Olenko roska?

Jouduin jäämään jälleen sairauslomalle pari viikkoa sitten. Elin kuin putkessa, jossa yritin vain selviytyä aamusta iltaan ja tehdä kolme työvuoroa viikossa. Muut ajat makasin sohvalla ja toivoin parempaa päivää. Jos huomenna olisi virkeämpi olo, ei ollut eikä sitä seuraavana… Itkin suihkussa omaa huonouttani ja jaksamattomuutta. Tiesin ettei tämä tästä parane toivomalla. Oli tehtävä päätös oman terveyden parhaaksi ja jäätävä jälleen sairauslomalle.

Kerroin aikaisemmin palkanneeni ravintovalmentajan ja uusi ruokavalio on lähtenyt ihan mukavasti käyntiin. En joutunut luopumaan kaurapuurosta mutta sokerista kyllä. Tämä tietysti oli myös oma tavoite päästä sokerikoukusta eroon. Täytyy tunnustaa että hieman jopa kadun valmentajan palkkausta, ruokavalioni oli aika hyvällä mallilla jo ennestään. Toki raha toimii tässä hyvänä motivaattorina, en ole herkkuja syönyt! Ja kasvikset ovat lisääntyneet huomattavasti.

Hetki luonnon rauhaa.

Tänään oli jälleen tapaaminen työterveyslääkärin kanssa. Ensimmäistä kertaa lähdin sieltä itku kurkussa. Kun olen näiden vuosien aikana tehnyt helvetisti töitä itseni kanssa ja selättänyt masennuksen ja paniikkihäiriön niin en ole enää sairas koska  pelkkä krooninen väsymys ei ole sairaus. En ole silti työkuntoinen. Sairauslomaa jatkettiin ja lääkäri totesi etten tule luultavammin saamaan sairauspäivärahaa. Kuntoutukset, uudelleen koulutukset sekä työkokeilu on myös luultavimmin pois suljettu osaltani koska en ole kenenkään näkökulmasta sairas. Ainoa toivoni on tällä hetkellä saada sairaalasta sisätautien erikoislääkäriltä jokin diagnoosi jonka Kela hyväksyy. Kortisoli arvoni ovat hieman matalat ja pääsin sairaalaan jatkotutkimuksiin. Tällä viikolla käyn verikokeissa ja kesäkuun puolella saan lausunnon. Siihen asti olen ilman mitään tukia. On ehkä typerää ajatella näin mutta toivon olevani jollain tavalla sairas jotta olen oikeutettu sairauspäivärahaan.

On aika tyhjä olo. Olen aina ollut kova tekemään töitä, huolehtinut perheestäni ja läheisistäni, yrittänyt olla reilu kaikille. Kun sairastuin vakavaan uupumukseen, masennukseen sekä paniikkihäiriöön, olen tehnyt vielä enemmän töitä parantuakseni enkä ole luovuttanut. Olen selvittänyt omatoimisesti ja omalla kustannuksella eri vaihtoehtoja, käyttänyt satoja euroja kokeisiin ja testeihin koska en halua luovuttaa. En ole jäänyt makaamaan kohtalooni vaan etsinyt apua, jotta minusta voisi tulla taas työntekijä joka maksaa veronsa valtiolle ja kerryttää sitä eläkettä jota en tule varmaan koskaan saamaan! Nyt koen olevani roska yhteiskunnassa joka on käytetty loppuun ja heitetty kaatopaikalle. En ole enää minkään arvoinen, en edes sairas.
Ymmärtäisin vielä jotenkin jos tuet evättäisiin henkilöiltä jotka eivät ole laittaneet tikkua ristiin oman hyvinvointinsa parantamiseksi ja olisivat kieltäytyneet hoidoista. Olisiko pitänyt jäädä masennuksen kouriin ja luovuttaa?

Niin kuin itse usein sanon, asiat kyllä järjestyy ajallaan! Ihanaa viikkoa!

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Ajattelin tänään

Kyllä en kehtaa.

Palkkasin viime viikolla itselleni ravintovalmentajan. Jostain se on aloitettava. Lääkärin löytäminen ei ollutkaan niin helppoa kuin olin kuvitellut. Soitin usealle eri funktionaalisen lääketieteen asiantuntijalle ja vapaita aikoja löytyi vasta syksyltä! Epätoivo meinasi iskeä tai oikeastaan iski. Mä en parannu ikinä! Hetken epätoivossa kierittyäni päätin aloittaa oikeanlaisesta ja parantavasta ravinnosta. Vaikka luulenkin tietäväni ”kaiken” terveellisyydestä, silti syön herkkuja kaksin käsin. Kun syö muutaman päivän kasviksia ja kalaa, voi toisena hetkenä syödä pullaa ja suklaata.

Täytän tällä hetkellä ruokapäiväkirjaa ensimmäistä tapaamista varten. Jo itsessään päiväkirjan täyttäminen on saanut mut jättämään pullat ja karkit kaupan hyllylle. En vain yksinkertaisesti kehtaa niitä syödä kun jokainen suupala on merkattava. Muuten tämä ei ole ihanteellisin aika päiväkirjan pitoon koska istuin iltaa ystäväni kanssa viime perjantaina ja siinähän kului viinipullo. Sitten olin sopinut aikoja sitten tyttöjen illan lauantaiksi ja söin juustokeksejä, valkohomejuustoa, salaattia joka sisälsi enemmän juustoja kuin salaattia,  join zero cokista ja päädyin yhteen lakupötköön kun en kehdannut ostaa suklaalevyä. Eilen oli tytön kanssa joka toinen tiistai pitämämme tv-tiistai johon kuuluu sipsit ja dippi. Ja vappukin on tulossa, munkkia ja nakkeja kuluu vappuaattona ja vappupäivänä menen piknikille. Eli ruokapäiväkirjani näyttää todella hyvältä! Tyttöni ehdotti etten vaan merkkaa listaan kaikkea. Hieno idea mutta ei onnistu multa, syyllisyys kalvaisi hengiltä.

Odotan silti innolla mitä tuleman pitää. On mielenkiintoista kuulla ammattilaisen suusta mitä muutoksia tulisi tehdä jotta oloni kohenisi. Ja sitä todella toivon. Kyllä en kaurapuurosta luovu mutta muuten olen valmis!

Kaurapuuro on ollut vuosia aamupalana.

Loistokasta vappua kaikille! Syökää paljon munkkeja ja juokaa simaa!

Hyvinvointi Hyvä olo Terveys