Ladataan...
Ihme ituhippi

Yleisesti ottaen olen aika skeptinen lääkkeiden käyttöä kohtaan. En halua tunkea kehooni mitään, mitä en välttämättä tarvitse. Jos sairaudesta palautuu levolla, käyttämällä nenäkannua, syömällä sinkkiä ja C-vitamiinipitoista ruokaa ja juomalla paljon, mieluummin turvaudun noihin perinteisempiin ja mielestäni hellempiin keinoihin. Antibiooteilla on taipumusta pistää keho aivan sekaisin, antaa hyvälle suolistoflooralle kyytiä ja muutenkin järkyttää kehon tasapainoa. Lääkeaineet päätyvät myös virtsamme kautta vedenpuhdistamolle, jossa kaikkia jäämiä ei saada pois, jolloin kaikki käyttämämme särkylääkkeet, hormonaalinen ehkäisy, antibiootit, masennus- ja kolesterolilääkkeet sekä monet muut päätyvät pieninä pitoisuuksina puhdistetunkin veden mukana luontoon ja jälleen uudelleen juotavaksemme. 

Länsimainen lääketiede on kuitenkin samalla mahdollistanut meille pidemmän eliniän odotteen kuin koskaan aiemmin historiassa, jonka lisäksi taudin kanssa ei tarvitse painia henkensä edestä kuukausitolkulla. Tarvitsemme lääkkeitä. Keskimääräinen aikuinen ihminen menee lääkäriin vain näyttääkseen todellista ongelmaa, ja usein se vaatii lääkintää. Eivätkä lääkäritkään aina aivan huvikseen lääkkeitä määrää. Kyse on herkästä ja kiehtovasta tasapainosta terveyden ja sairauden, todellisen fyysisen tarpeen ja pelon suitsimisen välillä. 

Onko minulla varaa jeesustella aiheesta? -No ei oikeastaan. Terveisin, hormonaalisen ehkäisyn käyttäjä, joka on parhaillaan antibioottikuurilla. Mutta nämä asiat saavat ajattelemaan mitä järkeä tässä kaikessa on. Henkilökohtaisessa elämässäni pyrin välttämään lääkkeiden käyttöä siihen viimeiseen mahdolliseen hetkeen asti, jolloin vaivaan on pakko saada jotakin, koska muuten on mahdotonta olla, työskennellä tai nukkua. Uskon, että pieni kipu kuuluu elämään (ainakin omaani), tietääpähän olevansa elossa. Jokaiseen pieneen päänsärkyyn tai lieviin kuukautiskipuihin en mielelläni napsi Buranaa, enkä flunssan ovella kolkutellessa ala syömään Buranaa "varoiksi, jos se menisi sillä ohi". -Kehomme täytyy myöskin kohdata taudinaiheuttajia, ja sairastella peruskausiflunssia, jotta vastustuskykymme kehittyisi, emmekä sairastuisi ainakaan samaan virukseen uudelleen. Uskon myöskin, että elämään kuuluu pieni kivun sietäminen. -Ei tässä filosofiassa ole mitään sellaista "kärsimys kaunistaa" -tyyppistä vibaa, vaan ihan puhtaasti uskon että monet ainakin omista pikkuvaivoistani menevät ohi, ja niistä seuraa vähemmän jälkiseuraamuksia ja ongelmia, jos luotan kehooni ja annan sen hoitaa tehtävänsä, enkä turhin kemikaalein puutu sen toimintaan. Pyrin harkitsemaan tarkkaan milloin vointini on sellaisessa vaiheessa, että todella tarvitsen lääkäriä, ja antibioottireseptin. En koe kohdallani järkeväksi syödä nappeja varoiksi, tai pikkujuttuihin, jotka saattavat mennä ohi myös kotikonstein. Usein onnistun sinnittelemään ilman antibiootteja tai särkylääkettä. -Aina en. Ja sekin on osa elämää. 

Ja tähän väliin on vielä pakko mainita, että jos luet postausta näkökulmasta "nyt se eukko väittää, että pitäis vaan kärsiä infernaalisissa tuskissa ja buranaa tai antibiootteja ei saisi ikinä syödä", niin en väitä. Enkä edes väitä että olisin mitenkään lääketieteellisesti oikeassa. Mutta ekologisesta näkökulmasta rohkenen väittää, että harkittu lääkkeiden käyttö on parempi ajatus kuin jokaisen eteen tulevan pienen pyöreän esineen nielaiseminen kyseenalaistamatta. Ja ihmisillä on erilaisia kivunsietokynnyksiä, ja omaa kehoa pitää kunnioittaa. Ei kukaan voi tulla ulkopuolelta sanomaan milloin toista oikeasti sattuu ja milloin ei, sen arviointi ja sen hoito jää jokaisen itsemme harteille ja lääkärin kanssa keskusteltavaksi.

Kukaan meistä ei ole aina fyysisen terveytensä huipulla. Välillä taas on. Mutta niitä huippuja ei pitäisi mieltää olotilaksi jonka tulisi olla vakaa ja pysyvä "perustila". Uskon vakaasti siihen, että jos on joku ongelma, mene hyvä ihminen lääkäriin siitä kärvistelemästä, sillä aikainen asiaan puuttuminen usein pienentää tilanteen eskaloitumisen riskiä, ja vakavampia seurauksia tai jälkitauteja. Uskon kuitenkin myös siihen, että pitäisi olla keholleen armollisempi ja hyväksyä, että aina ei voi olla terveyden perikuva, antaa oman vastustuskyvyn ja kivunsietokynnyksen tehdä tehtävänsä, kuunnella omaa kehoa, pyrkiä hoitamaan itseään, ottaa rauhallisemmin (koska ihminen ei ole kone, mikä meiltä usein nykyään unohtuu) ja suhtautua lääkintään terveellä maalaisjärjellä, käyttäen omaa harkintaa ennen kuin automaattisesti kurottaa sitä lääkepurkkia kohti nopean ratkaisun toivossa. Kukaan ei tykkää olla kipeänä, työt ja harrastukset kärsivät kun joutuukin pysähtymään hoivaamaan itsensä kuntoon. Tämä on kuitenkin välttämätöntä, ja ehkä myös hyvästä itselle, sitä muistaa jälleen kerran miten hyvältä tuntui olla terve, ja parantumisen jälkeen jatkaa aivan uudella tarmolla niitä asioita joista nauttii. 

Millainen on oma filosofiasi lääkkeiden käyttöön liittyen? Otatko ennaltaehkäisevän Buranan, vai menetkö lääkäriin vasta kun roikutat veristä päätäsi kainalossa? 

-Anna 

Ladataan...
Ihme ituhippi

Kesäkuussa sain iloista viestiä, hiljaa itsekseni ihailemani Ilse, blogista Siinä kaikki laittoi meiliä ja ehdotti yhteispostausta. Ilsen blogi on hyvin samansukuinen omani kanssa: olemme molemmat kiinnostuneita ekologisuudesta, kestävästä kuluttamisesta ja luonnonkosmetiikasta. Mukavaa erilaista näkökulmaa Ilsen blogissa antavat myös kurkistukset lapsiperhearjen sovittamiseen sulavasti osaksi elämäntapamuutosta kestävämpään suuntaan. Omia suosikkipostauksiani Ilsen blogista ovat mm. Tavaralistojen kertomaa, Ratkaisu voi olla ihan kulman takana ja Kulutusmuutos #4: palasaippuan paluu.

Aiheeksi meillä valikoituivat aineettomat lahjat, sillä etenkin kesällä ja alkusyksystä yleensä juhlitaan joulua lukuunottamatta kaikki mahdolliset lahjontatilaisuudet; häät, syntymäpäivät, rippijuhlat, tuparit, sukujuhlat, Hipsan pippalot, Birgitin bibikset ja Keken kekkerit. -Juhlakalu on mahdollisesti se rasittava kaveri tai tytär (moikka vaan ja anteeksi kaikki armaat läheiseni), joka ei vaan halua lahjaksi mitään, ja kun häneltä kysyy lahjatoiveita, niin kuuluu vaan "Ei mitään turhaa romua, mistä mulla tulee huono omatunto, kun en raaski heittää teoriassa toimivaa lahjaksi saatua pois”. Lahja myöskin aina kertoo antajastaan, ja itse en mielelläni osta lahjaa, joka jää lahjottavan nurkkiin pyörimään käyttämättömänä, vaan mieluummin jotakin mistä jää hyvä fiilis.

Mitä tälläiselle kieroutuneelle rasittavalle olennolle sitten hommataan?

1. Kurkkaa aiemmin postaamani ekoilutarvikelista, jolla vähennetään kertakäyttökuluttamista. Lahja on ehkä omalla tavallaan tylsän käytännöllinen, mutta toisaalta samalla mukana auttamassa kertakäyttökulttuurin liekkien sammuttamista.

2. Kukkia. Kukat on aina ihania ja virkistäviä, ja niitä hintansa puolesta harvemmin tulee itse ostettua. Siitä huolimatta kukat tuo jotenkin erityisen juhlavan fiiliksen, ja niistä tulee aina todella erityinen olo. Ja jos vinkkaa vielä, että kun laittaa kukat kylmään veteen ja laittaa mukaan hiukan sokeria, esim. ruusut kestää hyvällä tuurilla kauniina ja rupsahtamatta jopa pariin viikkoon asti.

3. Jotain henkilön harrastukseen liittyvää. Ennen näiden systeemien hommaamista kannattaa tosin kysellä aika tarkkaan lahjansaajan harrastuksista ja selvittää, omistaako hän kyseistä tuotetta. Esim. jos itselleni ostaa kirjoja, olen ihan tyytyväinen enkä valita "turhasta rojusta", koska en pidä kirjoja turhana rojuna. Kirjat on mulle tarinoita ja elämyksiä, ja niitä ei voi olla liikaa, vaikka melkein kaikkea muuta voi. Silti on sääli, jos lahjaksi poksahtaa kirja, jonka olen jo joko lukenut tai joka jo odottaa kirjahyllyssäni hetkeä, jolloin se tulisi luetuksi.

4. Hiukan henkilöstä riippuen lahjoitukset hyväntekeväisyyteen henkilön nimissä on kivoja. Ainakin itse tykkäisin siitä, että joku lahjottaisi mun nimissä johonkin itse tärkeänä pitämääni kohteeseen rahaa. Tosin hyväntekeväisyyksien kanssa kannattaa olla tarkkana, koska jos lahjansaaja ei ole yhtään samaa mieltä hyväntekeväisyyden kohteen tärkeydestä ja jopa vastustaa kyseisen kaltaisen toiminnan tukemista, se olikin yhtäkkiä surkein lahja hetkeen. Tavallaan kannattaa siis hiukan urkkia, kiinnostaako henkilöä Unicef, Amnesty vai paikallinen lasten hiihtojoukkue. Toiset taas on sitä mieltä, että "Miks sä ostat mun nimissä jonkun vuohen Afrikkaan, kun on mun synttärit? Mitä mä siitä hyödyn?" ..jos tiedät että läheisesi kuuluu tähän ihmisluokkaan ja ei silti halua tavaraa, koita antaa jotain muuta.

5. Lahjakortit, paikkoihin joissa henkilö ei muuten raaskisi asioida. Esim. jos saisin pelkkää käteistä, se menisi luultavimmin normaalin elämän ylläpitämiseen, mutta lahjakortin kanssa, joka on sidottu johonkin (ellei kyseessä sitten ole S-market, jolloin lahjakortti on lähinnä tosi tylsä), sitä tulee hankkineeksi sellaisia asioita, joista on haaveillut mutta joita ei raaski itse hankkia. Esim. itselläni tällaisia kohteita ovat suomalainen design. Jos joku viskaisi minua synttäripäivänä Marimekon tai Iittalan lahjakortilla, jolla voisin ostaa jotakin mitä itse todella himoitsen, tarvitsen ja voin itse valita, olisin perin juurin innoissani.

                      

6. Kokemukset ja elämykset. Museoliput, keikkaliput, liput huvipuistoon, lahjakortti johonkin kivaan ravintolaan, lahjakortti hemmotteluhoitoon kauneushoitolassa.. Näitä on moneen lähtöön ja on mahdollista valita elämys, josta lahjansaaja nauttisi. Ja sitä paitsi joku on joskus väittänyt, että ihmiset, jotka käyttävät rahaa elämyksiin tavaran sijasta, ovat onnellisempia.

7. Jotain spesiaalia ruokaa. Itse nauttisin esimerkiksi lahjakori-tyylisestä ratkaisusta, johon olisi kerätty spesiaalimpia ja erikoisempia ruokia, joita en normaalilla kauppareissulla tulisi noukkineeksi koriini, esim. kunnon juustoja, hyvää viiniä, laadukasta suklaata.. Mitä mieleen juolahtaakaan, mutta jotain hauskaa ja nautinnollista, joka ei jää nurkkiin pyörimään syyllisyyden kuorruttamana.

8. Yksi hyvä aineettomien lahjojen kohde etenkin lapsille ja nuorille olisi rahastotilin avaaminen, ja sinne voisi aina merkkipäivän tullen heittää aina sopivaksi katsomansa kokoisen lahjasumman. Nuoruudessa lahja on joko tylsä tai sitä ei tulisi ajatelleeksi, mutta täysi-ikäistymisen portilla se toimisi ensinnäkin todella näppäränä opinkappaleena rahankäytöstä, säästämisestä, sijoittamisesta ja korolle korkoa efektistä, mutta siitä olisi myös iloa, esim. ensimmäiseen omaan kotiin muuttaessa tai vaikka autokoulun rahoituksessa.

9. Joku laadukas ja käytännöllinen juttu. Oli kyse sitten ammattitasoisesta paistinpannusta tai kengistä, jotka kestävät hyvin hoidettuina seuraavat kymmenen vuotta. Näiden kanssa kannattaa olla todella tarkkana lahjansaajan mieltymyksistä ja vähän ehkä keskustellakin aiheesta ja lahjasta ennen lahjan ostoa. Se, että lahjan tulisi aina ennen sen antamista olla yllätys on hiukan kulahtanut käsitys, ja keskustelemalla etukäteen voitaisiin välttää todella monta hutiostosta, joista ei ollutkaan iloa lahjan vastaanottajalle.

                                                                                              

10. Riippuen paljonko henkilö käyttää kyseisiä tai vastaavia palveluja, mutta esim. Spotifyn, Netflixin, Bookbeatin, Hesarin nettiversion tai vaikka kuntosalin maksaminen. Useimmiten sitä itse ei raaski tilata kaikkia mahdollisia palveluita, joita tekisi mieli käyttää, koska niiden kuukausihinta kasaantuu aika nopeasti. Jos esimerkiksi Netflix-tilauksen saisi lahjaksi, se näppäryytensä vuoksi varmasti vähentäisi muita "kyseenalaisempia" tapoja löytää ja katsoa TV-sarjoja.

Mikäli koit, että tästä listasta et vielä löytänyt tarpeeksi ideoita oman aineettomia lahjoja arvostavan läheisesi lahjontaan, vaan jotain kivaa ja persoonallista itse luetusta äänikirjasta xylofonisooloon jäi vielä uupuumaan, löydät Ilsen kasaaman aakkostetun listan; Parhaat aineettomat lahjat, linkistä klikkaamalla ja pääset tutustumaan hänen blogiinsa ja myllertämään vielä syvemmälle kestävän lahjonnan syövereihin.  :)

Millaisia aineettomia lahjoja olet hankkinut läheisillesi, ja mikä on paras aineeton lahja, jonka olet koskaan vastaanottanut?

-Anna

Kuvat: Flickr: Dan Queiroz - Too Much to give, Thai Duong Tran _MG_9998s, Susan Ackeridge- love of family

 

Ladataan...
Ihme ituhippi

Syksyn flunssakauden iskiessä sitä muistaa että omallakin kehon vastustuskyvyllä on rajallisuutensa. Itse olen vielä toistaiseksi välttynyt flunssan salakavalalta yllätykseltä, ja mielelläni nautiskelisin viilenevistä ilmoista terveenä. Siihen liittyen popsin kiltisti aamuisin sinkkitablettini ja otan d-vitamiinini, mutta ravinteet imeytyvät parhaiten kuitenkin ihan oikeasta ruoasta. 

Jos flunssa on kaikista varotoimista huolimatta päässyt iskemään, kannattaa huolehtia riittävästä levosta ja nesteen juonnista. Kun annat itsellesi mahdollisuuden levätä, kehosi pääsee keskittymään taisteluun virusta vastaan, ja flunssan kesto toivottavasti lyhenee, eikä tiedossa olisi kurjaa monen viikon puolikuntoisuutta. Nesteytyksestä kannattaa myös pitää huolta, sillä tarpeeksi kosteat limakalvot eivät päästä jokaista arkipäivässä vastaantulevaa taudinaiheuttajaa yhtä herkästi lävitseen häiritsemään kehon tasapainoa. Tämän lisäksi riittävä veden, teen tai muun nesteen nauttiminen poistaa kehosta taudinaiheuttajia, sekä auttaa limaisuuden ja tukkoisuuden vähentämisessä. 

Mitäs tähän smoothie reseptiin on valittu flunssaa vastaan ja miksi? -Puolukka on kotimainen superfood, niin hämärä kuin superfoodien määritelmä onkin. Puolukan sisältämä resrevatroli ehkäisee tulehdusta ja puolukassa esiintyvä proantosyanidiini puolestaan ehkäisee haitallisten aineiden kiinnittymistä limakalvoille. Tämän lisäksi sekä puolukalla että karpalolla on todettu olevan virtsatieinfektioita ennalta ehkäisevä vaikutus. Greippi ja omena puolestaan tarjoavat aimo tujauksen C-vitamiinia sekä flavonoideja, joiden voimilla on paremmat mahdollisuudet taistelussa flunssaa vastaan. Jos flunssa on jo päässyt iskemään, C-vitamiinin on myös tutkittu myös lyhentävän flunssan kestoa. Flavonoidit puolestaan toimivat antioksidantteina, ja tehostavat C-vitamiinin vaikutusta. 

Tymäkän punaisen flunssanyrkin resepti

  • 1,5 dl Puolukoita tuoreina tai pakasteesta 
  • Puolikas verigreippi
  • Omena 
  • 2dl Makeuttamatonta karpalomehua 

-> Sitten vaan blenderi surisemaan, ja tymäkkä punainen flunssanyrkki on valmis! 

Oletko selvinnyt ilman flunssaa tänä syksynä? Oletko tehnyt ihmeellisiä varotoimia, vai oletko onnekas mahtavan vastustuskyvyn omistaja? 

-Anna 

Ladataan...

Olen luvannut itselleni, että tästä tulee hyvinvoinnin syksy, ja syyskuussa blogissani keskitynkin hyvinvointiaiheisiin, antamaan uutta pontta hitaastipimeneviin ja viilentyviin päiviin. -Siinä missä toisille tammikuussa vuoden vaihtuminen tarkoittaa uuden elämän alkua, itse nautin uusiin juttuihin heittäytymisestä eniten juuri hikisen nihkeän kesän vaihtuessa syksyn raikkaaksi viileydeksi ja pehmeäksi hämäryydeksi. Syksyisin keskityn mielelläni itseeni ja omiin tarpeisiini, sillä kaipaan voimavaroja pitkän ja pimeän talven varalle, vaikka talvestakin omalla tavallaan nautinkin täysin rinnoin. Kesän helteiden väistyttyä tuntuu, että uutta energiaa riittää vaikka mihin.

Kaikkien lempiruokienikin satokaudet alkavat: syyskuussa kauppoihin ilmestyvät artisokat, kurpitsat, kotimaiset omenat ja tuoreet juurekset, sekä pienellä kärsivällisyydellä odotellessa ennen pitkää myös marraskuun hämärissä granaattiomenat ja klementiinit. Erityisesti syksyisin juurikin antoisien satokausien vuoksi saan paljon iloa tuoreesta ruoasta, joka muistuttaa (ja maistattaa) että nyt on syksy. Vähän kuin kesällä mansikat. 

Itse lupasin itselleni, että tänä syksynä jatkan kesällä herännyttä innostustani hyvinvointini parantamiseen, ja lupasin opettelevani seuraavankaltaiset rutiinit: 

1. Meal prepping 

Suunnittelen viikon ruokalistan etukäteen, haen materiaalit valmiiksi kaupasta, valmistan ruoan ja laitan sen jääkaappiin odottamaan. Täten arkisin jää aikaa muullekin kuin ruoan ihmettelylle, ja säästän terveyttäni, aikaani ja rahaa sortuessani vähemmän kiusauksiin, oli se kiusaus sitten pakastepizza tai ronskisti yläkanttiin hinnoiteltu ruokakaupan salaattibaari. 

2. Vitamiinit

Hankin kesällä dosetin, ihan vain jotta saisin kaikki ravintolisät nätteihin riveihin, eikä tarvitsisi pohdiskella "Otinko mä sen D-vitamiinin tänään?" Haluan panostaa D-vitamiinitasojeni järkevällä levelillä pitämiseen (kerrankin), jonka lisäksi koen että mm. sinkki auttaa flunssan ennaltaehkäisyssä, sen keston lyhentämisen lisäksi. 

3. Liikunta

Tänä kesänä olen pitkästä aikaa toden teolla löytänyt liikunnan ilon takaisin elämääni: saan nautintoa ja onnistumisen kokemuksia havaitessani kehittyväni, ja puskiessani kehoani omille rajoilleni. Erityisesti liikunnan riemusta aion pitää kiinni, vaikka kuinka kaamoksen aiheuttaman alakulon kourissa ei huvittaisi lähteä sohvalta salille, sillä liikunnan piristävä vaikutus itseeni on hillittömän suuri. 

4. Rauhoittuminen

Haluan oppia rauhoittumaan iltaisin kunnolla. Ilman älylaitteita, tai muitakaan elektronisia härpäkkeitä, vaan todella keskittyä olemiseen ja rentoutumiseen. Koko ajan ei tarvitse olla tavoitettavissa, saatavilla tai tehokas. On enemmän kuin ihan okei joskus vaan istua alas, hengittää syvään, maistella teetä ja nautiskella tummasta suklaasta. 

5. Meditaatio

Olen hiukan satunnainen meditoinnin harrastaja, mutta uskon että voisi tehdä yllättävän hyvää ottaa meditointi osaksi jokapäiväistä rutiinia, etenkin iltaisin kun päässä hälisevät kaikki päivän aikana tapahtuneet asiat ja ilmestyneet ajatukset. Ottaa hetki ihan vain siihen että keskittyy omaan mieleen ja hengittämiseen ja kehon tuntemuksiin, ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä. 

Millainen olisi sinun "syys-lupauksesi"? 

-Anna 

Ladataan...
Ihme ituhippi

Hiljattainen YLE:n artikkeli pikamuodista herätti paljon keskustelua, ja olen iloinen tämän keskustelun herättelystä. Erityistä järkytystä artikkelissa useille aiheuttivat kaksi prosenttilukua: "73% kaikista maailmassa valmistetuista vaatteista päätyy poltettaviksi tai kaatopaikalle materiaalien uudelleenkäytön sijaan" ja "YK:n mukaan muotiteollisuus on vastuussa 10% maailman hiilidioksidipäästöistä. Hiilijalanjälki on suurempi kuin kansainvälisen lento- ja laivaliikennöinnin yhteensä." 

Ironisesti ymmärrän kyllä syyn sille, että isot luksusmerkit (kuten Burberry hiljattain) polttavat myymättömiä tuotteitaan: jos he eivät tuhoaisi niitä, heidän tavaramerkkisuojansa, taloudelliset yksinoikeutensa ja siten markkina-arvonsa kapenisi merkin "arvon laskiessa" jos tuhannen euron myymättömiä sadetakkeja alettaisiin jakamaan kodittomille. Kyse on kuitenkin enemmän lainsädännöllisestä ongelmasta joka on sekin ihmisten itse luoma, eikä siinä ole järjen häivää. Kiintoisasti tavaramerkkioikeuden kannalta voisi olla fiksua tutkiskella mahdollisuutta esim. EU tasoisiin lainsäädännöllisiin myönnytyksiin myymättömien luksustuotteiden kierrätyksestä, jolloin materiaalia ei haaskattaisi yhtä surutta tavaramerkkisuojan kapenemisen pelossa. Kyllähän niistäkin tuotteista saisi esim. luotua uudismateriaaleja, jos ei kokonaista tuotetta sellaisenaan haluaisikaan kiertoon antaa. 

Mitä taas tulee "perusmerkkeihin" jotka valmistavat massamuotia pikakiertoon, kukin tietenkin voi tehdä omat valintansa siitä missä ostoksensa haluaa tehdä. Mikäli olet joko tarpeeksi hyvätuloinen tai taitava käsityöihminen harjoittamaan tiukkaa boikotointia, YLEn artikkelissa esimerkkeinä suomessakin toimivista vaateketjuista mainittiin H&M, Zara, Mango, Dressmann, Vero Moda ja Jack & Jones. En kuitenkaan lähtisi itse jeesustelemaan siitä, etteikö ikinä saisi tai kannattaisi H&Mn rekiltä jotakin kotiinsa viedä, sillä: 

a) Opiskelijana budjettini on rajallinen. On ihan sama haluanko suomalaisen takapihan nurmikolla kasvatetun lampaan villasta villaisen paidan, jonka naapurin mummo on omin pienin kätösin kerinyt, kehrännyt langaksi ja kutonut, jos sellaiseen tuotteeseen ei yksinkertaisesti ole varaa kun ruokaakin pitäisi ostaa.

b) Mielestäni kaikki pikamuotiketjujen tuotteet eivät ole puhdasta kuraa. Tarkkaan katselemalla sieltäkin löytää vaatekaapin aarteita, jotka ovat valmistettu paksuista ja kestävistä luonnonmateriaaleista, ovat hyvin ommeltuja ja säilyvät oikein huollettuina hyväkuntoisina vuosikausia. 

-Itse en ole kovin suuri tiukkojen tai ehdottomien sääntöjen tai katsantokantojen ystävä. Elämä on hiiskatin vaikeaa jos ja kun asettaa itselleen kiveen hakattuja rajoituksia, mutta siitä huolimatta kuluttaja on kuitenkin mielestäni vastuussa omista valinnoistaan. Mielestäni kokonainen boikotti on aika raju keino (ehkä sekin jonkun elämäntilanteeseen sopii ja onnistuu), mutta peräänkuuluttelisin maalaisjärjellä tehtävää harkintaa vaatteiden ostoa suunnitellessa ja tehdessä. Ei ole järkeä ostaa viiden euron rättiä vain "koska se oli halpa" tai tiedossa oli yksi ainoa tilaisuus mihin sen voi laittaa päälle, ja sitten se kestää enintään kahden pesun verran. Se on yhtä aikaa rahaa, vaatteen etsintään ja ostoon käytettyä aikaa, ja vielä vaatteeseen käytettyä materiaalia kankkulan kaivoon. Kaiken ei tarvitse maksaa pieniä (tai suuria) omaisuuksia, koska laatua saa edullisilla hinnoillakin, mutta huonolaatuisia asioita ei lähtökohtaisesti pitäisi ostaa hetken hurmoksessa "kun oli kiva väri ja oli niin halpa, et ei sillä ole väliä vaikka ei kestäisikään pesua". 

Keinoja itse vaikuttaa:

- Kierrätä omat vanhat vaatteesi ja olet osa ratkaisua etkä ongelmaa. Vanhoista vaatteista saa tehtyä siivousrättejä, ommeltua uusia, muutettua niiden käyttötarkoitusta, käytettyä maalatessa ja muissa sotkuisissa puuhissa, myytyä kirpputorilla, lahjoitettua eteenpäin vaikka eläntein suojeluun, vietyä kierrätyskeskukseen uusiomateriaaliksi, vietyä vaatekaupan vaatteiden kierrätyslaatikkoon.. Ennen vaatteen heittoa sekajätteeseen on tuhat ja yksi tapaa antaa vaatteelle vielä mahdollisuus olla hyödyksi jollekulle. 

- Osta vain tarpeeseen, älä mielijohteesta. Jos löydät kaupasta yllättäen jotakin kivaa hetken mielijohteesta, varaa kassalla tuote seuraavaan päivään ja nuku yön yli, jotta saat rauhassa punniskella onko ajatus oikeasti hyvä vai ei. Ainakin itselläni tällä tavoin yhdeksän kymmenestä varatusta tuotteesta jäävät sinne kauppaan. 

- Osta käytettynä tai kierrätysmateriaaleista valmistettuna. Suomessa ja Eestissä valmistetaan todella upeaa kierrätysmuotia, joka on suunniteltu kestämään käyttöä. Kirpparit ovat täynnä vaatteita. -Tietenkin kirppareilla käydessä voi pohtia tukeeko siinä vaatteita uutena ostavien ihmisten huonoja kulutustottumuksia, mutta toisaalta ratkaisu kirpparilta ostaessa on silti lähtökohtaisesti parempi kuin uutena ostaminen. 

- Osta paksuista ja kestävistä materiaaleista valmistettuja tuotteita. Jos käsi näkyy puuvillasta läpi, jätä se sinne kauppaan. Liian ohuet kankaat eivät istu erityisen imartelevasti, ryppyyntyvät herkästi ja näyttävät halvoilta. Tarkista saumojen ompelu, tutki materiaalia ja arvioi miten vaate kestää pesua. Ole oman elämäsi Martta-kerholainen, niillä tädeillä on pointti. 

- Älä osta "syksyn trendikkäintä" väriä, hihan leikkausta, materiaalia tai kuosia. Osta ajattoman tyylikkäitä vaatteita, joita voit käyttää kauemmin kuin sen puolen vuoden kestoisen trendin ajan. Elämä on ehkä vähän tylsempää, mutta toisaalta voit panostaa oman yksilöllisen tyylisi, mieltymystesi ja mukavuusalueesi ilmaisemiseen sen sijaan, että olisit "basic bitch". Trendit vaihtuvat sukkelaan, ja sitten niitä valokuvia omista muodikkaista neronleimauksista katselee vain jälkeenpäin hiukan nolona. 

Miten itse pyrit vaikuttamaan muodin kulutuksesi aiheuttamaan ekologiseen vaikutukseen? 

-Anna 

Kuvat: Flickr; Shopping Lady - Nicolas Winspeare ja Shopping -  elm3r 

Ladataan...
Ihme ituhippi

Syksyn alussa uudet opiskelijat metsästävät asuntoja, useilla alkavat uudet työt kesän jälkeen jotka saattavat vaatia uudelle paikkakunnalle muuttamista, ja kesän tilastollisen eropiikin jälkeenkin usea saattaa olla katselemassa uutta osoitetta. Itselleni muutto kuvastaa aina uuden elämänvaiheen alkua. Viimeisten muutaman vuoden ajan "elämänvaiheeni" ovatkin vaihdelleet noin vuoden välein, joka on ehkä makuuni hiukan turhankin tiuha tahti. Tapaan muuttaa yleensä aika ripeästi, päivässä kamat kasaan, päivän verran romun raahaamista ja päivän verran purkamista. Siinä sitten vuodatetaan ainakin hikeä sekä pari kyyneltä kun väsyneenä töpseli ei sitten osukaan seinään ja hankitaan pari mustelmaa ja naarmua kamojen kanssa sählätessä. Tietenkin muuton nopeuteen vaikuttaa kuinka suurta perhettä muuttaa ja minkä kokoiseen asuntoon. Yksin tai kaksin muuttaminen on huomattavasti ripeämpää kuin vaikkapa lasten kanssa. 

Kasailin listaa aiheesta miten oman muuton voisi tehdä ekologisemmin, sillä vaikka siinä kohtaa aika usein elämän sujuvana pitäminen onkin ykkösprioriteetti, sitä on aina ylpeä itsestään kun asiat voi tehdä hivenen vihreämmin. Kaikki listan kohdat eivät edes vaadi mitään hillitöntä vaivautumista, vaan lähinnä ehkä etukäteen suunnittelua ennen tuumasta toimeen ryhtymistä. 

5 vinkkiä ekologisempaan muuttamiseen

1. Muuttoauto

En ole isojen autojen ystävä, mutta muutto harvemmin onnistuu kangaskassin kanssa fillaroiden, elämän realiteeteista johtuen. Silloin ainoaksi vaihtoehdoksi usein jää auto. Sitten kysymys onkin siitä, että millaista autoa kannattaisi käyttää. Jokainen uuden ja vanhan asunnon välillä ajettu matka tuottaa päästöjä. Silloin looginen ratkaisu tietenkin olisi ajaa vähemmän. Miten sen voisi sitten toteuttaa? Itse olen pohdiskellut, että tilanteesta riippuen voisi olla hyvä idea joko vuokrata kunnon pakettiauto, auton peräkärry tai varsinainen muuttoauto. Mitä enemmän tavaraa saa liikuteltua paikasta A paikkaan B yhdellä auton lastauksella, sitä vähemmän ajoa ja päästöjä muutolle kertyy. Myöskin ajan hallinnan kannalta tällaisen skenaarion toteuttaessaan saa keskittyä siihen olennaisempaan osaan, eli tavaran pakkaamiseen ja purkamiseen aikaa vievän autolla edestakaisin suhaamisen sijaan. 

2. Muuttolaatikot 

Tarjolla on pahvilaatikkoja ja vuokrattavia muovilaatikkoja. Periaatteesta yleensä vastustan muovin käyttöä, mutta kun tässä olen pohdiskellut kumpi on energiatehokkaampi ratkaisu, olen päätynyt siihen, että muuttaessa vuokrattavat muovilaatikot ovat ehkä fiksumpi ajatus. Kun ajattelee pahvilaatikkoa; ostat sen kaupasta, käytät muutossa ja sen jälkeen laitat pahvin kierrätykseen. Sinällään hyvä juttu, materiaali ei tuota hirvittäviä ongelmis luontoon päätyessään, ja sen voi kierrättää uusiopahviksi, mutta samalla vastaan tulee kertakäyttöisyys. Pahvilaatikko valmistetaan vain yhtä muuttoa varten, jonka jälkeen sitä ei useinkaan voi käyttää järkevästi uudelleen kun se on muutossa kolhiutunut ja purkaessa repeytynyt, ja sen joutuu laittamaan kierrätykseen. Sitten taas vuokrattavien tai lainattavien muovilaatikoiden kanssa laatikko valmistetaan kerran, sitä voi käyttää useampi ihminen järkyttävän monta kertaa, jonka jälkeen laatikko viimein kierrätetään kun se on tullut maallisen tiensä päähän. Tässä koen eron tulevan kertakäyttöisyydestä, ja siitä, että yksi lainalaatikko kestää käytössä vuosia useilla ihmisillä, siinä missä pahvilaatikko on kuin muuttojen paperilautanen. 

3. Tavaran määrä

Tietenkin mitä enemmän tavaraa ja raskaampaa lastia kuljetetaan vanhan ja uuden asunnon välillä, sitä enemmän bensaa kuluu ja sitä enemmän päästöjä syntyy. Sekä ekologisesta, että minimalistisesta näkökulmasta onkin fiksua tehdä muutossa tehtävä tavaroiden lajittelu säästettäviin ja "pois heitettäviin" vanhassa asunnossa, jotta muuttolastista saa painoa pois. Kerran olen itsekin tehnyt kyseisen järjestelyn kiireessä vasta uudessa kämpässä, mikä ei tietenkään jälkeenpäin analysoituna ollut fiksuin ratkaisu. Mutta tekemällä (tai lukemalla) oppii. Ei kannata kuljettaa turhaa painoa, ja uudessa asunnossa tavaraa purkaessakin pääsee helpommalla. 

4. Vastuullinen kierrättäminen 

Aina välillä sieluni ottaa pienen osuman kun havaitsen kerrostalon roskiskatoksen takana nurmikolle viskatun käytetyn patjan, ja roskiskatoksen sisältä löytyy epämäärinen läjä elektroniikkaa, lasitavaraa, vaatteita, kenkiä sekä pahvia sekaroskiksesta tai lattialta. -Kaikkea ei ole aina mahdollista kierrättää, mutta koen, että tavaraa ostaessani itselläni on vastuu myös tavaran sivistyneestä loppusijoittamisesta siinä vaiheessa kun en sitä enää itse tarvitse; myyn kirpputorilla, annan pois ilmaiseksi, vien kierrätyskeskukseen, ja loput romut jotka ovat liian hajalla tai huonossa kunnossa uudelleen käytettäviksi, pistän materiaalin perusteella palasiksi kierrätyspisteisiin, ja loput vien jäteasemalle oikealla tavalla hävitettäväksi. Kannattaa myös ilmoitellaomasta romusta Facebookin kierrätysryhmissä, sillä usein näppärillä ja nokkelilla kanssaihmisiltä löytyy tarvetta vaikka minkälaiselle vanhalle tavaralle uusiokäyttö- ja upcycling projekteja varten. 

5. Pesuaineet

Vanha ja uusi asunto täytyy aina siivota ulos ja sisään muutettaessa. Vaikka tavoitteena olisikin räjäyttää edellisen asukkaan lika pois, kannattaa harkita mitä myrkkyä sieltä kaupasta mukaansa kantaa, koska se kaikki kuitenkin kulkeutuu myös asunnosta ulos viemäriputkien kautta, jonka lisäksi usein pesuaineista jää pieninä jääminä myös pestyille pinnoille. Itse yleensä pyrin käyttämään mahdollisimman luonnonmukaisia kodin pesuaineita, ja ainoastaan muuton yhteydessä pesen vieraan ihmisen käyttämän kylpyhuoneen ja vessan kloori-pitoisella aineella kertaluontoiseksi desinfioinniksi. Koska kyse ei ole julkisesta uimahallista tai kuntosalin suihkutilasta, omaa kotia ei tarvitse kovin usein kloorilla myrkyttää, enkä ainakaan itse tee sitä muuten kuin muuton yhteydessä. Muut pinnat, kuten seinät, lattiat ja kaapit usein selviävät puhtaiksi oikein hyvin esim. vodkalla tai etikallakin. 

Onko sinulla muutto tiedossa? Millainen muuttaja olet? Rauhassa tekemisestä nautiskeleva, vai verenmaku suussa raahaava? 

-Anna 

Kuva: Flickr - Nicholas Huk, Moving Day Boxes 

Ladataan...

Ihminen ei ole koskaan valmis. Sitä on aina keskeneräinen ja matkalla johonkin. Joskus on hyvä pysähtyä pohdiskelemaan mihin on oikein matkalla. Miltä elämä näyttää ensi kuussa, ensi vuonna, viiden vuoden kuluttua? Viimeiset pari viikkoa olen kuunnellut läjän self-help oppaita, ja pyrkinyt poimimaan niistä jotain mystistä inhimillistä elämänviisautta. Yksi yhdistävä tekijä kaikissa näissä opuksissa on tavoite löytää jokin mitä voisi kutsua "väkeväksi elämäksi" kuten kirjan Väkevä elämä kirjoittanut Joni Jaakkola asian osuvasti sanoitti. 

Elämällä ei välttämättä ole suuntaa jos vain lilluu virran mukana, eikä itse tietoisesti lähde tavoittelemaan jotakin itselle tärkeää. Vain ottamalla haluamansa voi saada. Kukaan ei herää yhtenä aamuna vain saadakseen tietää että on kuulemma juuri juossut maratonin, valmistunut tohtoriksi, saanut unelmiensa työpaikan, muuttanut unelmiensa kotiin, lukenut 52 kirjaa menneen vuoden aikana, opiskellut mitä eroa on erilaisilla viskeillä, maalannut tai kirjoittanut elämänsä mestariteoksen ja puhuu viimein espanjaa sujuvasti. -Ne eivät ole asioita jotka vain tipahtaisivat taivaalta, vaan niiden eteen täytyy itse päämäärätietoisesti tehdä työtä ja panostaa omaa aikaa ja energiaa. Kyse ei edes niinkään ole siitä, mistä sitä edes haaveilee, vaan enemmänkin siitä, että ne omat haaveet voisi olla hyvä idea listata ylös ja muodostaa niistä tavoitteita joita kohti pyrkiä. 

Kun sinulle on selkeää mitä oikein olet tavoittelemassa, helpoin seuraava askel on ottaa käteen kalenteri ja varata aikaa omien tavoitteiden eteen työskentelylle. Omien unelmien toteuttamiselle. Viikossa on aina pakollisia menoja, mutta toisaalta suurimmalla osalla meistä aikaa löytyy myös somessa roikkumiseen ja tv:n katseluun, joten siitä ajasta voisi varmasti nipistää ja lähteä juoksulenkille, kielikurssille, tai muuten vain tehdä juuri sitä mitä olet aina oikeasti halunnut tehdä. Sitten kun katsoo kalenterista päivänsä ohjelmaa, tietää että "Hei, mulla on tänään treffit itseni kanssa ja vain itseäni varten". Ja koska kukin on oman elämänsä tärkein henkilö, niitä treffejä ei saa ohittaa. 

Meissä kaikissa varmaan asuu sellainen pieni ääni takaraivossa, että aina kun jostakin haaveilee, sieltä takaraivosta kuuluu kuiske: "Joskus ois kiva tehdä/mennä/kokeilla/oppia", "Varmaan sitten kun olen eläkkeellä on viimein aikaa...", "Kyllä mä muuten, mutta tää on niin kiireinen vuosi ettei ole aikaa", "Se nyt ois sellainen kiva juttu tehdä, mutta en nyt tiedä".  -Kannattaa oppia kuuntelemaan sitä sisäistä ääntä jonka mielestä koskaan ei ole oikein hyvä aika alkaa toteuttamaan itseään tai kasvaa täyteen potentiaaliinsa ihmisenä. Aina ei jaksa tai ehdi, se on ihmisyyttä. Mutta "aina" on silti ihan eri asia kuin että ei "ikinä" jaksaisi tai ehtisi.

Kirjoita lista haaveistasi. Kirjoita millainen aikuinen haaveilit olevasi kun olit lapsi? Millainen aikuinen haluaisit olla nyt? Mitä haluat tehdä eläkkeellä? Entä kymmenen vuoden päästä? Sitten vain selvität miten pääset pureutumaan noihin projekteihin ja aloittamaan jo tänään. Ei kaiken tarvitse olla isoa ja vaikeaa. Pienetkin jutut voivat olla tosi merkittäviä. -Ja nämä jutut kannattaa aloittaa jo tänään, sillä koskaan ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu seuraavaksi. Ehkä huomenna tapahtuu jotakin odottamatonta, ja sinulla ei enää ikinä olekaan mahdollisuutta tehdä kyseistä asiaa. Sitten pohdit taaksepäin kuinka sääli on, ettet tehnyt asiaa kun se oli vielä mahdollista. 

Oman ajankäytön priorisoinnissa kannattaa miettiä mikä tekee sinut onnelliseksi ja tehdä niitä asioita enemmän. Ottaa vastuu omasta hyvinvoinnista, eikä syytellä olosuhteita loputtomiin. Ehkä pikkuvarpaan dippaaminen kylmän näköiseen veteen lämpötilan testaamiseksi osoittaakin, että vesi onkin juuri sopivan lämmintä uintia varten. Kenenkään ei tarvitse olla supersuorittaja. Mutta aina kannattaa pitää mielessä se millainen ihminen on aina halunnut olla, ja työskennellä sitä kohti, sen sijaan että vain tyytyisi vallitsevaan olotilaan ja lilluisi eteenpäin. 

Mitä olet itse lykännyt uskottelemalla itsellesi litanian tekosyitä? 

-Anna 

PS. Tätä teksitä kirjoittaessa soi Reino Nordinin biisi Momentumii 

Kuva: Flickr: Ann Scranton, Peonies

Ladataan...
Ihme ituhippi

En usko ihmissuhteiden minimointiin samalla tavoin kuin sukkalaatikon konmarittamiseen. Ihmissuhteissa vähempi ei ole parempi. Tuskinpa olen ainoa ihminen joka haluaa ympärilleen aidosti välittäviä, reippaita, rehellisiä, myötätuntoisia, positiivisia ja inspiroivia ihmisiä. Sellaisia joiden kanssa vietetystä ajasta tulee hyvä mieli ja on onnellinen että ei tarvitse taivaltaa elämän polkua yksin, vaan saa jakaa elämäänsä niiden ihmisten kanssa. Siitä huolimatta, hitaasti kasvaessani vanhemmaksi (sanoo hän naurettavalla 22 vuoden elämänkokemuksella), olen havainnut että itseään pitää arvostaa tarpeeksi myös päästääkseen irti asioista jotka eivät enää toimi. Ei saa roikkua työssä josta ei pidä, ei pidä pakottaa itseä käyttämään sitä äidin joskus ostamaan villapaitaa joka kutisee ja istuu huonosti, eikä pidä roikkua ihmissuhteissa jotka eivät tunnu hyvältä. Elämän laadulla on enemmän merkitystä kuin ihmissuhteiden määrällä. Ja tietenkin aina parempi mitä enemmän näitä laadukkaita ihmissuhteita on, oli kyse sitten parisuhteesta, ystävistä, työkavereista..  

Jos aina uhrautuu sietämään vähän kaikkea konfliktin pelossa oli kyseessä ikävä työ, huono parisuhde, ruma perintömaljakko... Elämässä tulee olemaan aika paljon sietämistä. Jokaisella on oma tahto ja vapaus, ja elämä on sen verran lyhyt, ettei sitä kannata viettää yrittäen mielistellä muita siltä varalta että muut eivät vaan vahingossakaan suuttuisi tai loukkaantuisi. Tietenkään ketään ei saa tietoisesti toiminnallaan vahingoittaa tai loukata, mutta ajan takaa nyt sitä, että koko elämää ei tulisi hiiviskellä ympäriinsä itselle epämukavassa olossa. 

Monelle negatiiviset ihmissuhteet ja kohtaamiset aiheuttavat stressiä. Stressi puolestaan nostaa kehon kortisolihormonin tasoja, joka puolestaan saattaa johtaa verenpaineen nousuun, huonosti nukuttuihin öihin ja vaikka mihin muihin stressiperäisiin liitännäisongelmiin. On tervettä kevyttä stressiä joka tekee ihmisestä hiukan normaalia tuottavamman kun on kiireinen päivä edessä, mutta toisaalta pitkään jatkunut stressitila on vaan haitallista keholle, koska et pääse koskaan oikein rentoutumaan tai lepäämään ja palautumaan kuten kuuluisi. 

Olen pyrkinyt ohjaamaan ajatteluani ystävyydestä ja parisuhteista seuraavankaltaisilla kysymyksillä ja ohjenuorilla. Jos liian monta kohtaa listassa ovat tilanteeseen osuvia, koen että ehkä olen ihan väärässä paikassa ja en näe erityistä syytä ihmissuhteen jatkamiselle. Tietenkin kannattaa aina yritellä keskustella asiasta ensin, ehkä toinen on mulkku tiedostamattaan ja on halukas korjaamaan käytöstään, mutta toisaalta jos keskustelusta huolimatta tilanne ei parane, on ehkä hyvä idea sanoa kiitti ja heippa. 

1. Kommunikaatio tapahtuu aina toisen ehdoilla: Et kuule ihmisestä ellet itse laita sitä ensimmäistä viestiä, tai jos laitat tai soitat se tapahtuu aina toisen mukaan väärään aikaan, eikä sopivaa aikaa kerrota. Tapaaminen tapahtuu aina toisen päättämässä tai toiselle mukavammassa paikassa "vuoroin vieraissa käydään" ajatuksen vastaisesti, tai esim. aina mennään juuri siihen kahvilaan johon toinen haluaa, toisen mielipiteen jäädessä jalkoihin.

2. Ihmissuhde on yksipuolinen, ja annat jatkuvasti enemmän kuin saat takaisin. Kuuntelet, tuet ja neuvot kun toinen vuodattaa oloaan kuin terapeutille, mutta kun yrität alkaa kertoa omista murheistasi, toisella onkin yhtäkkiä kiire tai et koskaan saa suuvuoroa. Toinen ei iloitse onnistumisistasi, vaan aina kun elämässäsi tapahtuu jotain iloista vastaus on joko lattea "kiva" tai "aha" tyylinen nopea sutkaus, jonka jälkeen toinen joko alkaa lyttäämään onnistumistasi epäilemällä tai vähättelemällä saavutustasi, tai vaan kääntää pokkana keskustelun takaisin itseensä. Yksi liian antamisen ja ottamisen ongelma on myöskin se, että ihmisestä kuuluu aina vain silloin kun hän tarvitsee jotakin, oli kyse sitten kuuntelevasta olkapäästä, rahasta, ammatillisista neuvoista tai yöpaikasta, eikä näitä isompia tai pienempiä palveluksia koskaan kompensoida mitenkään vaikka saattaisit joskus itse tarvita apua. Hyvänä esimerkkinä tästä on erään vanhan tuttuni äiti joka työskenteli verotoimistossa. Sukujuhlissa ja ystäväperheiden illanvietoissa sukulaiset ja ystävät alkoivat aina kärttämään häntä tarkistamaan veroilmoitukset ja vastailemaan verotusongelmiin vapaa-ajalla ilman mitään vastapalvelusta, koska onhan se nyt niin hyvä ja helppoa kun on veroihminen lähipiirissä. Fiksuna tuttavani äiti tietenkin kieltäytyi työkeskusteluista vapaa-ajallaan, kuten oli mielestäni ihan oikein. Ei pidä olla liian kiltti. 

3. Teillä ei ole yhteisiä arvoja. On rikastuttavaa, että lähipiirissä on ihmisiä jotka ovat eri mieltä ja ajattelevat eri asioista eri tavoin. Niistä kohtaamisistahan syntyvät parhaat keskustelut. Kuitenkin ongelmaksi muodostuu, jos arvot ovat liian erilaiset liian monella elämän saralla. Jos toinen uskoo muista huolehtimiseen ja toisen mielestä kunkin tulee selvitä itsekseen. Toiselle on tärkeintä että kaikki näyttää ulospäin hyvältä, ja toinen ei ole yhtä kiinnostunut liioitellun hyvin hoidetusta kulissista. Toinen on rahan käyttönsä suhteen hyvinkin liberaali ja toinen on pihi. Toinen uskoo että ennen oli kaikki paremmin ja toinen elää tulevaisuuden haaveissa. Toiselle tasa-arvokysymykset ovat tärkeitä ja toinen on sitä mieltä että kyse on miesvihaaja femakoiden hapatuksesta. 

4. Toinen ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet. Ihminen voi sivulauseessa kuittailla mokistasi, mieltymyksistäsi, tai siitä miten teet asioita väärin, ulkonäöstäsi, tai ihan mistä tahansa. Ei ole kiva viettää aikaa ihmisen kanssa joka koko ajan nälvii siitä kuinka lempibändisi on ihan paska, et osaa täyttää astianpesukonetta oikein, teet elämässä vain huonoja valintoja, sinulla on huono maku, päälläsi oleva paita on ruma... Kyse ei ole välttämättä edes pääasiallisesti siitä mistä toinen sinulle kuittailee, vaan enemmänkin siitä, että sitä tapahtuu jatkuvasti, ja tavoitteena vaikuttaa olevan joko sinun mielesi pahoittaminen, kontrollointi tai pyrkimys muuttaa sinua. 

 5. Yhteisen ajan viettämisestä tai muusta kanssakäymisestä jää paska fiilis. Joko koet että sinua on annetussa ajassa loukattu tahdilla kaksi kertaa vartissa, tai sinulla on vain vatsanpohjassa raskas tunne että jokin mättää. Olet surullinen, vihainen, ahdistunut, ärtynyt tai koet olosi nöyryytetyksi. Tämä on ehkä kaikkein tärkein osa koko listassa. Elämässä on ihan tarpeeksi ikäviä velvollisuuksia jotka pitää tehdä pakosta, mutta mielestäni epätyydyttävässä ihmissuhteessa roikkumisen ei pidä olla yksi niistä asioista. Joskus pitää olla terveen itsekäs, ja todeta että "tämä ei tee minua onnelliseksi". 

Ja tosiaan kuten postauksen aloitin, ihmisiä ei ole reilua konmarittaa kuin sukkia. Meillä kaikilla on tunteet. Ehkä ihminen ei vain ollut tietoinen huonosta käytöksestään. Kannustan aina keskustelemaan ensin, ja vaatimaan muutosta, mutta toisaalta jos siitä ei ole apua, ei pidä roikkua löysässä hirressä turhan kauaa. Sen jälkeen kun olet ottanut asian rakentavasti esille, ja korjauksia ei ole tehty, oma onnellisuutesi on itsesi vastuulla. Joskus paras vaihtoehto on vain liikkua elämässä eteenpäin. Eikä niihin tilanteisiin liity mitään suurempaa draamaa. Joskus elämä vain ajaa erilleen, ja tulevaisuudessa häämöttää uusia ihmisiä ja uusia mahdollisuuksia tuntea yhteenkuuluvuutta. 

Olen joskus kuullut väittämän, että jokainen ihminen olisi keskiarvo niistä viidestä ihmisestä joiden kanssa viettää eniten aikaa. En tiedä väitteen todenperäisyydestä, mutta en ainakaan haluaisi pitää ainoatakaan ankeuttajaa lähelläni synkistämässä mieltäni, vain jotta saisin tekosyyn laulaa raivokkaasti mukana Vesalan biisiä Älä droppaa mun tunnelmaa

Miten koet valitsevasi ihmissuhteesi? Vai valitsetko niitä lainkaan? 

-Anna 

Kuva: Flickr: lastextremeanonymous - NATURE

Ladataan...
Ihme ituhippi

Nyt lapa pystyyn, sinä joka et koskaan murehdi mistään. Ensimmäisenä ole kiltti ja jaa positiivisuutesi ja optimistisuutesi salaisuus kommenteissa, se on sen verran harvinainen taito olla murehtimatta. 

Itse en ole peräänkuulutetun kaltainen, vaan iloisesta ja avoimesta perusluonteestani huolimatta, myös aika kova murehtija ja stressaaja. Vietän aika usein vähän liikaakin aikaa huolissaan milloin mistäkin, ja tietenkin silloin kun oikein kunnolla aloitan, onnistun mehustelemaan pariakin huolen aihetta yhtä aikaa. Onko se ihan fiksua? -No ei tietenkään. Siitä tulee vaan paha mieli ja jää fiilis, että mikään ei onnistu, itsekin on ihmisenä ihan sysipaska, ja maailmassa on kaikki huonosti. 

Yleisen hyvinvoinnin nimissä, olen aina välillä pohtinut keinoja vähentää turhaa murehtimista. On nimittäin asioita, joista kannattaa olla järkevästi huolissaan, ja joihin kannattaa varautua, mutta toisaalta on myöskin asioita joihin ei kannata uhrata omaa itkijänaisen panostaan. 

6 kohdan murehtijan muistilista 

1. Voitko vaikuttaa asiaan? 

Jos et, voit jo välittömästi unohtaa koko jutun. Jos et voi vaikuttaa koko asiaan, sinun on turha sitä murehtiakaan. Jos vastaus kysymykseen on kyllä, listaa paperille mitä voit tehdä asian eteen? Esim. ilmastonmuutosta ei kannata murehtia sen enempää kuin voit omalla toiminnallasi vaikuttaa, kierrätä, älä haaskaa materiaaleja, suosi kasvispainotteista ruokaa, jne. Sen enempää et juuri yksityishenkilönä voi tehdä. -Sen enempää asiaa ei kannata murehtia öisin. Kiinnostavasti juurikin ilmastoahdistuksesta on kirjoittanut YLE.

2. Jos voit vaikuttaa asiaan, kirjoita tehtävälista. 

Ihan sama onko tehtävälista puhelimella vai paperilla, kunhan se on helposti saatavilla ja kulkee näppärästi mukana. Näet konkreettisesti kaiken mikä aiheuttaa stressiä, ja kun sinulla on konkreettista tekstiä tehtävistä asioista edessäsi, ne eivät tunnukkaan enää niin voittamattomilta ja epämääräisiltä kuin mitä olet pääsi sisällä pyöritellyt. Stressiä ja ahdistusta helpottaa myöskin tehtävälistalta asioiden yliviivaaminen tai tehdyksi kuittaaminen: näet konkreettisesti miten lasti katoaa hartioiltasi. Listalta voi löytyä vaikka budjetin laatimista, pyykkivuoren selättämistä, todella ikävän työmeilin kirjoittamista... Mitä tahansa sinun vain pitäisi hoitaa, mutta et ole saanut aikaiseksi ja mikä aiheuttaa stressiä, tai mikä valvottaa sinua öisin. Jos kyseessä on isompi projekti, esim. gradu, pilko projekti pienempiin osatehtäviin listallasi jotta siitä tulee helpommin lähestyttävä. 

3. Hoida listalta isoimmat ja tärkeimmät asiat ensin 

Ympyröi vaikkapa kolme tärkeintä tehtävää listaltasi ja aloita niistä. Ei ole mitään järkeä ommella talvitakin hihaan uutta koristenappia tippuneen tilalle ja pestä ikkunoita, jos pitäisi tehdä veroilmoitus, maksaa laskut ja kirjoittaa pitkä ja monimutkainen raportti jonka deadline on ensi viikolla. Ikkunat ja napit ehtii hoitaa myöhemminkin, sitten kun tärkeämmät ja kiireellisemmät asiat on tehty.

4. Kirjoita päiväkirjaa 

Puolestaan jos sinulla ei ole suoranaista tehtävälistaa, mutta muuten vaan kaikki huolettaa, kannattaa kokeilla päiväkirjan kirjoittamista. Sitten voit nähdä murheesi todella paperilla, ja voit käsitellä niitä helpommin, ja tutkiskella onko tämä tosiaan murehtimisen arvoista, tai miten tämän asian voisi ratkaista. Tai ainakin saat pahan olon purettua jotenkin. 

5. Opi sanomaan ei ja delegoi vastuuta 

Itse listoja kirjoitellessani huomaan, että usein otan tehtäviä innostuneena vastaan, vaikka minulla olisi riittämiin muutakin tehtävää. Silloin kannattaa pitää mielessä jatkon kannalta pari sanaa: "Tekisin jutun X mielelläni, mutta mulla ei valitettavasti ole just nyt aikaa." Toinen tärkeä asia on, että vaikka kontrollifriikkinä uskoisi, että itse tekee aina kaiken juuri niinkuin pitää oikealla tavalla tehdä, ei se ole ainoa oikea tapa tehdä asioita. Ihmisillä on erilaisia tekemisen tyylejä, ja jos lopputulos on kutakuinkin sama, on lopulta aika yhdentekevää kuka tehtävän suorittaa. Pyydä muiden apua niiden tehtävien osalta joissa vastuu ei ole yksin itselläsi, oli kyse sitten ryhmätyöstä, työprojektista tai vaikkapa kotitöistä. 

6. Älä ota asioita henkilökohtaisesti 

Kaupan kassa ei hymyillyt? Naapuri ei tervehtinyt? -He olivat varmaan vaan ajatuksissaan tai kiireisiä. Joku sanoi ikävästi netissä? -Ihmisillä on taipumusta purkaa omaa pahaa oloaan netissä, ja asian voi nähdä niinkin päin, että on järkyttävän ja viihdyttävän sekaista katsoa mitä kaikkea ihmiset omalla nimellä ja naamallaan sosiaalisessa mediassa laukovat muiden nähtäville. Kommentti kertoo usein enemmän ihmisestä itsestään kuin kommentoinnin kohteesta, eli siitä on ihan turha ottaa kierroksia. Sait kritiikkiä osaksesi töissä, tai jouduit hankalaan asiakaspalvelutilanteeseen? -Yleensä hyvä työkaveri tai pomo kommentoi lähinnä työtäsi ja sen laatua, ei sinua ihmisenä. Ota kritiikistä vaari ja paranna asiaa jatkossa. Ja mitä tulee aasiakkaisiin, nekään eivät lopu maailmasta, vaikka suurin osa asiakkaista onkin tosi kivoja. Silloin kannattaa vaan muistaa, että sinulle maksetaan siitä että  pysyt ammattimaisena niissä tilanteissa ja olla ottamatta asiakkaan epäsoveliasta käytöstä henkilökohtaisesti. Taas kerran kyse on vain pahan olon purkamisesta ihan väärään paikkaan.

Millaisia keinoja sinulla on käsitellä stressiä, ahdistusta ja murheita? 

-Anna 

Pages