Ilman diagnoosia.
Kuukausi on kulunut älyttömän nopeasti! Olen voinut henkisesti paremmin kuin aikoihin, fyysinen puoli onkin sitten ollut heikompaa. Väsymys ja voimattomuus on vaivannut taas enemmän joka johtunee siitä, että olen ollut enemmän liikkeellä.
Kävimme tyttären kanssa kuun alussa matonpesureissulla isäni luona maalla. Halusin myös ilahduttaa isääni leipomalla hänelle mokkapaloja ja sitruunajuustokakun. Matonpesun jälkeen istuttiin ulkona ja nautittiin herkuista ja juttutuokiosta. Suvun historia on alkanut kiinnostaa kovasti ja sainkin paljon tietoa mummoni ja pappani jalanjäljistä ja heidän historiastaan. Vaikka reissu olikin mukava niin se kostautui useamman päivän voimattomuudella ja aivosumulla. Kaikki oli kuitenkin sen arvoista!

Olen viettänyt myös muuten paljon aikaa tyttäreni kanssa. Ollaan hypätty vain autoon ja ajettu mihin tie vie. Eräs päivä eksyttiin Nummelan kautta Lohjalle Aurlahden rantaan jäätelölle, matkaa kertyi yhteensä lähes 200km. Tällä viikolla olimme pari päivää Kouvolassa shoppailemassa ja katselemassa maisemia. Majoituttiin hotellissa koirien kanssa ja meillä oli huippu reissu. Naurettiin kippurassa kun otettiin lainapyörät hotellilta ja toista sai polkea kuin viimeistä päivää että sillä pääsi eteenpäin, toisessa ei pysynyt satula ylhäällä ja piti polvet suussa sotkea eteenpäin. Se lenkki jäi aika lyhyeen mutta saatiin ainakin hyvät naurut. Tämäkin miniloma vei voimat täysin, neljättä päivää mennään sumussa.

Heinäkuuhun on myös mahtunut terassilla käynti äidin kanssa. Tämä on kuulunut tapoihin että kerran kesässä käymme terassilla yhdessä. Hän ei juurikaan muuten missään käy joten tämä on odotettu reissu. Porvoossa pyörähdettiin työkaverin kanssa eräs maanantai. Näytin hänelle vanhaa kaupunkia ja kotiintullessa ajettiin vielä Emäsalon kautta ja istuskeltiin tovi meren äärellä. Nahka siinä kärventyi huolella! Lisäksi kaveri järjesti reilu viikko sitten kesäjuhlat hawaii teemalla. Eli kuukausi on ollut mukavaa puuhastelua ja yhdessäoloa niin läheisten kun ystävienkin kanssa. Toki tällä kaikella kivalla on myös varjopuolensa ja olen ollut äärettömän väsynyt.
Perjantaina oli vihdoin aika endokrinologille sairaalaan. ACTH on alle viitearvojen ja virtsan kortisoli on alarajalla mutta asialle ei tehdä mitään. Eli en saanut apua sieltä vaikka sitä niin kovasti toivoin. Jäin ilman diagnoosia. Sairausloma loppuu ensi viikolla mutta en ole työkuntoinen. Pitäisi toki olla onnellinen siitä ettei mitään selkeää sairautta löydetty mutta olen jälleen lähtöpisteessä. Jostainhan tämä johtuu. Aion jälleen vaatia pääsyä uniapnea testiin. Mulle sängystä nousu aamuisin ei ole itsestäänselvyys vaan päätös nousta ylös.
Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!