Yksi eteen, kolme taakse

Minun kohdallani hyvin usein näin, yksi hyvä päivä ja sen jälkeen muutama tai jopa usea huonompi päivä. Mutta ne hyvät päivät antavat voimaa odottaa seuraavaa hyvää päivää… Hyvinä päivinä tarkoitan päiviä jolloin olen pirteä ja ahdistus ei kurista joka hetki, innostun asioista ja jaksan tavata ihmisiä tai urheilla.

Sunnuntaina oli hyvä päivä! Lähdin hetken mielijohteesta ystävän kanssa kahvittelemaan EspressoHouseen ja siellähän hurahti pari tuntia. Tuli muutenkin suhailtua sinne sun tänne päivän aikana. Arvasin kyllä, että tästä saattaa seurata huono päivä mutta ei haittaa! Ja niinhän siitä seurasi… Eilen lähdin työkaverin kanssa lumikenkäilemään vaikka kuristi niin vietävästi. Huomasin kesken tarpomisen ettei ahdistanut lainkaan! Se oli niin ihanaa puuhaa! No tänään sitten ollaankin taas sohvan pohjalla ja kuristaa, mutta näin tämä vain menee. Kyllä se hyvä päivä taas tulee!

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö laukesi uupumisen myötä. Aluksi luulin sen johtuvan rankoista kokemuksista ja väsymyksestä mutta myöhemmin huomasin sen olevan läsnä lähes tulkoon koko ajan tiedostamatta kuitenkaan sen alkuperää. Yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön sairastuu väestöstä noin 5% ja periytyvyys on 30%. Äitini sairastui ahdistuneisuuteen reilu 30-vuotiaana ja myöhemmin vakavaan masennukseen. Olenko näin ollen saanut jo alttiuden geeneistä? Traumaattiset kokemukset vain saivat sen heräämään henkiin.

Olen kuitenkin päättänyt että taistelen tätä paskaa vastaan viimeiseen asti.

Hyväksi kokemani keinot:

• jooga ja hengitys
• liikunta oman jaksamisen mukaan
• lukeminen
• maalaaminen
• musiikin kuuntelu
• ystävien tapaaminen jaksamisen mukaan
• haaveilu

Silloin kun on oikein huono päivä ja päässä vain pyörii, Yin jooga on rauhoittanut mieltä ja kehoa. YouTubesta löytyy paljon ihania videoita joogailuun. Sieltä löytyy myös hakusanalla ”relaxing music” rentouttavaa taustamusiikkia jos ei osaa olla täysin hiljaisuudessa. Minulla ainakin nämä ”veden lorina-pimpeli pampeli” musiikit auttoivat paljon pahimpina hetkinä kun lauletut biisit tuntuivat liian raskailta ja häiritseviltä.

Maalaaminen on tullut uutena harrastuksena. En ole koskaan tykännyt kuvaamataidosta enkä osaa piirtää. En koe olevani kovinkaan luova mutta jostain sain valtavan inspiraation maalaamiseen. Hain tarvikkeet ja maalit Suomalaisesta Kirjakaupasta ja vessa toimii ateljeena. Joka päivä syntyy yksi tai kaksi maalausta ja niihin uppoutuu niin täysin ettei ahdistus paina. Aluksi huomasin olevani todella kriittinen ja harmitti kun lopputulos ei ollut sitä mitä olin ajatellut. Nyt olen pikku hiljaa opetellut olemaan armollinen itselleni tässäkin asiassa. Tää on sitä ”aivot narikkaan” puuhaa!

Kaikki teot jotka auttaa sua voimaan paremmin, tee niitä! <3