Aurinko! Ihana aurinko joka lämmittää mukavasti nojatuolissa istuessa. Ja miten paljon valoisa aika on lisääntynyt, tykkään!
Tänään on vapaapäivä. Töihin paluu on sujunut hyvin ja edelleen olen sitä mieltä, että mun työkaverit on parhaita! Ahdistuskin on pysynyt pääosin aisoissa.

Nyt haluan kirjoittaa luovuudesta ja sen tuomasta ilosta. En ole koskaan ollut erityisen luova enkä heittäytyjä tyyppi. Nolottaa jos en osaa heti ekalla kerralla ja mitä muut ajattelee jos mokaan. On helpompi elää sillä turvallisella ” en tee mitään erityistä”-linjalla. Voi vain katsoa vierestä kun muut nauttii elämästä ja kateellisena miettiä miten rohkeita ja taitavia tyyppejä täällä maailmassa on.

Mutta nyt olen vihdoin löytänyt myös itsestäni rohkeutta kokeilla kaikenlaista mitä mieleen tulee. Se tila jonka ennen täytin pakonomaisella suorittamisella, täyttyy nyt asioilla joita oikeasti haluan tehdä ja kokeilla. Uupumisen myötä on tullut pelko siitä ettei pysty enää mihinkään. Sitä pelkää kaikkea mahdollista mikä saattaa rasittaa kehoa ja mieltä.Yritän päästä pelosta eroon tai yritän lähinnä vapautua siitä ajatuksesta.

Ystäväni totesi, että ”Olethan sä niitä kakkuja aina tehnyt”. Se on kyllä totta, luovuus on tullut siinä esille. Nyt olen löytänyt niin paljon kaikkea muutakin jossa luovuus pääsee valloilleen ja mikä parasta, siinä tekemisen tiimellyksessä on läsnä hetkessä. Sitä taitoa olisi hyvä harjoittaa päivittäin.

Luovuus on jokaisen oma näkemys ja tulkinta. Mikä on se sun juttus laittaa aivot narikkaan? Ja mitähän mä tekisin seuraavaksi? Sisko pyysi itselleen myös höyhenlamppua joten ehkä alankin näpertämään sitä tai sitten käyn pihasta hakemassa kepukan ja alan solmeilemaan. Tai voisihan sitä vaikka maalata.

Aurinkoista viikon jatkoa!
Ja ihanaa tulevaa ystävänpäivää ja laskiaissunnuntaita! 

Siedätystä… aamuheräämisiin! Kello oli soimassa tiistai aamuna klo 5:45, tosin heräsin jo puoli viisi. Jännitti töihin paluu sen verran paljon ettei unimasaa enää aamuyöstä näkynyt. Sama homma eilen, aamuyöstä alkoi jo olemaan aika levotonta. Sairauslomalla tuli herättyä klo 8-9 välillä.

Siedätystä… työntekoon! Tai ehkä lähinnä kehon rasitukseen. Teen hyvin fyysistä työtä ja jalat ovat olleet tällä viikolla kovilla. Koko kroppa on ollut kovilla kun yht’äkkiä pitäisi jaksaa nostella, kyykkää ja kävellä 7h päivässä. Olen siis töissä kaupassa.

Siedätystä… hermostolle! Menen ylikierros tilaan hyvin herkästi. Jo pelkästään herääminen aikaisin ja töihin lähtö vähänkin kiireessä saa sykkeet nousemaan ja todella epämukavan olon. Samoin töissä huomaan saavani itseni helposti ”kiire-tilaan” vaikkei todellisuudessa ole mikään kiire. Sitten alkaakin samantien ahdistaa ja huimata. Hyvä puoli on se, että tunnistan tämän ajattelu,- ja toimintamallin itsessäni ja siinä vaiheessa vedän happea ja rauhoitan tahtia hokien ettei ole mitään hätää.

Siedätystä… arkeen! Nyt en enää olekkaan kotona 24/7 ja arjen suunnittelu on tärkeää etten kuormita liikaa itseäni. Työpäivien jälkeen on lupa levätä, ei kiitos kotitöitä. Suunnittelen aina koko viikon ruoat etukäteen ja pyrin käymään kaupassa vain kerran viikossa. Tämä on ollut jo valtava arjen helpotus! Miettikää kuinka kauan aikaa ja energiaa oikeasti kuluu siihen kun jatkuvasti miettii mitä ruokaa laittaisi tänään ja käy kaupassa harvase päivä. Käytän itse Foodie.fi – sovellusta (S-ryhmä) ja lisäilen ostoskoriin pitkin viikkoa tavaroita ja ruokaa. Sitten käytän sitä kauppalistana ja mikä parasta, siinä näkyy myös hyllyvälit.

Siedätystä… itseeni! On ollut kova pala olla pois työelämästä uupumisen ja ahdistuneisuuden takia. Minäkuvani on pääosin koostunut työminästä jo vuosia. Nyt on ollut hyvä laittaa ajatukset uuteen uskoon ja olenkin itsestäni valtavan ylpeä tämän viikon osalta, kaksi päivää töitä oli hyvä aloitus!

Tänään nautitaan auringosta! Ja illalla juhlistamaan tyttäreni 16-vuotispäivää ”perheen” kesken!

Ihanaa viikonloppua!