Sikin sokin fiiliksissä
Mahassa myllertää, oksettaa… eli jännittää! Kerrankin hyvällä tavalla. Pääsen aloittamaan työt huomenna pitkän sairausloman jälkeen! Ihana nähdä työkavereita vaikka samalla se on myös pelottavaa, mitä he ajattelevat ja kuinka moni ymmärtää syyn poissaololle. Yritän kuitenkin ajatella ettei muiden mielipiteillä ole väliä enkä voi miellyttää kaikkia eikä varmasti kaikki ymmärrä. Tärkeintä on ne hyvät kaverit ja oma parempi vointi! Kävin tänään töissä sopimassa helmikuun työvuorot ja oli ihanaa kun sain halauksen työkaverilta. Joo tiedän, on korona eikä saisi halailla mutta tuntupa hyvältä!
Jos töihin paluu sujuu hyvin ja tuntuu hyvältä, haluaisin lähteä opiskelemaan avoimeen ammattikorkeakouluun lisää liiketaloutta. Jotain haaveita pitää olla!
Ahdistus on vähentynyt huomattavasti kahden viikon aikana, lähes kadonnut kokonaan. En edes muistanut millaista elämä on ilman kuristavaa otetta kaulalla ja huimausta. Sydämen sykkeeni on rauhoittunut huomattavasti ja nukun yöt jo paremmin.
No mitä ihmettä olen tehnyt erilailla että koen pitkästä aikaa hyvää oloa? En ole ihan varma mutta luulen asenteella olevan paljon vaikutusta hyvinvointiin.
- Olen ollut varmempi itsestäni ja päätöksistäni. En mieti liikaa sitä missä en mahdollisesti onnistu enkä anna liikaa tilaa lyttääville ajatuksille. Olen hyvä tällaisena!
- Olen avoin tilanteestani. Kärsin ahdistuneisuudesta ja uupumuksesta enkä peittele sitä.
- Vietän aikaa tyttäreni kanssa niin paljon kuin mahdollista (arvoni=läsnäolo ja läheisyys)
- Arvojen määritteleminen ja niitä kohti eläminen
- Magnesium ja kalanmaksaöljy (hermostolle ja sydämelle), uskon näillä olevan vaikutusta!
- Olen antanut herkkyyteni tulla esiin, tunnen jo luonnon kauneudesta valtavaa hyvänolon tunnetta tai kun lapsi ottaa lisää ruokaa, mikä on ihanampi osoitus siitä että ruoka on ollut maittavaa. Näinkin pienet asiat saa kyyneleet silmiin. Pieniä arjen iloja!
- Elän kerrankin itselleni, teen juttuja mistä tykkään ja saan maata sohvalla leffoja katsellen ilman huonouden tunnetta.
En kuvittele olevani täysin ”parantunut” ja varmasti tulee huonoja jaksoja elämässä. Se on elämää! Yritän vaan nyt nauttia tästä fiiliksestä ja toivon sen kestävän.
Vaikka samalla olen myös hieman surullinen kun tyttäreni ja koirat lähtivät taas eilen ”iskä viikolle”. Se on vielä yli vuodenkin jälkeen raskasta, varsinkin lähtöpäivä kun asunto hiljenee. Viikko menee onneksi nopeasti ja videopuhelut on keksitty!
”Ai et oo ikinä ollu minkään arvoinen, pliis Kun musta tuntuu et susta tuntuu
Et joku muka vois ratkaista sun ongelmat
mut ei ei se mene niin, se on susta kii
Onks ne tuopit puoliks täynnä vai puoliks tyhjii”
•Pete Parkkonen – Voimaa ja valoa•
Upeaa viikkoa kaikille ihanille! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin…