Ladataan...
Ihme ituhippi

Vuodenvaihteessa blogiin toivottiin enemmän talous- ja säästöaiheisia postauksia, ja tämä on nyt toivepostauksista ensimmäinen. Postausta voi nimittää ihan miten itse kokee mukavimmaksi, joku puhuu tavoitteellisesta säästämisestä ja sen suunnittelusta, toinen puhuu trendikkäästi nuukailusta, mutta itse kyllä puhuisin ihan reippaasti siitä että joissain asioissa olen vain pirun pihi, koska keksin myös parempia ja hauskempia tapoja käyttää rahaa kuin elämisen pakolliset kulut, usein pihistelyssä säästyvä ekologinen kuormakin hymyilyttää. 

Uskon että on pihistelyä ja pihistelyä. Toinen on tarkkaa rahankäyttöä, jotta rahaa jäisi enemmän niihin asioihin joilla on todellisuudessa itselle merkitystä. Toinen puolestaan on tapa venyttää penniä kaikesta, tinkien myös niistä elämän hauskaksi tekevistä asioista, pakottaen muut osallistumaan omiin kituutustalkoisiin, vaikka todellisuudessa vyötä ei olisikaan tarvetta pitää ihan niin kireällä. Listassa tietenkin arvatenkin tähdätään tuohon ensimmäisenä mainittuun pihiyden lajiin. 

Ihme ituhipin TOP 40 pihistelylista
Suunnitelmallisuus

1. Tee jokaisen kuun alussa tai lopussa tulevan kuukauden budjetti jossa pysyt, johon olet kirjannut oikeasti tarpeelliset menot ja niiden todelliset suuruudet. 

Ruoka ja keittiö

2. Suunnittele ruokalista etukäteen, tee ruokaostokset sen mukaan ja pidä jämäpäiviä jolloin syöt kaapista pois tähteet pilaantumasta. 

3. Ruokakaupassa kilohintoihin sekä pakkauskokoihin perustuva hintavertailu on uskomattoman tehokasta. Usein sama tuote pienemmässä pakkauksessa on jopa tuplasti kalliimpaa kuin suuremmassa pakkauksessa. 

4. En syö lihaa arjessa, enkä juurikaan myöskään edes Härkis-tyyppisiä kasvituotteita, vaan ihan rehellisiä linssejä, papuja sekä tofua, koska ne ovat edullisempia. Bonuksena tulevat ympäristö- ja terveysvaikutukset. Kalaa syön noin kerran viikossa ja hyvälaatuisella lihalla puolestaan hemmottelen itseäni pari kertaa vuodessa. 

5. Teen mieluummin ruokaa kotona alusta lähtien kuin ostan puolivalmisteita. Sen lisäksi että säästän rahaa, tykkään puuhastella keittiössä, ja ruoka on juuri omaan makuun sopivaa.  

6. Olen nautiskelija, joten syön kyllä ulkona, mutta teen sen harkiten. Kun syön ulkona, teen sen harvemmin mutta todella panostan laatuun, sen sijaan että kävisin pari kertaa viikossa tekemässä nopean mäkkäri- tai kebabreissun, jolloin rahaa säästyy kuin huomaamatta. Joskus kuuluukin nautiskella, mutta mielestäni se tulee tehdä tietoisesti ja läsnäollen. 

7. Hankin eväät esim. banaanin tai siemenpatukan jo valmiiksi etukäteen ruokakaupasta tai teen lounaan kotona ettei tarvitse ostaa lounasta tai välipalaa tien päällä. Tähän on parikin syytä: ei tarvitse käyttää ruokatuntia ympäriinsä juoksenteluun ruoan hankkimiseksi kun se on jo käden ulottuvilla, ei tarvitse maksaa ylihintaa lounaasta ja samalla saa vielä helposti omaan ruokavalioon sopivaa terveellistä safkaa josta energia vapautuu mukavan tasaisesti ilman sokeripiikkejä, toisin kuin usein kaupan valmiissa eineksissä tai välipaloissa.   

8. Silloin kun ostan kalaa, ostan sen useimmiten kokonaisena, sillä fileeraukseen (johon löytyy muuten näppäriä tutorial videoita Youtubesta) jälkeen perkeistä saa kalalientä, joka sopii sekä koiranruokaan, mutta toimii myös esim. kalakeitossa makua antamassa. 
 

9. Aina kun mahdollista keitän kahvin aamulla kotona ja otan sen Keep cupissa mukaan, mieluummin kuin maksan paperimukissa tarjoillusta Take-away kahvista jolle on aina löydetty rapsakka hinta. Tällä tavalla säästyy myös jätettä, kun ei tarvitse etsiä loppusijoituspaikkaa paperimukille. 

10. Vedenkeittimen tai hellan kanssa huseeratessa lämmitä vain sen verran vettä kuin todella tarvitset säästääksesi sähkökuluissa. Ja hellalla tietenkin kattilan kansi on suuri apu! 

11. Kannan omaa vesipulloa mukana, niin ei tarvitse reissun päällä ostaa vettä. Tässä myöskin bonuksena se, että ei tarvitse ostaa kertakäyttöistä muovipulloa. 

12. Ruokakaupassa välttelen brändituotteita, sillä omaan suuhuni Linkosuon valmistamat ruissipsit maistuvat aivan yhtä herkullisilta niin Linkosuon kuin Rainbownkin pusseista. 

13. Koitan syödä satokauden mukaan, sillä kauden kasviksia saa yleensä paljon ja halvalla verrattuna kasviksiin joiden satokausi ei ole parhaillaan käynnissä. 

14. Käytän etikkaa todella paljon kodin yleispuhdistusaineena, vaihtoehto on ekologisempi, mutta myöskin vanhaa viidakon sanontaa lainatakseni, saippuaan verrattuna "halpaa kuin saippua". Vinkkinä etikkaan liittyen kuitenkin sen verran, ettei sitä kannata miksata soodan kanssa, koska vaikutus on plus miinus nolla, kun emäs ja happo kohtaavat. 

15. En osta kotiini talouspaperia. Keittiön käsipyyhkeillä ja niitä pesemällä olen selvinnyt oikein mukavasti muutaman vuoden, sillä talouspaperia kaipaavia sotkuja syntyy todellisuudessa aika harvoin, ainakin omassa yhden naisen taloudessani ehkä enintään kerran viikkoon, jolloin saman asian voi ihan yhtä hyvin pyyhkäistä myös vessapaperilla. 

16. Jotta voit käyttää samaa kodinkonetta, kuten astian- tai pyykinpesukonetta mahdollisimman kauan, jolloin säästät sekä rahaa että hiilidioksidipäästöjä, kannattaa ehdottomasti selvittää joko käyttöohjekirjasta tai verkosta, miten puhdistat koneen sisäosat oikeaoppisesti, jolloin sama kone toimii pidempään, ja todennäköisemmin vältät inhottavan yllättävän kulun joka menee uuden pesukoneen hankkimiseen. 
 
Kierrätys

17. Itse olen käärinyt biojätteet vanhaan sanomalehtipaperiin, jolloin ei tarvitse ostaa bioroskapusseja, mutta toisaalta olen myös lukenut että eri jätteenkäsittely-yrityksillä ja taloyhtiöillä on erilaisia käytäntöjä tämän suhteen. 

18. Myyn itselleni tarpeettomiksi muodostuneet tavarat nettikirppareilla. Siinä on aina hiukan projektia, mutta toisaalta kun kerryttää sopivaa pientä tavaraläjää projekti on helpompi hoitaa kerralla pois. Näin sitten puolestaan et makuuta turhaan rahan arvoista tavaraa kotona, josta ei itselle ole mitään hyötyä, vaan saat ainakin osan omasta rahastasi takaisin. Itse olen onnistuneesti myynyt kaikkea yöpöydästä iltapukuun ja ikivanhaan läppäriin. Nettikirppareilla tärkeintä on, että hinta on kohdillaan. Tuote oli ehkä kallis kun ostit sen, mutta pitää olla myös valmis kohtaamaan se realiteetti, että muille ihmisille tavarassasi ei ole tunnearvoa: se on vanhaa käyttökelpoista romua, joka kuuluu myös olla hinnoiteltu sen mukaan, että tarkoituksesi on päästä siitä eroon, eikä tehdä suuria voittoja. Bonusvinkkinä: tuotteesta kannattaa ottaa hyvät kuvat joissa on paljon luonnonvaloa, ja tuotteen tyypistä riippuen tarjota mallinumero ja mitat jo ilmoituksessa, niin et joudu vastailemaan tuhatta kertaa samoihin kysymyksiin potentiaalisilta ostajilta. 

Vesi ja energia

19. Etenkin talvella tuuletettaessa kannattaa muistaa peruskoulun köksän tuntien vinkit läpivedosta, sillä läpivetoa hyödyntämällä ilma vaihtuu rivakasti ja säästät lämmittämiseen kuluvaa energiaa. 

20. Olen vaihtanut kaikki kotini hehkulamput ja vastaavat LEDeiksi. Tietenkin näissäkin napaten sen kaupan oman merkin edullisen LED-lampun brändituotteen sijaan. Vaikka alkuun lampun hinta kirpaisi, ainakin Viron sähkön hinnoilla lamput myös maksoivat itsensä takaisin. Itselläni vaihtaminen on ollut hiukan hitaampi prosessi, sillä olen kuitenkin halunnut kuluttaa vanhat hehkulamput loppuun ennen uusien hankintaa, mutta hitaasti lamppuja vaihtamalla ekoprojekti etenee ja samalla syntyy myös selvää säästöä. 

21. Itselleni on myöskin Virosta jäänyt tapa, joka tosin Suomessa on hyödyllinen kaiketi lähinnä omakotitaloissa joissa vedestä maksetaan kulutuksen mukaan, on sulkea hana aina hampaita pestessä ja suihkussa sillä välin kun saippuoi itseään. Lisäksi käytän kylmää vettä aina kun en todella tarvitse lämmintä, jolloin olen aiemmin säästänyt veden lämmityskuluissa. Toisaalta näin ekologisesta näkökulmasta, ei se turhan veden (ja etenkin lämpimän sellaisen) lotistelun välttäminen tee pahaa kerrostalossakaan, vaikka vesimaksu olisikin kiinteä ja kulutuksesta riippumaton. 

22. Älä jätä kannettavia tietokoneita, puhelimia tai tabletteja lataukseen yön yli jolloin ne joutuvat odottamaan monta tuntia täyteen ladanneina. Akkukäyttöiset laitteet "kuolevat" nopeammin, mikäli niiden akku joutuu jatkuvasti jumppaamaan 100% rajapinnassa. Mikäli mahdollista, laitteita kannattaisi ladata pitkin päivää sen mukaan kun akkua käytetään. 

Ostokset ja palvelut

23. En omista erikseen puhelin- ja nettiliittymiä, vaan kotona ollessani jaan netin puhelimesta kaikkiin kodin härpäkkeisiin. Yksin asuessa ratkaisu on toiminut nätisti, mutta mikäli talouteeni ilmestyy koiran lisäksi enempää jäseniä, asiaa täytyy varmasti harkita uudelleen. 

24. Kestokassi on nerokas keksintö, koska muovi- tai paperikassin hinta on asia jonka maksamisesta en saa mitään tyydytystä. Samalla tulee kuluttaneeksi vähemmän luonnonvaroja kun on varautunut etukäteen. 

25. Suunnittelen ostokseni etukäteen mahdollisimman tarkkaan ja välttelen heräteostoksia. Esim. kirjakaupassa ja kosmetiikka- tai sisustusliikeessä voi olla kiva käydä katselemassa, mutta jos ei oikeasti tarvitse mitään, on myös ihan ok poistua tyhjin käsin. 

26. Harkitsen tuotteen ostoa yön yli ennen ostopäätöksen tekemistä. Missä tahansa kaupassa tuotteen voi lähes aina varata ainakin vuorokaudeksi ja sitten noutaa sen seuraavana päivänä jos ratkaisu tuntuu yhä oikealta. Tällä tavoin olen välttynyt ostamasta useita "ihan ok" asioita joita en tarvitse, mutta uusi vain houkuttelee. Yön yli nukkuessa on aikaa pohtia järjellä tuotteen tarpeellisuus, oma budjetti, pitääkö tuotteesta todella, ja kuinka paljon tuotetta todellisuudessa tulisi käyttäneeksi. Aika usein lopputulos on, että ehkä se tavara onkin ihan hyvä jättää sinne kauppaan. 

27. Monia asioita ostaessa kannattaa panostaa hinnan sijasta laatuun. Kohtuullisella hinnalla voi löytää paljon mahtavia ja laadukkaita tuotteita, mutta toisaalta "sikahalvalla" saa usein vain ripeästi hikipajassa huonoista materiaaleista valmistetun tuotteen joka ei kestä todellista käyttöä, jolloin joudut ostamaan pian uuden ja tulet maksaneeksi yhteensä enemmän saman tuotteen jatkuvasta uusimisesta kuin siitä, että olisit ostanut kerralla hyvää, tai vaihtoehtoisesti esim. huono patja tai huonot kengät aiheuttavat selkäongelmia, jotka eivät ole halvan hinnan arvoisia kärsittäviä. Tästä syystä esim. juuri kengät, talvitakit, patjat ja vastaavat tuotteet jotka mielellään kestäisivät kauemmin kuin pari vuotta tai jotka vaikuttavat yleiseen terveydentilaasi kannattaa hankkia laadukkaina. 

28. Olen suoratoistopalvelujen tilaamisen kanssa todella harkitsevainen. Yle Areena, Ruutu ja Katsomo ovat yleensä aika täynnä kaikkea katsottavaa ja Spotifystakin on olemassa ilmainen versio. Kun miettii että muutamaan palveluun heittää kympin kuussa, lopputulos on nopeasti jo lähempänä 50 euroa. Silti etten aivan leiki tekopyhää, tunnustan että tällä hetkellä tilaan 3,50€/kk opiskelijahintaista Spotifyta vielä syksyyn asti, mutta siinä vaiheessa kun hinta vaihtuu itselleni noin kymmeneen euroon kuussa, tulen harkitsemaan asiaa uudelleen. 

29. Edelliseen kohtaan liittyen, en myöskään osta maksullisia puhelinsovelluksia, sillä yleensä jo se ilmainen versio riittää hoitamaan homman. 

30. Ostan tavaroita mahdollisuuksien mukaan käytettynä, sillä hinta on usein huomattavasti edullisempi kuin uutena ostaessa. Esimerkiksi kirpputoreilta löytyy helposti ja edullisesti luonteikkaita huonekaluja, jotka enintään kaipaavat hiukan puhdistusta tai tuoretta maalipintaa, ja vanha huonekalu saa jatkaa elämäänsä uudessa kodissa. 

31. Jos jatkuvasti käyttämäni tuote (esim. deodorantti, shampoo, yms.) on hyvässä tarjouksessa, ostan pari pakkausta kaapin perukoille odottamaan, niin myöhemmin ei tarvitse ostaa samaa tuotetta korkeampaan hintaan. 

32. Kun tiedän että jotakin täytyy ostaa, oli kyse sitten printteristä, kengistä tai lautasesta, googlaan ennen ostoksen tekoa varsin tarkkaan mitä kyseinen tuote missäkin maksaa, ja mistä sen saisi edullisimmalla. Sitten asiasta riippuen joko tilaan sen netistä tai käyn hakemassa edullisimmaksi osoittautuneesta kivijalkaliikkeestä. Ei ole mitään järkeä maksaa täsmälleen samasta tuotteesta enempää kuin on pakko. 

33. Olen tarkka vaatehuollon kanssa, lankkaan ja rasvaan kengät aina kun ne sitä tarvitsevat, korjaan vaatteista pikkuviat, parsin sukat vaikka niitä saisi vitosella viisi uutta paria, ja pesen vaatteet pesuohjeen mukaan. En myöskään pese vaatteita turhaan jos tuuletus riittää. Näin vaatteet säilyvät pitkäikäisempinä, eikä niitä tarvitse koko ajan olla pesemässä. Myöskin kevyempi linkous ja pesupussit säästävät vaatteita nukkaantumiselta. 

34. Kilpailuta puhelinliittymä, sähkö, vakuutusyhtiöt, kuntosalit, kampaajat ja oikeastaan kaikki vastaavat palveluihin liittyvät kiinteät kulut. Älä osta kuntosalijäsenyyttä joka on vaikea irtisanoa, jos saatavilla on 10 kerran kortteja, ellet tosiaan ole himokävijä jolle kuukausijäsenyys oikeasti tulee halvemmaksi kuin sarjakortit. Kampaajienkaan kanssa halvin ei välttämättä ole aina paras, mutta toisaalta ei ole myöskään välttämättä se kalleinkaan. Vakuutuksia kilpailuttaessa kannattaa huomioida omat vakuutusten ehdot, etenkin liittyen terveys-, henki-, ja lemmikkivakuutuksiin, joissa ehdot voivat myös vahingossa huonontua roimastikin uuteen yhtiöön hinnan perässä siirrettäessä. 

35. Käytän muistilappuina kaikennäköisiä kotiin kulkeutuneita "roskapapereita" tai kirjaan puhelimeen ostoslistan 

36. Käytä tuotteet oikeasti loppuun ennen kuin otat uusia käyttöön, oli kyse sitten housuista, kengistä tai shampoosta. 

37. Ei ole mitään järkeä ostaa joka kerta uutta käsienpesunestettä uudessa pumppupullossa, vaan ratkaise asia niin, että käytät jo olemassaolevaa pumppupulloa jonka täytät täyttöpakkauksista. Säästät muoviroskaa, mutta myöskin rahaa. Ja pumppupullon täyttäminen vie puoli minuuttia reilun kuukauden välein, eli se ei ole iso homma. 

38. Tiukan budjetin liikuntaa voi harrastaa lisäämällä hyötyliikuntaa, mutta myöskin kauden mukaan harrastaen esim. lenkkeilemällä tai uimalla luonnonvesissä. Myös youtubesta löytyy hurja määrä erilaisia jooga-, sekä kehonpainoharjoitus videoita, joihin tarvitaan usein vain tarpeeksi vapaata lattiatilaa. Itselleni lenkkeily ei ihan rehellisesti kyllä ole mitään suurta herkkua, mutta toisaalta välillä kun opiskelijana budjetti on ollut tiukalla, on se silti ollut kivempaa kuin täysi passiivisuus. 

39. Kun olen yötä muualla kuin kotonani, pakkaan mukaani kotiin kulkeutuneet kosmetiikan näytepakkaukset reissulla käytettäviksi. Tietenkin niitä voi käyttää kotonakin, mutta matkustaessa ne ovat erityisen näppäriä pienen kokonsa ansiosta, eikä sitten perillä tarvitse ostaa erikseen shampoota ja vastaavia, kun omat kotona käytettävät pullot ovat liian isoja mukana raahattaviksi. 

40. Pesuaineeseen, oli kyse sitten shampoosta tai kasvojenpesuaineesta, ei kannata panostaa rahallisesti valtavia summia, se päätyy veden mukana viemäristä alas kuitenkin. Toisaalta halvin ei välttämättä myöskään ole paras, eli tässä kohtaa kannattaa tiedostaa hinta-laatu suhde ja mennä sen perusteella. Usein keskihintaisen ja kalliin pesutuotteen toiminnassa ei kuitenkaan mielestäni ole merkittävää eroa.

Ja ettei tämä menisi liian helpoksi, muistutan vielä, että aina ei kannata tarmokkaana ryhtyä DIY-projekteihin säästämismielessä. Usein tulee herkästi ajatelleeksi, että "kyllähän minä tämän nyt itse teen, niin halvalla menee", mutta lopputuloksena aikaa kuluu suhteettoman paljon, tulos on mitä on, ja tuloksen korjailuun ammattilaisella menee aikaa ja rahaa. Tästä syystä olen esimerkiksi luvannut itselleni, etten enää koskaan yritä värjätä hiuksiani itse kotona, tai asentaa sähkölaitteita jotka ovat mutkikkaampia kuin piuhan seinään lykkääminen. -Mokailemalla oppii, mutta kannattaa myös tiedostaa mikä on fiksua turhien menojen karsimista, ja milloin oma tarmokkuus vain tuottaa lisää kuluja. Joskus myös säästyvä vapaa-aika on rahaa arvokkaampaa.  

Millaisia juttuja itse harrastat turhien menojen karsimiseksi? Vinkkaa parhaat niksisi kommenttikentässä! 

-Anna 

Ladataan...

Liha on halpaa, ja se on ongelma. Tähän aiheeseen paneudutaan Philip Lymberyn ja Isable Oakeshotin kirjassa Farmageddon -Halvan lihan todellinen hinta (Into kustannus 2018), ja alkuun on pakko sanoa, että opus oli ehdottomasti yksi parhaista viime syksynä lukemistani kirjoista. 

Kirja on jaettu lukuihin jotka perustuvat Philip Lymberyn matkoihin ympäri maailmaa tuotantoeläinten sekä ekosysteemin hyvinvointiin liittyen. Kirjassa vieraillaan ainakin Britanniassa, Kaliforniassa, Yhdysvaltain Etelävaltioissa, Argentiinassa, Ranskassa, Meksikossa, Perussa ja vaikka missä muualla. Jokaisessa paikassa Lymbery kertoo kohtaamistaan ihmisistä, tehomaatalouden vaikutuksesta heidän arkielämäänsä, sekä taustoittaa miten tilanteeseen on päädytty ja antaa rakentavia ideoita siitä miten tilanteita voisi parantaa, sillä vaikka useissa paikoissa on hankalaa, liian myöhäistä ei kuitenkaan vielä ole. Kirjassa itseäni erityisesti miellytti se, että kyse ei nimestä huolimatta ole mistään kiihkoilevasta "Nyt ryhdyt muuten sinäkin vegaaniksi ja maapallo pelastuu, muuten olet paha ihminen" tyyppisestä moralisoinnista, vaan rationaalisesti rakennetuista tieteeseen ja tilastoihin perustuvista syy-seuraus suhteista luonnon ja ihmisen toiminan välillä. 

Farmageddon oli itselleni jotenkin yllättävä kurkkaus ympäri maailmaa. En rehellisesti ole aiemmin ole ollut erityisen huolestunut oikein muusta kuin luonnon monimuotoisuuden köyhtymisestä, sekä tuotantoeläinten oloista, mutta kirja avasi silmäni myöskin paikallisten ihmisten elinolojen köyhtymisen aj elämän vaikeutumisen kannalta.

Kirjassa käsitellään muiden muassa mehiläiskatoa, useiden eri lintulajien häviämistä, maaperän hedelmällisyyden köyhtymistä, ja monia muita tehomaatalouden konkreettisia lieveilmiöitä. Kirjassa argumentoidaan vahvasti perinteisen vuoroviljelyn puolesta, jolloin maaperä saa levätä kun siinä kasvatetaan jaksoittain eri kasveja jotka tarvitsevat eri ravintoaineita. Tämän lisäksi suuri kritisoinnin aihe on, että Etelä-Amerikassa hakataan sademtsiä, jotta niiden alalla voitaisiin kasvattaa rehua joka sitten laivataan Yhdysvaltoihin sekä Eurooppaan, jotta voimme syöttää sen eläimille, kun voisimme myöskin laskennallisesti ainakin Lymberyn mukaan myös antaa eläinten laiduntaa ulkona ilmaiseksi tuhoamatta sademetsää ja aiheuttamatta rahdin aiheuttamia päästöjä mikäli eläinten tuotantotilat olisivat järkevän kokoisia eivätkä "Ameriikan-mallia" jossa kaikki on vähän suurempaa. 

Koska lihan tuotantoa tuetaan valtioden toimesta voimakkaastikin, lihan hinta pysyy alhaisena, kysyntä korkealla ja tärkeintä on saada ripeästi makkaraa ja nugetteja putkeen. Yksi kiinnostava luku tähän liittyen paneutui ruoan ja terveyden suhteeseen, kuinka tehotuotannosta seuraa ruoan laadun laskemista, jolloin ruoan ravintoaineiden määrä suhteessa saatuihin kaloreihin laskee, joka puolestaan aiheuttaa terveysongelmia ihmisille joiden on kuitenkin pakko syödä ruokaa. 

Yksi suurimmista tehomaatalouteen liittyvistä ongelmista ilmaston muutoksen näkökulmasta on, että se on toki todella tehokasta, paitsi että ei energiatehokasta. Raskaiden koneiden sekä lannoitteiden, polttoaineiden sun muiden lopputuotteiden saamiseen tarvitaan hurjasti öljyä, joka on ollut kallistumaan päin viime aikoina, joten myös tuottajille kannattavuuden näkökulmasta luonnonmukaisempiin menetelmiin siirtyminen tulevaisuudessa saattaisi olla sekä tuotantokustannuksia ajatellen edullisempi ratkaisu, sekä tietenkin myös hellempi ratkaisu eläimille sekä luonnolle, ja muutenkin tällä tavoin tuotettua ruokaa syövien ihmisten terveydelle.

Kirja on mielenkiintoinen tarina tieteellisesti todistettavasta omiin muroihin kusemisesta, joskin sitten on tietenkin oma asiansa, kuinka moni Lymberyn ratkaisuehdotuksista olisi todella toteutuskelpoisia. Vaikka suuri osa ratkaisuista ovatkin ainakin tällä hetkellä olosuhteiden ajamina aika trendikkäitä, kuten lähiruoan suosiminen, lihan syönnin vähentäminen, luomun suosiminen, sekä ruoan itse kasvattaminen tai vaikkapa omien kanojen pitäminen. Toisaalta kirjan lopussa on myöskin yhteenveto liittyen siihen mitä kuluttaja itse voi tehdä ollakseen osa ratkaisua, ja uskon että pitkästä listasta löytyy jokaiselle jotakin mikä olisi mahdollista toteuttaa omassa arjessa, vaikka ei aivan valtavaa täyskäännöstä tekisikään. Hiljaa hyvä tulee. Parempi jonkin verran tasaisesti pitkällä aikavälillä, kuin kuukauden hurahdus jonka jälkeen lyödään hanskat naulaan. 

Suosittelen kirjaa ehdottomasti kenelle tahansa olit, sitten kiinnostunut ympäristöasioista, eläinten hyvinvoinnista, tai vaikka vaan yleisesti suuriin yrityksiin liittyvistä poliittisista linkeistä ja lobbauksesta. Mikäli kirjan lukemisen jälkeen (tai miksei sitä ennenkin) luomutuotanto kiinnostaa entistä enemmän, kannattaa käydä kurkkaamassa myös aiempi blogipostaus luomuruoasta

Vinkkaa postauksen kommenteissa oma suosikkikirjasi aihepiiriin liittyen, tai jos olet lukenut kirjan niin kerro mielipiteesi kommenttikentässä :)

-Anna  

Ladataan...
Ihme ituhippi

Täyteläisen marjasmoothien resepti 

  • 1dl puolukoita 
  • 1dl mustikoita 
  • 2rkl kasviperäinen proteiinijauhe 
  • 2dl kauramaitoa 

-> Heitä kaikki blenderiin sekaisin, päristä suristinta, ja smoothie on valmis! 

Torstaina viikkohan alkaa olemaan jo loppumaisillaan, mutta perjantain rentoutumiseen on vielä yksi päivä puristettavana. Itse olen innostunut smoothieista, sillä niitä tehdessä näkee ainakin sen verran vaivaa että jää fiilis "nyt olen ollut keholleni kiltti". Smoothiet ovat myös siitä kivoja, että niihin on helppo lykätä vain "terveellisiä" ja "hyviä" raaka-aineita, jolloin koko setti jättää kylläisen ja tyytyväisen lisäksi hyvän omantunnon. Olen myöskin löytänyt smoothiet näppäräksi tavaksi piilottaa proteiinijauhe (jonka maun suuri ystävä en ole koskaan ollut). -Mitä voimakkaampi smoothien oma maku, sitä vähemmän jauhetta huomaa. 

Jokin aika sitten löysin Foodinin vege proteiinisekoitukset, ja olen nyt kokeillut yhden pussin vaniljaisena ja yhden pussin maustamattomana. Pidän maustamattomasta enemmän, sillä vaniljaisessa on aika hurja makeutusainemainen hyökyaalto joka ei varsinaisesti hivele makuhermojani. Erityisesti tykkään kyseisestä proteiinista, sillä se ei ole eläinperäinen mutta ei myöskään soijaproteiinia. Foodinin sekoituksessa on hamppu-, riisi- ja herneproteiinia, eli hiukan kaikkea, mikä mielestäni ainakin helpotti itseäni ostopäätöstä tehdessä, koska aina miedoimman makuista proteiinilisää etsiessä netin syövereistä löytyy tuhat kokemusasiantuntijaa joiden mielestä juuri X-proteiini on pahimman makuista ja Y-proteiini on parasta. -No, jos ja kun kaikkien inhokit ja suosikit sekoittaa yhteen, lopputulos on ihan keskimääräisen mukava ok. 

Voiko smoothiesta olla muuta hyötyä kuin herkuttelu ja hyvä mieli?

Kasasin pikkufaktoja jokaisesta smoothien ainesosasta liittyen niiden hyötyihin terveydelle. Tietenkin hyötyjä on varmasti monia muitakin, eikä ainoakaan ainesosa yksinään harvoin käytettynä tee autuaaksi. Toisaalta itsestäni ainakin on aina ihan kiva myöskin tietää mitä kehossa suurin piirtein tapahtuu minkäkin ruoan vaikutuksesta. 

  • Puolukka ei yllättäen sisällä erityisen korkeita määriä vitamiineja, mutta toisaalta olen aina pitänyt sen happamasta mausta, eli tällä logiikalla sekaan vaan. Joka tapauksessa puolukka kuitenkin sisältää paljon antioksidantteja, jotka YLE:n haastatteleman herra Moision mukaan suojaavat mm. sydän ja verisuonitaudeilta, lihavuudelta ja syöpäsairauksilta. Kiintoisasti puolukkaa ei ole ilmeisesti tutkittu kovin paljoa Pohjoismaiden ulkopuolella, sillä hapan maku vaikuttaa etovan ihmisiä ja marja ei juuri kasva muualla. 
  • Itä-Suomen yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan mustikka puolestaan säännöllisesti käytettynä lieventää kehon matala-asteista tulehdusta, joka liittyy mm. diabetekseen ja sepelvaltimotautiin näiden sairauksien riskiä nostavasti. 
  • Päivittäiseksi proteiinin saanniksi suositellaan henkilön aktiivisuustasosta riippuen noin 0,8-1,6 grammaa proteiinia painokiloa kohden. (Esim. 70 kiloiselle naiselle 1,2 grammaa per painokilo tekisi yhteensä 84g päivässä) -Itse olen laiskana päätynyt proteiinijauheen kuluttajaksi, sillä aivan joka päivä en mukavuuden haluisena muuten saisi järkevää annosta täyteen ilman lihan kulutusta. Toisaalta positiivisena systeemissäni näen, että tällä tavoin proteiinin kyljessä tulee myös useammin nautittua kuitu- ja vitamiinipitoisia marjoja tai hedelmiä. 
  • Kauramaito on kokemukseni mukaan vatsalleni hellempää kuin tavallinen maito ja tykkään siitä myöskin siksi, että sen ympäristövaikutukset ovat huomattavasti muita kasvimaitoja pienemmät. Mutta mikä tahansa maidon kaltainen aine ajaa toki saman asian, ihan oman maun ja mieltymysten mukaan. 

 
Miten itse tykkäät kätkeä proteiinijauheen maun? Paljasta parhata vinkkisi kommenttiboksissa! :) 
-Anna 

Ladataan...
Ihme ituhippi

Tuskin on suuri yllätys, että rakastan lukemista. Kirjat ovat kuuluneet elämääni jo kauan ennen kuin opin lukemaan, ja lukemaan opittuani jatkuvasti koettelin kirjaston lainassa olevien kirjojen määrien rajoituksia. Kirjastot ovat minulle kirkkoja. Tiedon aarreaittoja, paikkoja joista voin hakea paperikasoja jotka vievät minut toisiin todellisuuksiin, kuvitteellisten tai todellisten ihmisten pään sisään, tai saada paperikasan joka kertoo mieleni ja kehoni toiminnasta molekyylien tasolla. Voin lukea satoja vuosia sitten kuolleiden ihmisten sanoja ja ajatuksia, tai tutustua paremmin tämän hetken trendikkäimpään aiheeseen josta en ole aiammin tiennyt hölkäsen pölähtämää. 

Viroon muutettuani kirjaston virkaa minulle alkoivat toimittamaan kirjakaupat, sillä paikallisten kirjastojen englanninkieliset valikoimat olivat suppeita, ja suomenkielisistä valikoimista löytyi aina jo koetut Tuntematon sotilas ja Täällä pohjantähden alla. Myöskin elämäni tahti muuttui, ja yhtäkkiä en pariin kolmeen vuoteen ehtinytkään lukemaan kirjaa kuukauden laina-ajan puitteissa. Suomessa olen aina rakastanut kaivella kierrätyskeskuksien ja kirpparien kirjahyllyjä uusia maailmoja etsiessäni. Virossa luonnollisesti näissäkin paikoissa kirjalöydöt olivat viroksi. Vaikka nykyään joten kuten viroksi pärjäänkin, en koe että sanakirja kädessä lukeminen olisi kovin suuri rentouttava nautinto jossa pääsisin keskittymään tarinaan, kun kielioppi tai vaikea sana jolle ei löydy käännöstä Google Translatesta olisi mielessä se päälimmäinen asia. 

Nyt sitten alkuviikosta viimeinkin kotimaankamaralle muuttaneena ostettua kirjaa lukiessani, aloin ihmettelemään taidolla sidottua paperiläjää jota pitelin käsissäni. Miksi omistin tämän kirjan? -Se oli kiinnostava. Tykkäsin kirjailijan aiemmasta tuotannosta. Janoan paperikirjan käsituntumaa ja tuoksua. Ja sitä, että konkreettisesti kirjan merkin asettaessani näen, että missä kohti olen menossa. Pieni ekosyyllisyys pulpahti mieleeni. Voisin yhtä hyvin lukea enemmän e-kirjoja ja naistenlehtien artikkeleita netistä, niin niitä ei tarvitsisi printata ja haaskata paperia, kun modernimpi ja ympäristöystävällisempikin käyttöliittymä on keksitty. Paljonkohan luonnonvaroja uuden kirjan painamiseen kuluu? 

Aloin pohtimaan mikä tekee perinteisestä printistä itselleni niin houkuttelevan. Voin lukea ennen nukkumaanmenoa ilman sinivalolle altistumista, ja melatoniinin tuotantoni hyrrää paremmin. En ole jatkuvasti tietoinen siitä mitä kello on, ja kykenen keskittymään paremmin ajattelematta ajankulua. Minulla on käsissäni vain yksi kirja kerrallaan tuhannen sijaan, jolloin valinnan mahdollisuuteni ovat rajalliset ja joudun oikeasti sitoutumaan ja keskittymään kyseisellä hetkellä kädessäni olevaan opukseen. Saan nuuhkia kirjan sivuja ja hipelöidä sen paperia tai ihastella miten vanha kirja eroaa uudesta kirjasta. Puolestaan sanoma- tai naistenlehtiä lueskellessani tulen lukeneeksi artikkeleita joita en olisi verkossa klikannut, ja pääsen ulos oman mukavuusalueeni ja pienen kuplani sisältä. Myöskään printtimedian mainonta ei ole yhtä ärsyttävää, se ei vilku tai liiku, se vain on, ja voin kääntää sivua eteenpäin huomioimatta sitä juurikaan. Ei ärsyttäviä pop up ikkunoita sarjassa "tilaa uutiskirjeemme", "rekisteröidy" tai "osallistu arvontaan". En myöskään katoa yhden artikkelin luettuani artikkelista löytyvien toisten artikkelien linkkien klikkailun päämäärättömään limboon (jota aika osuvasti surffaamiseksi kutsutaan), jossa lopulta tunnin kuluttua löydä itseäni ajan- ja paikantajun kadottaneena selaamasta jotain aivan tyhjänpäiväistä scheissea, tilanteesta josta on tiedostava läsnöolo kaukana.  

Vaikka pyrin lukemaan enemmän e-kirjoja, en usko että tulen luopumaan täysin paperisisista tuotteista. Niissä on se tietty fiilis, jota koen muuten hankalaksi tavoittaa. Toisaalta paperisten kirjojenkin kanssa säätämisen voi tehdä fiksummin. En ole kovin usein kuullut kenestäkään joka heittäisi kirjoja kaatopaikalle, ja toivon että niin ei tapahdu. Yleensä kirjat jäävät kotiin kertomaan että ne on luettu, tai että ne aiotaan lukea. Etenkin Suomessa kirjastojärjestelmä on aina ollut itselleni suuri rakkauden kohde, mutta toisaalta tulen nykyään myös ostaneeksi kirjoja ja ajoittain lehtiä. Mitä niille ostetuille sitten tekisin? Itse yleensä säilytän ne, ellei kirja ollut niin hyvä, että haluan antaa sen eteenpäin luettavaksi ja keskusteltavaksi, tai niin huono, etten halua nähdä sitä silmissäni. 

Mikäli kirjoja tai lehtiä ei halua säilyttää enää kotonaan, fiksuinta on antaa ne lähipiirille ja jakaa lukemansa tarina. Ne kestävät aikaa ja luultavasti joku kuitenkin haluaa säilyttää ne merkkinä läpi käydystä kokemuksesta. Toisaalta koska tarina ei lukemalla kulu, mikäli lähipiiri ei ole kiinnostunut ylitsevuotavista kirja- tai lehtivarannoistasi, myöskin kierrätyskeskuksen tai julkisten tilojen erilaiset kierrätyshyllyt ja/tai -pöydät olen kokenut painetulle sanalle hyvinä loppusijoituspaikkoina. Ihan siitä syystä, että tiedän itsekin usein käyttäväni kyseisiä paikkoja kirjojen ja lehtien etsiskelyyn, ja paperi harvoin jää vain seisomaan hyllyyn odottamaan seuraavaa lukijaansa jota ei koskaan tule. 

Fyysisiä kirjoja uutena tai käytettynä ostaessa kannattaa myös harkita seuraavia: 

1. Onko tämä sellainen kirja jonka haluan säilyttää kirjahyllyssäni lukemisen jälkeenkin? -Yleensä itse jätän yhden lukukerran elämäntaito-oppaat kauppaan, ne ovat ihan kivoja, mutta harvoin herättävät niin suuria tunteita, että tahtoisin oikeasti omistaa niitä. Sen sijaan tietokirjat, klassikot ja omien suosikkikirjalijoiden kirjat ovat hyllyyni tervetulleita, ellen löydä kirjaa luettavakseni jostakin muualta, tai todella pidin kirjasta niin paljon, että haluan antaa sille kunnianosoituksena hyllypaikan kotoani. 

2. Mitä tämä paperi on? Nykyään kirjakaupoissa törmää ihanan usein myös FSC-sertifioidulle paperille printattuihin kirjoihin. Kannattaa tiedostaa miten tuotetulle paperille kirjasi on printattu. 

3. Onko tätä kirjaa mahdollista löytää käytettynä? Mitä useampi ihminen lukee saman kirjan, sitä pienempi sen laskennallinen vaikutus on. Kannattaa kirjakaupan sijaan vierailla divarissa, kirpparilla tai kierrätyskeskuksessa etsimässä uutta luettavaa. Myöskin olen tykännyt erityisesti Amazonin tarjoamasta mahdollisuudesta tilata koulukirjoja käytettyinä. En ole kiinnostunut erityisesti maksamaan uuden karheasta kirjasta, vaan siitä, että saan kokea kirjan paperisena. Käytetyissä kirjoissa on myös luonnetta ja ajan patinaa, jota uusiin kirjoihin ei ole ehtinyt vielä kertyä. 

4. Jos en lukemisen jälkeen haluakaan pitää tätä, miten kierrätän tämän? Onko joku läheiseni kiinnostunut samasta kirjasta tai lehdestä? Kulkisiko tämä kirja eteenpäin seuraavalle lukijalle jos veisin tämän kierrätyskeskukseen? Luonnollisesti kaikkein ekologisinta olisi, jos useampi ihminen lukisi saman kirjan ennen kuin kirja päätyisi uudismateriaaliksi vessapaperirullia varten. Ja parhaassa tapauksessa toivon, ettei kirjan tarvitsisi lainkaan kohdata niin surullista kohtaloa. 

Uskon lukemisen tärkeyteen, ja mielestäni kirjastot tuovat ainakin omaan elämääni pientä juhlaa jatkuvalla syötöllä. Toisaalta ajankäyttöni vuoksi, en kykene pitämään kiinni jalosta periaatteesta, jossa kaikki lukemiseni tapahtuisi kirjastojen tukemana. Toisaalta e-kirjat puolestaan ovat helppoja ja kevyitä kantaa mukana (kannattaa ehdottomasti tsekata myös Amazon Kindle sovellus puhelimelle), ja netistä löytyy kasapäin klassikoita ilmaiseksi, (käy tsekkaamassa esim. Project Gutenberg), mutta silti sähköisessä kirjassa sivujen kääntely ja ajan patinan ihastelu jää pois. Täydellisessä maailmassa en varmaankaan ostaisi kirjoja lainkaan, mutta toisaalta elämä ei kuitenkaan toimi ihan niinkään. 

Niin, ja kuinka suuri se uuden kirjan ostamisen ympäristövaikutus sitten on? -Mediaunioni MDU:n Faktori nimisten verkkosivujen mukaan yhden painetun kirjan hiilijalanjälki vastaa noin seitsemän kilometrin autoilua, ja luonnollisesti kirjan hiilijalanjälki kutistuu, mitä kauemmin kyseinen kirja on olemassa ja käytössä. Ja toisaalta keskimäärisessä suomalaisessa kotitaloudessa kirjat ja lehdet ilmeisesti muodostavat vain noin 1% kotitalouden tuottamasta hiilijalanjäljestä. Kyse on lopulta suhteellisesti pienestä huolenaiheesta, jonka saa kuitattua vaikka vaihtamalla yhden tai kaksi lyhyempää ajoa fillarointiin tai kävelyyn, tai vaikka vaan laittamalla lamppuja pois päältä tai lämmittämällä hiukan vähemmän. Ja hankkimalla niitä kirjoja käytettyinä, mikäli on hankkiakseen. Mutta toisaalta jos kuvittelee kuluttavansa painettua sanaa enemmän kuin keskimäärinen suomalainen talous, ehkä asialla onkin myös laskennallista merkitystä johon kannattaakin kiinnittää huomiota ja pohtia miten tämänkin voisi tehdä harkitummin? 

Millainen lukija ja kirjojen haalija olet? Millä perusteella hankit kirjan? Luetko e-kirjoja? 

-Anna 

 

Ladataan...

Kuvassa Ihme Ituhippi on eksynyt luontaisen urbaanin habitaattinsa ulkopuolelle etsimään inspiraatiota tulevalle vuodelle. Kuva: Saumya Tyagi

Rakastan jokaisen uuden vuoden aloitusta, koska uuden kalenterivuoden alku antaa raikkaan mahdollisuuden itsetutkiskeluun, omien tavoitteiden suunnitteluun ja tulevan vuoden ihmettelyyn. Vaikka elämä ei usein mitenkään dramaattisesti muutukaan, kerta toisensa jälkeen tuntuu hyvältä ajatella, että pääsee lähemmäs itselle tärkeitä asioita, oli kyseessä sitten uuden taidon oppiminen, tai vaikkapa terveyteen liittyvä pitkäaikaisempi projekti. Uusi vuosiluku, oli se sitten kuinka keinotekoinen tapa jakaa aikaa tahansa, on hyvä hetki pohtia mikä tekee omasta elämästä merkityksellistä ja miten pyrkiä juuri tuota merkityksellisyyden lähdettä kohti. 

Vaikka aina jankutan, että henkilökohtaiseen elämääni liittyen en ole kenellekkään velkaa ainoatakaan selitystä, silti haluan vuoden aluksi pienen synninpäästön liittyen loppusyksyn huomattavasti aiempaa leväperäisempään postaustahtiin: marraskuu ja joulukuu olivat itselleni kaistapäinen cocktail täyspäiväistä työharjoittelua, opintourani viimeisiä kokeita ja kirjoitelmia, töitä, sekä Suomeen muuttoon valmistautumista ja muuttamista. Joulun pyhinä puolestaan ihan reilusti annoin itselleni luvan vain olla ja rentoutua, vaikka blogi takaraivossa kolkuttelikin. 

Blogin kannalta uusi vuosi on myös ehkä aika hyvä hetki pitää pieni katselmus tulevaan. Nyt kun loppusyksy on hoidettu pois alta, pyrin päivittämään blogia tasaisesti noin 4 kertaa kuukaudessa, eli suurin piirtein viikoittain, mutta tämän kanssa koitan antaa itselleni hivenen liekaa, sillä en tiedä vielä kuinka rennosta vuodesta saan nauttia (vai saanko?). Tänä vuonna mielelläni käsittelisin erilaisia teemoja suurempina muutaman postauksen paketteina tai sarjoina. Itseäni tällä hetkellä kiehtovat yhä laaja kirjo ympäristöaiheita, ruokavaliomme vaikutukset itseen ja ympäristöön, stressin hallinta ja sen minimointi, pyrkimys tunnistaa missä kohti omassa elämässä on turhia energiasyöppöjä, tavoitteiden asettaminen ja niiden järkevä toteuttaminen, sekä vielä hippunen yleistä pohdiskelua liittyen elämän merkityksellisyyden tutkiskeluun ryydittämään muuten kohtuullisen asiapitoista blogia, mikäli Ihme Ituhippiä sellaiseksi voi kutsua.

Parin kuukauden pituisen "melkein tauon" jälkeen kirjoittaminen on alkuun hiukan tahmeaa kunnes se lähtee taas rullaamaan omalla rutinoituneella painollaan, mutta toisaalta ilmiön varmastikin tunnistaa jokainen omista kokemuksistaan. Tärkeintä on että homman saa uudelleen käyntiin reippaasti ja kyllä se tästä pikkuhiljaa. 

Tehdään vuodesta 2019 yhdessä ekompi, stressittömämpi ja muutenkin vielä kaikin puolin parempi kuin edellisestä vuodesta. Asetetaan tavoitteita, pyritään niitä kohti fokusoituneesti ja muistetaan olla myös itselle armollisia vaikka aina ei ihan menekään kuin Strömsössä. 

Myöskin kannustan ehdottomasti kommentoimaan postauksen alapuolelle tai vaikkapa Facebookin kommenttibokseihin, mikäli mieleen tulee toivepostausaiheita tai -teemoja joista mielelläsi kuulisit enemmänkin jatkossa. :)

Toivon että tammikuusi on alkanut täynnä energiaa ja hyvää mieltä, 

-Anna 

Ladataan...
Ihme ituhippi

Joulun ja jouluvalmistelujen suhteen asenteeni on "mieluummin överit kuin vajarit". Kyseessä on vuoden suurin juhla jolloin syödään hyvin, muistetaan läheisiä, vietetään aikaa yhdessä ja laitetaan koti nätiksi. Itse koen olevani jouluihminen, mutta toisaalta myös ituhippeilyni puolesta olen alkanut kyseenalaistamaan joulunvieton ekologisia vaikutuksia. On kuitenkin olemassa övereitä ja övereitä. -Koti voi olla kauniisti koristeltu, puhtauttaan uhkuva, joulupöytä täynnä ihanaa ruokaa ja lahjat saajilleen mieluisia myöskin hiukan perinteistä harkitummalla toteutus tavalla. Miten sitten lähteä toteuttamaan jouluövereitä harkitusti ja ekologisesti kestävämmin? Eikös tämä ole perin juurin ristiriitainen ajatus? 

Hypätäkseni otsikon kysymykseen, onko ekojoulu uhka vai mahdollisuus? Uskon että ehdottomasti mahdollisuus! Se, että joulun toteuttaa ekologisemmin ei tarkoita että kaikki perheenjäsenet kyynel silmäkulmassa järsivät kuivahtanutta ruiskänttyä toissavuoden neulasettoman kuusen ympärillä, saaden lahjaksi kirpparilta ostettuja puhkikulutettuja villasukkia, josita saa "kivan parsintaprojektin" juhlapyhiksi. -Aivan kuten ekologisemman ruokavalion ja siivoustottumuksienkin kanssa, kun joulun "ekoistamisen" toteuttaa fiksusti, vaikutus on merkittävä, mutta tunnelmaan ja joulufiilikseen sillä ei ole merkittävää vaikutusta eikä mitään jää puuttumaan. 

9 vinkkiä joulun ekologisen kuorman keventämiseen

1. Käytä olemassa olevia koristeita, tee niitä itse kierrätysmateriaaleista, tai hae luonnosta materiaaleja koristeluun, esim. havuja, käpyjä yms. Kotiin ei tarvitse tuoda joka vuosi uutta teemaa. Tietenkin tässä mennään siihen mikä on itse kustakin esteettisesti miellyttävää, mutta itse ainakin tykkään käydä hakemassa metsästä kuolleita oksia joihin ripustan palloja, valoja ja rusetteja, sekä levittelen havupuiden oksia ympäri asuntoa maljakoissa. Omat joulupalloni olen hommannut hopean eri sävyissä kierrätyskeskuksesta naurettavan halvalla, sillä ihmisillä on kiehtova taipumus linkaista menemään palloja jotka eivät sovi tämän vuoden väriteemaan. Ja tietenkin käytännön näkökulmasta joulupallot ovat uutena ostettuina aika kalliita. Mikäli kuitenkin kaipaat jotakin jännää tai koristearsenaalissasi on puutteita, käy kurkkaamassa läheisen kierrätyskeskuksesi tarjonta tavaratalon sijaan. Muista myöskin kierrättää luonnosta keräämäsi koristeet käytön jälkeen asianmukaisesti. 

2. Tee joulusiivous ekologisemmilla aineilla. Olen aiemminkin puhunut ekologisempien siivousvälineiden puolesta, lopputulos on aivan yhtä puhdas, ja ekologisemmilla aineilla saa siivottua kodin jouluisen raikkaaksi ihan yhtä hyvin kuin perus markettimyrkyilläkin. Ekologiset puhdistuaineet hajoavat luonnossa alkutekijöihinsä eivätkä saastuta vesistöjä tai jätä potentiaalisesti haitallisia jäämiä kodin pinnoille samalla tavoin kuin "perinteiset" pesuaineet.  

3. Anna fiksumpia lahjoja. Anna lahjaksi joko elämyksiä tai jotakin mitä lahjansaaja todella tarvitsee. Älä osta krääsää joka jää kaapin perukoille pyörimään ihan vaan koska " oli pakko hommata jotain". Tästä linkistä pääset myös kurkkaamaan aiemmin kirjoittamani postauksen kestävämmästä lahjan antamisesta, mikäli kaipailet ideoita kestävämpään lahjontaan. Myöskin erityisesti lasten lahjojen kanssa voi pohtia olisiko sille muoviselle lelulle jotain muuta kivaa vaihtoehtoa. Kannattaa myöskin oikeasti keskustella lahjan vastaanottajan kanssa tämän toiveista, jotta hutiostoksilta vältytään. Myöskin mikäli joku toivoo ettei lahjoja osteta, toivetta on kohteliasta kunnioittaa. 

4. Panosta laatuun, älä määrään. Jouluna lahjotaan kuin viimeistä päivää. Mieti kuitenkin tänä vuonna josko kuitenkin panostaisit lahjan laatuun lahjojen määrän sijaan. Usein yksi tai kaksi huolella harkittua lahjaa tuottavat huomattavasti enemmän iloa kuin kasa satunnaisia paketteja, jotka ovat "ihan okei" mutta eivät lahjan saajan näkökulmasta mitään erityistä ja jäävät pyörimään nurkkiin käyttämättöminä.

5. Osta järkevä määrä ruokaa. Kyllä, joulu on vuoden suurin mättöjuhla, mutta siitä tuppaa jäämään myös hurjia määriä ylijäämää, joka pahimmassa tapauksessa muodostuu ruokahävikiksi. Yksi vaihtoehto perinteisen kinkku-ja-laatikot setin sijaan on tehdä ylevämpi juhlapäivällismenu, johon on panostettu kunnolla, mutta koska päivällinen on tarkemmin suunniteltu, siitä ei jää perinteisen joulupöydän tyylistä ylijäämää, kun taustalla oleva idea ei olekaan ollut "paljon ja kaikkea" vaan enemmänkin "elämys ja laatua". Myöskin mikäli perinteisen joulupöydän silti haluaa toteuttaa, kannattaa miettiä paljonko ruokaa tosiasiallisesti kuluu, ja jo etukäteen keksiä miten jämät voi jatkojalostaa uusiksi aterioiksi. Olen aiemmin kirjoittanut myöskin ruokahävikin torjunnasta, ja vanha postaus on taas ajankohtainen antamaan ideoita joulun aiheuttaman ruokahävikin minimoimisessa. 

6. Osta "järkevää" ruokaa. Joulun ruokavalikoimaan kuuluu tietty irrottelu, mutta toisaalta silti kannattaa noudattaa perusperiaatteita mahdollisimman lähellä tuotetuista raaka-aineista joita ei tarvitse lennättää tai laivata maailman laidalta omaan pöytään. Vaikka perinteinen joulu on aika lihaisa, kannattaa keksiä myöskin kasvisvaihtoehtoja perinteisten herkkujen rinnalle. Mikäli haluat heittäytyä ja sinulla riittää aikaa, esim. laatikkoja ja leivonnaisia voi tehdä itse kotona, jolloin pakkausjätettä syntyy vähemmän. Tämän lisäksi jätä ronskisti kauppaan ne perinneruoat joita teidän perheessä kukaan ei syö, tai enintään osta sitä vain ihan vähän jotta ruoasta riittää maistiaisiksi, mutta kyseistä inhokkia ei löydy pakastimesta vielä ensi maaliskuussa (porkkanalaatikko, katson sinua). 

7. Kierrätä lahjojen pakkausmateriaalit, tai pakkaa lahjat jo lähtökohtaisesti kierrätysmateriaaleihin tai kierrätettäviin esim. hauskaan vanhaan sanomalehtipaperiin, ylijäämätapettiin, tai vaikkapa kauniiseen huiviin. Olen viime aikoina nähnyt paljon uudelleen käytettäviä tekstiilisiä lahjapusseja jotka ovat hurmaava ajatus. 

8. Jätä välistä sukulointikierrokset jotka eivät tuota hyvää oloa. Jouluna tosi moni pakkautuu autoon tai muuhun kulkuvälineeseen hivenen vastentahtoisena näkemään sukulaisia joiden kanssa ei ole mukavaa olla. Joulun järjestely on useimmille muutenkin projekti, ja voi olla että jo sukulaisille matkaaminen itsessään tuottaa stressiä vaikka perillä olisikin ihan kiva olla. Joulun tarkoitus on olla lämmön ja rauhan juhla, eikä suorituspaineiden ja itsensä loppuun rutistamisen maratoni vuoden päätteeksi. Mitä jos tänä vuonna ottaisitkin rennosti ja viettäisit joulun rauhassa kotona? Ekoteon lisäksi tee itsellesi mielenterveysteko; käy vain niiden sukulaisten luona joiden luona oikeasti tuntuu hyvältä käydä. Säästät polttoainetta ja henkistä tasapainoasi. Lisäksi ylläripylläri, sukulaisten luo voi tehdä vierailuja muulloinkin kuin jouluna. 

9. Kun lähdet sukuloimaan, koittakaa sopia kimppakyytejä. Jouluun liittyy luonnollisesti rauhan ja lämmön lisäksi yhdessäolo. Mikäli edellisestä kohdasta huolimatta tiedät, että aiot lähteä sukulaisille jouluksi koska siitä tulee hyvä olo, mikä olisikaan tehokkaampi tapa aloittaa läheisten kanssa yhteisen ajan vietto kuin yhdessä matkustaminen ja kuulumisten vaihtaminen jo menomatkalla? Etenkin jos kaikkien matka kulkee kohtalaisen samansuuntaisesti, on parempi ajatus kulkea yhdessä yhdellä autolla kuin että kaikki tulisivat omillaan, jolloin polttoainetta säästyy ja yhteisöllisyyttäkin tulee ruokittua samalla. 

Oletko pohtinut viettäväsi ekojoulua? Kerro kommenteissa millaisia suunnitelmia sinulla on! :) 

-Anna 

Ladataan...
Ihme ituhippi

Ylen Akuutti vietti kemikaaliviikkoa häshtägillä #kemikaalihaaste jokin aika sitten, ja olin todella iloinen että aihe nostetiin kunnolla esiin. Yleinen toteamus aiheen tiimoilta on kyyninen "maailmassa kaikki on kemikaalia, kuten myös happi ja vesi". Itseäni toteamus ärsyttää siinä mielessä, että tuolla tavoin toteamalla toteaja vähättelee teollisesti valmistettuihin raaka-aineisiin liittyviä riskejä, niin itsensä kuin kaikkien muidenkin osalta. Vaikka suurin osa meitä ympäröivistä aineista onkin luultavasti ihan ok-turvallisia jonkin aikaa käytettynä, tällä hetkellä näemme vasta ensimmäisiä sukupolvia, jotka ovat olleet koko elämänsä ajan altistettuina erilaisille kemikaaleille oli kyse sitten säilöntä-, palonesto-, torjunta- tai väriaineista. Yhteiskunnan tasolla kärsimme erilaisista elämäntapasairauksista, jotka liittyvät korkeaan elintasoomme ja sen mukanaan tuomaan elämäntyyliimme, emmekä tässä yhteydessä välttämättä puhu edes pelkästään ruoasta tai vähäisestä fyysisestä aktiivisuudesta. 

En itsekään ole valmis muuttamaan keskelle metsää savupirttiin mussuttamaan oman maan perunoita kietoutuneena juuttikankaaseen, mutta uskon että jokapäiväisessä elämässä omaa kemikaalialtistusta on silti mahdollista kontrolloida ja jollakin tasolla rajoittaa, jos asian ensin tiedostaa. On omalla tavallaan kiehtovaa, että vaikka usein raskauden alkaessa ihmiset havahtuvat siihen että "Mitä kaikkea ihoni ja ruokavalioni kautta oikein kulkeutuukaan lapseeni?", ihmiset harvemmin havahtuvat siihen mitä kaikkea ihon ja ruokavalion kautta kulkeutuu juuri minuun itseeni? Tätäkin on toki hiljattain alkanut tapahtumaan, jonka koen olevan loistava asia. 

Elämän osa-alueita joilla turhaa kemikaalialtistusta on helppoa rajoittaa

- Kodin pesuaineet. "Puhtaan pyykin tuoksu" on vain merkki pesuainejäämistä parfyymeineen pyykissä, ja suurin osa vaatteista ja kodin tekstiileistä ovat jatkuvasti ihollamme. Toivon että en nappaa sisälleni tiedostamattani mitään mitä en toivoisi. Sama pätee tiskaamiseen, vaikka astianpesuaine jättää astiat kivasti sitruunan tuoksuisiksi, se tuoksu tarkoittaa että astiassahan on vielä jokin pitoisuus pesuainetta jäljellä, ei se muuten tuoksuisi yhtään miltään. Näihin on mahdollista etsiä ympäristö- ja kehoystävällisempiä ratkaisuita, ja jo pikainen visiiitti esim. Ruohonjuuren pesuainehyllylle voi olla helposti toteutettava ratkaiseva askel. 

- Kosmetiikka. Luonnonkosmetiikka on viimein murtautunut myös valtavirran tietoisuuteen, ja tarjolla on useita brändejä erilaisiin tarkoituksiin ja todella laajassa hintaskaalassa, eli jokaiselle löytyy jotakin. Etenkin erilaisten voiteiden ideanahan on, että ne imeytyisivät ihoomme mahdollisimman tehokkaasti, joten johonkinhan ne ainesosat kulkeutuvat siitä ihon pinnalta, ei se kaikki vain maagisesti haihdu pois. Kosmetiikka jota levitämme ihollemme päätyy pieninä pitoisuuksina pintaverenkiertomme kautta syvemmälle kehoomme, ja samasta syystä mm. raskaana olevia naisia varoitellaan milloin mistäkin kemikaalista. Tässä kohden uskon, että luonnonkosmetiikka on fiksu valinta. Kyllä, luonnostakin voidaan uuttaa erilaisia kemikaaleja, ja kasvitkin ovat täynnä vaikka miten hurjia myrkkyjä, mutta toisaalta ihmiset ovat käyttäneet kasveja erilaiseen poppastohtorointiin vuosituhansia, ja kasvien vaikutuksista voimme olla historiallisen näytön perusteella suhteellisen vakuuttuneita, siinä missä olen ehkä hivenen skeptinen laboratoriossa luotujen kemikaalien suhteen, joiden kanssa sitten markkinoille tuomisen jälkeen vielä ihmetellään "Oliko tämä nyt terveysriski sittenkin? -Tutkitaanpas asiaa lisää". 

- Lihan ja muidenkin eläintuotteiden harkittu kulutus, sillä ruokaketjussa kaikki kulkee alhaalta ylöspäin ja korkeimmat kemikaalipitoisuudet löytyvät ruokaketjun huipulla olevista olennoista. Tämän rikastumisen vuoksi kannattaa syödä eläintuotteita vain kohtuudella, mikäli haluaa välttyä suurimmilta riskitekijöiltä. Liha on hivenen kuin hanavesi, ihan syömä- ja juomakelpoisen puhdasta sellaisenaan, mutta usein se voisi kyllä olla puhtaampaakin. Ilmiö kulkee kutakuinkin siis niin, että kun eläin syö torjunta-aineella tai millä tahansa muulla suihkittua rehua, kemikaali varastoituu sen kudoksiin, vaikka rehu itsessään kulkeutuu ulos muuta kautta, jonka jälkeen ihminen syödessään eläimen saa huomattavasti voimakkaamman kerta-annoksen juuri sitä mitä kyseinen eläin söi. 

- Keinotekoiset lisäaineet. Lukemalla ruokatuotteen sisällysluetteloa pääsee pitkälle. Sitruunahaposta harvoin on haittaa, mutta usein törmää sen verran erikoisen kuuloisiin teknisiin nimityksiin lisäaineelle, että itselläni ei riitä aikaa ja jaksamista joka ikisen maailman E-koodin perkaamiseen todetakseni onko tämä nyt harmiton vai haitallinen aine. En väitä että kaikki mahdolliset ruoan lisä-aineet olisivat itse saatanasta, mutta toisaalta niiden hankala tulkittavuus, mikä lisäaine on nyt peräisin luonnosta ja jotakin jonka voisin tunnistaa ruoaksi, ja mikä on peräisin koeputkesta on yllättävän haastavaa varmasti itse kullekin E-koodien viidakossa mikäli haluaa joskus päästä ruokakaupasta kotiinkin. Oma toimintamenetelmäni asian kanssa on, että jollei tuotteen pakkauksessa ole selkeästi ilmaistu mitä aine on (esim. sitruunahappo, johanneksenleipäpuujauhe yms.), se on helppoa jättää kauppaan. 

- Lääkkeet. Kirjoitin jokin aika sitten postauksen siitä, että lääkekuureja kannattaa todella syödä vasta sitten kun oikeasti tuntuu siltä, mutta ei napsia miten sattuu. Lääkkeiden koko pointti on imeytyä kehoon ja vaikuttaa sinne "missä kipu on", joten järkevintä sekä ympäristön, että oman kehon kannalta on kuluttaa lääkkeitä harkiten, silloin kun itsestä todella tuntuu siltä, eikä ottaa väkevää troppia varoiksi. 

- Muovi. Mielestäni muovi on ihan jees elintarvikepakkauksissa, koska sen ruokahävikkiä vähentävä vaikutus on valtava. Kuitenkin koen, että on hyvä idea vältellä muovia sen sisältämien muovinpehmenninaineiden vuoksi aina kun järkevästi mahdollista. (Mutta tietekin myös siksi, että kun ei osta muovia, sen vastuullista hävittämistä ei tarvitse pähkäillä.) Erityinen inhokkini kemikaalinäkökulmasta ovat muoviset keittiövälineet, esim. lastat ja paistinpannujen teflonpinnoitteet, sekä muoviastiat joissa välillä lämmitetään jotakin. Kuumentuessaan muovista mahdollisesti liukenee haitallisia kemikaaleja, joita ei liukenisi jos muovia käsiteltäisiin huoneenlämpöisenä. Tämän lisäksi mikäli muovi näkee elämää enemmän, siitä usein alkaa irtoamaan mikromuovihippusia, jotka kulkeutuvat ruonalaiton yhteydessä ruoansulatuksemme käsiteltäviksi. Muovi on hyvä renki, mutta huono isäntä. Mielestäni muovia on myöskin pienellä pohdinnalla helppoa vältellä keittiöoloissa, puusta, teräksestä, lasista ja keramiikasta valmistettuja keittiövehkeitä on vaikka millä mitoin. 

Aiheet joihin on hankalampi yksityishenkilönä puuttua

- Palonestoaineet. Oli kyseessä sitten tekstiilillä verhoiltu penkki tai sohva, useimmiten tekstiilit on suihkutettu palonestoaineilla, sen varalta että joko tehtaassa tai logistiikkavaiheessa kävisi köpelösti. Nämä aineet sitten pölisevät ympäriinsä normaalikäytön tohinassa ja aiheuttavat laajan skaalan erilaisia terveysriskejä. Vaikka ideana näiden kanssa on, että paloturvallisuus kasvaisi, tutkimuksen mukaan siinä vaiheessa kun koko asunto on liekeissä, palonestoaineen olemassaololla ei ole suurta merkitystä, jonka lisäksi se vain tuottaa normaalia savua myrkyllisempää savua.

- Torjuntaineet. Itse vaikka kuinka parhaalla tahdollani toivoisin, yleensä en kykene ostamaan kaikkea ruokaani luomuna, koska sitä se elämä vaan on. Modernista maataloudesta puhuessamme sen esittämät ratkaisut ongelmiin ovat usein ongelmallisia itsessään. Kasvintorjunta-aineilla on todistetutsti moninaisia vaikutuksia niin ympäristöön kuin ihmiskehoonkin, ja tietenkin mieluiten niitä välttelisi kokonaan. Toisaalta, jos aikoo ryhtyä asian kanssa ehdottomaksi, ruokavalio muuttuu hyvin pikaisesti ehkä hiukan yksipuoliseksikin. 

Millaisia ajatuksia postaus herätti? Pyritkö omassa elämässäsi välttelemään turhan suurta kemikaalikuormaa, vai oletko sitä mieltä että kaikki kuolevat johonkin jossain vaiheessa, joten asialla ei ole suurempaa merkitystä arkielämän kannalta? 

-Anna 

Kuvat: Flickr: Slice of Chick - Key Limes, chenjack - 水果05

Ladataan...
Ihme ituhippi

KonMari on ollut omalla tavallaan päräyttävän vallankumouksellinen teos. 

Itse en ole kysiestä eeposta lukenut, ja periaatteesta en aiokaan lukea, sillä koen löytäneeni itselleni sopivan ostofilosofian, tavan järjestää kotiani, ja päättää mitkä asiat eivät enää elämääni ja kotiini sovi. Tietenkään en ole kuitenkaan voinut välttyä lainauksilta kirjasta sieltä sun täältä ja utelias kun olen, olen tietenkin netistä metsästänyt käsiini teoksen pääpiirteet ja oleellisimmat vinkit. 

Yksi KonMarissa jaetuista vinkeistä silti kaihertaa itseäni edelleen ja pulpahtelee silloin tällöin mielen pinnalle. Nimittäin vierasvara. En tiedä miten minimalisti-guru Kondo itse händlää tilanteet kun tulee vieraita, mutta hänen oppejaan noudattamalla sosiaalinen elämäni olisi kyllä köyhempää. 

Kirjassa esitettiin, ettei ole mitään järkeä hillota ylimääräisiä kappaleita esim. täkkejä, patjoja sun muita "turhakkeita" vierasvaroina, jos kodissa asujat eivät niitä itse arkielämässään suoraan tarvitse. Ja tämä ei nyt ollut mikään sanatarkka lainaus, mutta kutakuinkin näin sen idean muistan. Eihän vierasvarana oleva täkki ole itselle käytännöllinen tai välttämättä erityisesti tuota iloakaan siellä kaappia tukkiessaan. 

Nautin siitä, että voin olla sen verran vieraanvarainen, että voin aina tilanteen tullen tarjota kaverille tai perheenjäsenelle sohvaa, tai sen puutteessa ilmapatjaa jolla nukkua. Että luonani ajan viettäminen ei olisi mikään kynnyskysymys, koska ei tarvitse laskea, että "Joo, muuten voitaisiin mennä meille ja tehdä ruokaa, mutta tässä on vähän sellainen juttu, että mulla ei ole tarpeeksi lautasia." Ai pyjamabileet? "Joo, sä voit tuoda oman patjan, tyynyn, lakanat, pyyhkeet ja täkin, koska mulla on tarjota sulle tosi kiva tyhjä alue lattia pinta-alaa! Siitä tulee sika kivaa!

On tietenkin asia erikseen etenkin, jos yökyläilijä ei ole todella läheinen ihminen, jonka kanssa nauretaan törkeyksille ja jutellaan siitä mikä elämässä oikeasti vituttaa, pelottaa tai tekee onnelliseksi. -Hiukan etäisempien ihmisten kanssa sitä varmasti onkin hiukan vieraskoreampi ja itsekin varmaan veisin omia lakanoita ja kaikkea muuta asiaan kuuluvaa. Silti oikeasti läheisten ihmisten kanssa haluan todella nauttia siitä hetkestä ja läsnäolosta, ja aika reippaasti tarjota käytettäväksi ihan kaiken mitä talosta löytyy, sillä itselleni ei ole iso vaiva myllätä pesukoneessa yksiä ylimääräisiä lakanoita ja yhtä pyyhettä, verrattuna siihen, että mietiskelen miten toinen raahailee omia lakanoitaan ja pyyhkeitään, tyynyjään ja makuupussejaan pitkin maita ja mantuja monen tunnin matkan päästä. 

Jotenkin kun yritän ihmetellä tätä KonMari filosofiaa jossa vierasvaraa ei säilytetä, "koska sitten jää enemmän tilaa elämiselle", koen , että tuossahan juuri hävitään sillä elämän osa-alueella joka on kaikkein tärkein. Oli kyse sitten perheenjäsenestä tai parhaasta kaverista joka jää yöksi. 

Tietenkin se on aina aivan ihmisestä kiinni, että mihin on tottunut ja mistä tykkää, ja jos vieraita ei oikeasti ikinä käy, onhan se turhan romun säilyttäminen täysin turhaa. Mutta toisaalta, kuten kaikessa minimalismissa, tässäkin pitäisi pelata oman elämäntavan mukaan. Kun asun Tallinnassa, useimmiten yöksi tulijat ovat juuri perheenjäseniä ja ystäviä, ja tuntuu ihanalta saada majoittaa elämän tärkeimpiä ihmisiä joita on ollut ikävä. Ehkä tilanne olisi eri, jos sellainen "joo käydään vaan lounaalla ja leffassa ja mennään teille tekemään ruokaa ja sitten lähden kotiin illalla"-tyylinen hengailu olisi mahdollista kun kaikki asuisivat niin lähellä. 

Mutta joo. Vierasvara on oikeasti yllättävän tärkeä juttu, jonka minimointia kannattaa miettiä pariin otteeseen. Harvemmin kukaan majoittaa viikoittain suurperhettä, mutta toisaalta voisi olla ihan hyvä idea, jos kykenisi majoittamaan yhden tai kaksi ihmistä silloin tällöin. Koska ihmissuhteet ovat kuitenkin elämän suola ja yksi tärkeimmistä onnellisuuden osatekijöistä. 

Vaikka Marie Kondo sanoisi, että ihan hyvin ne läheiset raahaavat omat yöpymiskamansa tiettömien taivalten takaa tai nukkuvat lattialla, että saadaan yksi hylly tyhjäksi vierasvaratavaroista. 

Mitä mieltä olet vierasvaran säilyttämisestä? 

-Anna 

Kuvat: Flickr: nooodle12 ja kellysauer

Ladataan...
Ihme ituhippi

Talvitakki on varmasti monen vaatekaapissa yksi kalleimmista yksittäisistä vaatekappaleista. Tämä johtuu siitä, että pohjoisen olosuhteissa tarvitaan takki joka pitää ulkopuolellaan purevan tuulen, hyisen rännän ja on sen verran laadukkaista materiaaleista, että se pysyy siistinä pitkään. Talvitakki on kertaostoksena yleensä sen verran kallis, että sitä mielellään pitää hyvää huolta takista saadakseen sen kestämään mahdollisimman kauan, ja vältelläkseen tulevaisuuden takin ostoa mahdollisimman pitkälle. 

Koen löytäneeni oman tyylini asian suhteen; musta villakangastakki talven peruskivenä on saapunut jäädäkseen. Ensimmäisen mustan villakangastakkini sain joskus ala-asteen viidennellä luokalla, ja hyvin hoidettuna se kesti itselläni vielä yliopistoelämäni ensimmäisen talven loppuun asti. Sanomattakin selvää, että enpä ole mitenkään merkittävästi kasvanut pituutta enää 11-vuotiaana olemisen jälkeen, joten tämä on ollut mahdollista. -Nyt kierroksissa on elämäni toinen parin vuoden ikään päässyt musta villakangastakki, jonka toivon saavani pitää käytössä vielä vuosikausia. 

Takkia ostaessani pätee kolme sääntöä:

  • Sen täytyy olla musta jotta lika ei näy. Aion anteeksipyytelemättä istua takki päällä bussin penkillä, puistonpenkillä, juoda kahvia joka kuitenkin varmasti läikkyy, kahmaista rapaisen koiran kainaloon... Vaaleissa tekstiileissä tahrat usein näkyvät herkemmin. 
  • Takissa täytyy olla ajaton malli ja leikkaus. Jos aion käyttää takkia seuraavat 10 vuotta, tämän vuoden trendikkäin kuosi tai leikkaus ei näytä enää kovin hyvältä edes kahden talven kuluttua. 
  • Takissa täytyy olla vähintään 70% villaa. Villa on materiaalina siitä kiva, että se hengittää, ja varaa ilmaa väleihinsä on sopivan viileä lämpimämmässä säässä ja sopivan lämmin kylmässä. Materiaalina kestävimpiä ovat villasekoitekankaat, sillä pieni määrä muovikuitua kuitenkin vahvistaa kankaan kestävyyttä. 

Tänä vuonna sitten viimein kaivoin talvitakin naftaliinista kun Tallinnaan viimein saatiin ensilumi pari päivää sitten ja ensimmäinen reaktioni oli "no johan on pahaksi päässyt". -Hihat, taskujen suut, kainalot ja kylki jonka puolella usein pidän laukkua olivat nyppyyntyneet härskin näköisiksi. Tähän on onneksi kuitenkin ratkaisu. Seuraa elämäni tehokkain Pirkka-niksi jolla pidentää vaatteen käyttöikää: 

  1. Tarvitset teippiharjan ja partahöylän. 
  2. Vedä takki kertaalleen läpi teippiharjalla, jolla saat irti kaiken takin pinnassa vapaana vaeltavan pikkukarvan. 
  3. Ota höylä kauniiseen käteen, laita kunnon työvalaistus päälle ja hellästi höylää nukka pois kankaan pinnasta. 
  4. Teippiharjaa irronnut nukka pois

Mikäli selitys kuulosti hämärältä, Youtubesta löytyy tutorial pätkiä joiden avulla hahmottaa hommaa tarkemmin. 

Samaa tekniikkaa olen kokeillut myöskin college-vaatteisiin ja lopputulokset ovat olleet hyviä. Ohuempiin neulevaatteisiin en uskaltaisi partahöylällä kajota, sillä materiaali ei ole useinkaan mielestäni tarpeeksi tukevaa pysyäkseen aloillaan terän alla, ja pelkään että käden tai kankaan vähääkään lipsahtaessa viiltelen reikiä ohuempiin vaatteisiin. Talvitakki puolestaan on sen verran jykevää kangasta, että sen kanssa ei tarvitse olla erityisen huolissaan. -Tällä tavoin olen itse saanut freesattua nyppyyntyvää talvitakkia vaikka kuinka monta vuotta putkeen, ja homma on melkein vastaavaa kuin kenkien lankkaus. Pienellä vaivalla elähtänyt näyttää taas uudelta, eikä ole mitään tarvetta hankkiutua eroon hyvästä takista, joka on vain jäänyt hivenen vaille huoltoa. Myöskin nukkapuimurit ovat hyviä apuvälineitä kyseiseen puuhaan, mutta toisaalta ainakaan itse en ole omistanut vielä niin tehokasta nukkapuimuria, että sen käyttö olisi yhtä nopeaa ja lopputulos yhtä hyvää kuin partahöylällä vetely. 

Hyvin huollettu vaate tuottaa iloa pitkään: 1. Ei tarvitse vaivautua kaupoille etsimään uutta talvitakkia vuosittain. 2. Se, että ostaa laadukkaan takin kerralla ja käyttää sitä seuraavat kymmenen vuotta tulee huomattavasti edullisemmaksi kuin vuosittain uuden takin hankinta. 3. Vaatteesta kunnolla huolehtiminen kutistaa ekologista kuormaasi, kun vaate todella käytetään elinkaarensa päähän asti, jolloin sen valmistukseen käytetyistä materiaaleista ja työstä on viimeinkin mehustettu kaikki käyttötehokkuus irti, eli sitä ei ole valmistettu turhaan. 

Näin keskiviikkofiiliksissä käykäämme kunnollisella vaatehuollolla kertakäyttöisyyttä vastaan. :) 

-Anna 

Pages