus puuttui.
Tämän  lisäksi olen nähnyt lievää väkivaltaa, jossa kaulaketjut ovat katkeilleet. Onneksi pääsin tätä kaikkea pakoon joka toinen viikonloppu isäni luokse. Jälkikäteen olen miettinyt miten pieni siskoni pärjäsi yksin nämä viikonloput.

Teini-ikään tullessani aloin itse käyttämään alkoholia ja polttamaan tupakkaa. Uhmasin kotiintuloaikoja ja koulu meni alamäkeä. Eksyin epämääräisiin porukoihin ja seurustelin 9. luokalla ollessani täysi-ikäisen pojan kanssa. Hän löi minua muutamia kertoja humalassa. Luojan kiitos pääsin eroon hänestä ja hänen kavereistaan.
Viikonloput meni juhliessa. Joimme kavereiden kanssa myös kotonani äidin ollessa mukana kun isäpuoleni oli töissä, meistä tuli vähän kuin kaverit. Tässä vaiheessa en juurikaan enää käynyt isälläni, josta olen jälkeenpäin potenut todella huonoa omatuntoa.

Äitini erosi isäpuolestani kun olin juuri aloittanut ammattikoulun. Muutimme niin vauhdilla ettemme ehtineet juurikaan pakata tavaroitamme. Miten epäoikeudenmukaista on ”tyhjentää” asunto ja häipyä sillä välin kun toinen on töissä? Erolle tosin selvisi hyvinkin pian syy, äidillä oli uusi mies. Työtön alkoholisti. Tosin olin itse jo sen verran vanha että menin omia menojani ja kotonakin sai juhlia kavereiden kanssa jos halusi. Ammattikoulun suoritin kuitenkin kiitettävästi ja löysin mukavan pojan. Pääsin töihin äitini kautta ja muutin pois kotoa kyseisen pojan kanssa täytettyäni 19-vuotta.

Tästä kaikesta on tämä pieni tyttö tehty!

Se mistä jatkuva suorittamiseni johtui, liittyy vahvasti turvattomaan lapsuuteeni ja isoon vastuuseen itsestäni ja pikkusiskostani.

Kiitos, että jaksoit lukea! Kerron myöhemmin lisää miten uupumus hiipi elämääni.