Ladataan...
Ihme ituhippi

Vastauksena otsikkoon, luultavasti ihan hyvin ja ongelmitta. Olen aiemminkin pohtinut suhdettani vaatteisiin, niin minimalismin kuin ekologisuudenkin näkökulmasta. Etenkin kirjoitettuani postauksen Pikamuotia ja prosenttilukuja jäin vaan miettimään että.. wau.  Kehitysmaatkaan eivät enää haluaisi vastaanottaa länsimaiden "hyväntekeväisyytenä" lähettämiä vaatteita, koska niitä on jo aivan liikaa. 

-Montakohan vaatetta keskimääräinen suomalainen osti tai edes omisti vielä noin 50 vuotta sitten? Tähän en tiedä vastausta, eikä googlekaan tarjonnut aiheen suhteen pikaista fakta-tukea, mutta varmasti huomattavasti vähemmän kuin nykyään. En näe miksi maailma olisi muuttunut niin paljon, että yhtäkkiä tarvitsisimme hillittömän vaatekaapin. Teemme vähemmän vaatteita likaavaa fyysistä työtä, ja sääolotkaan eivät ole juuri muuttuneet lievää lämmön lisäystä lukuunottaamatta. Lisääntynyt vaatteiden kulutus ei ole myöskään tehnyt ihmiskunnasta onnellisempaa muuten kuin pieniksi hetkiksi ostotapahtumien yhteydessä. 

En yleensä viihdy kovin hyvin vaatekaupoissa, sillä aina siellä on joku päänsärkyä aiheuttava myymälätuoksu, vaatteista irtoavaa aivastuttavaa pölyä, taustalla renkuttaa ärsyttävä soundtrack, huonosti valaistut pukuhuoneet hankaloittavat istuvuuden arviointia, ja jos sen kiinnostavan vaatteen löytää, oma kokoni on useimmiten loppu. -En ole viimeisiin pariin vuoteen hirveästi pyörinyt vaatekaupoissa ajanvietteeksi, koska tiedän että usein lopputulos on, että alkaa ärsyttämään kun kriteereitäni vastaavaa vaatekappaletta (tarpeeksi paksu kangas, hyvin ommellut saumat, mielellään luonnonmateriaali) ei löydy. -On olemassa se riski, että turhautumisen ja väsymyksen keskellä ostan sen helpon halvan rätin, joka ei ollut yhtään sitä mitä tulin hakemaan. Toki vastaavan tyylistä impulsiivista ostelua on tapahtunut huomattavasti vähemmän sen jälkeen kun olen alkanut tiedostamaan, että kyse ei ole vain yhdestä epäonnistuneesta vaateostoksesta, vaan se on osa suurempaa kuviota joka ei vaikuta ainoastaan itseeni. Mutta ongelman tiedostaminen ei tee väsymyksen ja vitutuksen voimalla tehtävästä harha-ostamisesta yhtään sen hyväksyttävämpää tai "okeimpaa", niin kauan kuin ongelmaa yhä esiintyy. -Projektin tavoitteena on lopettaa ainakin vuodeksi kokonaan tämä turhanaikainen vaatekaupassa luuhaaminen ja itsensä turhalle ja harkitsemattomalle kuluttamiselle alttiiksi asettaminen. 

Jos en osta vaatteita vuoteen, menetänkö mitään? -Öö..No tota.. En? -Eli vuoden mittainen ihmiskoe voi ihan hyvin alkaa. 

En ole aiemmin tietoisesti kokeillut minkään tyyppistä ostolakkoa, mutta ehkä nyt aika voisi olla sille kypsä. Ajattelin, että olisi todella kiinnostavaa sekä tutkailla omaa suhtautumistani pukeutumiseen, mutta myöskin kutistaa omaa hiilidioksidikuorman viipalettani. -Tosin, koska en ole vielä saavuttanut pistettä jossa olisin täydellinen ja ultimaalisen valaistunut eko-ihminen, asetan omalle ihmiskokeelleni myös tasan kaksi poikkeusehtoa vuoden aikana:  

1. Valmistujaismekko. Valmistun keväällä. En juhlinut kandiksi valmistumista mitenkään, enkä omista juhlamekkoa, joten tätä ainutkertaista tilaisuutta haluan juhlistaa, sillä se tulee eteen vain kerran elämässä. 

2. Työvaatteet. Oletan viimeistään syksyllä (toivottavasti) aloittavani oman alan työt, jolloin työpaikan pukukoodista riippuen saatan tarvita työvaatteita. En omista istuvaa jakkua tai suoria housuja, joten jos potentiaalinen tehtävä sitä vaatii, edellä mainitut ovat ihan perusteltuja ostoksia. 

Näillä kahdella rajaehdolla, 16.10.2018 alkaen en osta vuoteen uusia vaatteita, yhtään mistään lähteestä. Kuviota voi sitten katsella uudelleen 16.10.2019. Simple as that. 

-Uskon, että noilla säännöillä jää varmasti hankkimatta monta asiaa, jotka kyllä jäisivät käyttöön, mutta olisivat itsessään aivan turhia. Toki todellisten "ostamatta jättämisten" määrää on mahdotonta arvioida tai laskea, sillä en ole tullut vertailun vuoksi pitäneeksi tilastoa siitä montako vaatekappaletta olen kuluneen vuoden aikana ostanut. 

Käyttökelpoista faktaa kertakäyttöisten vaatteiden teollisuudesta

Liki 60% kaikista maailmassa tuotetuista vaatteista päätyy roskikseen tai poltettavaksi vuoden sisällä valmistuksesta. 

73% kaikista maailmassa valmistetuista vaatteista päätyy poltettaviksi tai kaatopaikalle materiaalien uudelleenkäytön sijaan. 

YK:n mukaan muotiteollisuus on vastuussa 10% maailman hiilidioksidipäästöistä.

- Arvioiden mukaan vuosittain valmistetaan 20 uutta vaatekappaletta per henkilö ja ostamme vaatteita nykyään 60% enemmän kuin vielä vuonna 2000. 

Polyester-kuidusta valmistetuista vaatteista irtoaa pesun yhteydessä mikromuovia, joka päätyy vesistöihin ja sitä kautta potentiaalisesti ruokaketjuumme. Polyesterin kaltaiset keinokuidut myös maatuvat samalla nopeudella kuin kaikki muukin muovi. 

- Suurin osa maailmassa viljellystä puuvillasta on GMO-puuvillaa  jotta se kestäisi tuholaisia paremmin, mutta samalla sitä tarvitsee suihkuttaa erittäin voimakkailla torjunta-aineilla, jolloin yleensä köyhissä maissa asuvat maanviljelijät kärsivät torjunta-aineiden aiheuttamista terveysongelmista. 

Kuinka usein ostat vaatteita, ja oletko niin taitava, että osaat ostaa vain fiksuja tuotteita todelliseen tarpeeseen? 

-Anna 

Ladataan...
Ihme ituhippi

IPCC:n raportti julkaistiin maanantaina. Kyseessä on YK:n alainen ilmastopaneeli, jossa asiantuntijat ympäri maailman ovat yhteistyössä koonneet puolueettoman tieteellisten tutkimusten kokoelman ilmastonmuutoksesta. Raportti julkaistiin nyt, jotta eri maiden hallituksilla on tarpeeksi aikaa perehtyä siihen ennen joulukuussa Puolan Katowicessa pidettävää ilmastokokousta. Raportti linjaa, että jokin aika sitten Pariisissa allekirjoitettu sopimus, jossa tähdätään ilmaston lämpenemisen rajoittamiseen 2 celsius asteeseen ei riitä. -IPCC:n tuoreen raportin mukaan maailman keskilämpötilan nousu pitäisi rajoittaa 1,5 asteeseen ja raportissa tähdätään tilanteeseen jossa maailma olisi hiilipäästötön vuoteen 2050 mennessä, jos haluamme estää korjaamattomien vahinkojen syntymisen.

Jokin aika sitten juhlittiin sitä, että suurin osa maailman maita allekirjoitti Pariisin sopimuksen. Tähän mennessä 197 Pariisin sopimuksen allekirjoittaneesta maasta sen on ratifioinut 181 maata. Reilu vuosi sitten kohistiin siitä, että Yhdysvaltojen Trump julisti, että Yhdysvallat irtaantuu "ei-sitovasta" Pariisin sopimuksesta. -Paitsi, että sopimus ei ole "ei-sitova", kun Yhdysvallat ehti ratifioida sopimuksen jo ennen politiikan uutta aikakautta. -Jos Yhdysvallat olisi vain allekirjoittanut sopimuksen, mutta jättänyt sen ratifioimatta se olisi ei-sitova. -Pariisin sopimuksen Artiklan 28 mukaan, sopimuksesta on mahdollista irtisanoutua ilmoittamalla kirjallisesti YK:n pääsihteerille "kolmen vuoden kuluttua sopimuksen voimaan astumisesta osapuolen osalta", jonka jälkeen sopimuksesta vetäytyminen astuu voimaan vuoden kuluttua ilmoituksesta. Jos laskeskelemme tästä, tämä tarkoittaa sitä, että jos Yhdysvaltain tuorein presidentti ilmoitti halunsa sopimuksesta irtoamisesta 01.06.2017, ja Yhdysvallat on ratifioinut sopimuksen 04.11.2016,  Yhdysvallat on vielä osa Pariisin sopimusta vähintään 04.11.2020 asti. Siihen päivämäärään asti Yhdysvallat on Pariisin sopimuksen jäsenmaa, eikä kansainvälisen oikeuden mukaan saa tahallaan estää tai vaikeuttaa sopimuksen toteuttamista. Toisaalta se on sitten eri juttu jos "vahingossa" ei vaan ihan päässyt maaliin asti "kovista yrityksistä" huolimatta. 

Mutta tosiaan IPCC:n uuden raportin perusteella voimme Pariisin sopimuksen kohdalla huokaista, että ajatus on kaunis, vaan ei valitettavasti riittävä. Ja tämän vuoksi nyt odottelemme jos Katowicen ilmastokokouksesta nousisi jotakin parantamaan tilannetta. 

Ilmaston lämpeneminen tapahtuu jonkin verran nopeammin pohjoisilla alueilla, kuten Suomessa jossa ilmastomme on tähän mennessä lämmennyt jo 2 astetta. Ilmatieteen laitoksen ja muiden asiantuntijoiden mukaan Suomessa vuoden keskilämpötila voi nousta jopa 6-9 astetta vuoteen 2100 mennessä. 

IPCC:n raportissa ei esitetty kärjistetysti tiettyjä asioita jotka kunkin maan tulisi ehdottomasti tehdä, mutta toisaalta aika vahvaa vinkkiä antaa kuitenkin asiantuntijakomitean listaamat keinot ilmaston lämpenemisen hillitsemiseen, kuten esim. Suomessa paljon kohisuttanut neuvo siitä, että metsiä ei pitäisi hakata, koska ne ovat maapallon hiilinieluja, ja hakkauksen myötä niistä vapautuisi hiilidioksidia ilmakehään. Ironisesti Suomi on juuri ollut suunnittelemassa biotaloutta ja biojalostamoja, joissa luodaan metsä-materiaalista polttoainetta. Teoriassa ajatushan on ihan kiva. Uusiutuva raaka-aine, eli puu ja siitä jotakin bensan kaltaista(?) ainetta. Öljytön ratkaisu! Katselin uutisia jossa pääministerimme toisteli ettei ole biojalostamojen tulevasta käyttöönotosta huolissaan, sillä ne ovat kestävällä pohjalla. -Mutta miten tässä määritellään kestävä pohja? Saattaisin olla idean takana, jos kyse olisi pelkästään öljyn ja kivihiilen käytön vähentämisestä, tai istuttaisimme enemmän metsää (joka vielä kasvaisi humisten) kuin kaadamme sitä. Mutta biojalostamot ovat osa suurempaa kokonaisuutta, jonka kanssa saadaan varmasti kuulla jatkossa punniskelua ja asiantuntijalausuntoja. -Raportin toinen pieni suuri välitön vaikutus Suomessa oli lähinnä symbolinen, mutta ihan mieltä lämmittävä lupaus presidentti Niinistöltä leikata presidentin kanslian hiilijalanjälkeä kolmannekseen nykyisestä. 

Sitten se viikon suosituin unpopular opinion: "Miks mun pitäis tinkiä elintasostani, kun muualla eletään kuin viimeistä päivää?" ja "Suomen tekemisillä tai tekemättä jättämisillä ei ole isossa mittakaavassa mitään väliä, tämä maa on kärpäsen paska kartalla verrattuna isoihin saastuttajamaihin."

Alkuun kommentti jaksoi ehkä provosoida, mutta muutaman päivän jälkeen se väsyttää. Ja tavallaan ymmärränkin kyseisen näkökannan esittäjiä. Saattaisin itsekin yhtyä tuohon ajatusmalliin, jollen toivoisi jonain päivänä lisääntyväni, tai jos olisin (tietääkseni?) elämäni loppupuolella "enhän mä sitä kurjuutta tule enää näkemään" tai olisin vaan väsyneempi ja kyynisempi pessimisti. Aika harva kommentin esittäjistä kuitenkaan edes kieltää ilmaston lämpenemistä. Suurin osa vaikuttaa olevan vaan turhautuneita siihen, miten omalla toiminnalla ei tunnu olevaan mitään merkitystä ja sitten kaupunkilaiset "fillarikommunistit" jeesustelevat maaseudun Martille että pitäisi fillaroida, käyttää julkisia ja sähköautoja kun lähimpään ruokakauppaan ja terveyskeskukseen on 25 kilometriä syvällä harvempaan asutun Suomen uumenissa. -Ja sitten pitäisi ottaa vielä ilmastopolitiikka valtion prioriteetiksi, vaikka täällä on ihan tarpeeksi ongelmia muutenkin. 

Omalla tavallaan ymmärrän, että ilmastoahdistus pohjoisen olosuhteissa on monen mielestä "first world problem", kun ei tarvitse keskittää kaikkea energiaa elannon hankkimiseen ja hengissä selviytymiseen.

Mutta miksi juuri sinua kiinnostaisi?

1. Tropiikissa, rannikkoalueilla, kuivilla seuduilla ja vuoristoiden alueilla ihmiset kärsivät sen vaikutuksesta konkreettisesti elinalueidensa kaventumisena, äärimmäisinä säätiloina, ja ravinnon tuotannon vaikeutumisena. Tästä seuraa myöskin ilmastopakolaisuutta, jolloin ei ole enää muita vaihtoehtoja kuin lähteä kotialueelta johonkin missä on edellytykset "normaliin" elämään, jotka ovat kotoa kadonneet. 

2. Suomalaisesta luonnosta katoaa eliölajeja (ja uusia leviää) normaalia korkeamman lämpötilan vuoksi, ja riskeeraamme, ettemme voi näyttää lapsillemme tai lapsenlapsillemme Suomen luontoa kaikessa komeudessaan. Jo nyt osa jäähän ja lumeen sopeutuneista eläinlajeista on joutunut muuttamaan pohjoisemmille elinalueille Etelä-Suomen ollessa liian lämmin niiden lajinomaiselle elämälle. Samoin useat eläimet ovat levinneet "normaalia" pohjoisempaan, johtuen levinneestä lämpimästä elinalueesta. Samoin Etelä-Suomeen saapuu vieläkin etelämmästä uusia Suomen luonnolle epätyypillisiä eläinlajeja, johtuen soveliaaksi muuttuneesta lämpötilasta. 

3. Voimme heittää ikuiset heipat saimaannorpalle. Juuri sille uhanalaiselle kansallisylpeydelle jolla on maailman söpöimmät silmät. 

4. Lumettomina talvina Etelä-Suomessa ei paljon hiihdetä tai luistella muualla kuin keinojäillä.

5. Sinileväisessä meressä ei myöskään pahemmin vietetä hauskoja rantapäiviä.

6. Myöskään tulevaisuudessa useammin esiintyvät lumettomat talvet tuskin auttavat kaamosmasennukseen, kun tälläkään hetkellä meillä ei meinaa riittää resursseja mielenterveysongelmien hoitoon. 

7. Raskasta fyysistä työtä tekevien työ muuttuu riskialttiimmaksi helteiden lisääntyessä. Lapset ja vanhukset kärsivät helteistä ja voimakkaat helteet aiheuttavat terveysongelmia

8. Tulevaisuudessa kärsimme useammin voimakkaista myrskyistä, jotka katkovat sähkölinjoja ja rikkovat taloja puiden kaatuillessa mihin sattuu. 

9. Ilmaston lämpeneminen uhkaa myöskin meille tuttuja eksoottisia ruokia, kuten kahvi, banaani ja appelsiinit, johtuen näiden tuotteiden kasvatusalueilla mellestävistä helleaalloista, tulvista ja äärimmäisestä kuivuudesta.  

10. Erilaiset loiset ja sairauksia levittävät hyönteiset hyttysistä muihin olentoihin leviävät alueille joissa ne eivät ole aiemmin olleet erityisen huolestuttava ongelma. 

-> Eli siis suhteellisen tiiviisti ilmaistuna, vajaan viikon aikana olennaisimmat tapahtumat Suomessa liittyen kyseiseen raporttiin ovat some-ärsytys ja -huoli, joista on saatu aikaan raivoa molempiin suuntiin. Suuri osa ihmisistä on pohtinut kulutustottumuksiaan ja omaa vaikutustaan. Suomeen kaavaillusta biotaloudesta väitellään ja presidentin kanslia aikoo leikata päästöjään. -Ja siinäpä se kutakuinkin onkin. Aiheen ympäriltä olisi tietenkin kaikista osapuolista mukavaa jos asiasta käytäisiin rakentavaa keskustelua, emme ehkä ole kaikki ihan samaa mieltä, eikä kukaan halua luopua "saavutetuista eduista" vapaaehtoisesti. Silloin vapaaehtoisten tekojen ja "luopumisten" merkitys kasvaa, mutta myöskin poliittisen johtajuuden sekä suunnan näyttämisen merkitys ja etujen tasapainottaminen. -Millaisia arvoja haluamme Suomen edustavan? 

Eduskuntavaalit ovat tulossa suhteellisen pian. Helppo tapa vaikuttaa asiaan, on äänestää mitä tahansa ehdokasta/ puoluetta, joka ottaa ilmastonmuutoksen tosissaan ongelmana ja on halukas panostamaan asiaan tulevalla vaalikaudella. Hiljaiseen puolueeseen kuuluminen on vähän surullista puuhaa. Jos ei kerran neljään vuoteen viitsi käydä heittämässä lappua laatikkoon (ilman jotain oikeasti hyvää syytä), on ihan turha nurista, että politiikkaa tehdän tavalla tai toisella väärin. Vaalit ovat suorin ja vaivattomin tapa vaikuttaa neljä vuotta kerrallaan. 

... ja ettei menisi liian vakavaksi, niin linkkiä klikkaamalla pääsee ihastelemaan pörröistä kuuttia

Miten reagoit IPCC:n tuoreeseen raporttiin? 

-Anna 

Ladataan...
Ihme ituhippi

Hekumoissani nautin napata kaupasta kauden kasviksia, ja sitten jää yllättävän usein mysteeriksi mitä näistä saisi tehtyä. Satokausien mukaan elämiseen pyrkiminen on yllättävän usein haasteellisempaa kuin olisin alkuun kuvitellut. Aika usein ratkaisuni on keitto, sillä keskimääräisen keiton valmistusprosessi vaatii vaivannäköä vain sen verran, että pilkkoo ainekset, huitaisee kattilaan, odottelee kypsymistä ja sitten valinnan mukaan surauttaa (tai ei surauta) sauvasekoittimella sosekeitoksi. 

Keitot ovat myös älyttömän helppoja arjen pelastajia, tykkään pakastaa keittoja annoksina, ja sitten jonain iltana kun tiedän, että seuraava päivä tulee olemaan kiireinen, lykkään keiton pakastimesta jääkaappiin sulamaan, ja seuraavana päivänä se tarvitsee vain lämmittää hellalla. 

Olen tarkoituksella viimeaikoina vatsavaivojen pelossa vältellyt kaalia, mutta tällä kertaa en voinut vastustaa pienen suloisen punakaalin hehkuvaa olemusta, joten se tarttui matkaani. Punakaalista on saatavilla myöskin paljon terveyshyötyjä: Se sisältää runsaalsti C-vitamiinia (pysy kaukana flunssa!), betakaroteenia, folaattia, ja E- sekä K-vitamiineja. Kaalit ovat myöskin hyvä seleenin lähde. Seleeni on antioksidantti joka suojaa kehoa hapettumisstressiltä, mutta myöskin tukee kehon omaa immuunipuolustusta ja suojaa kehoa vahingoittavilta aineilta, kuten karsinogeeneiltä ja raskasmetalleilta. Seleeni toimii lisäksi hyvin yhdessä E-vitamiinin kanssa. 

Keiton punajuuri puolestaan onkin jännempi epeli kuin olin kuvitellut maan alla kasvavan ruskean möhkäleen olevan, jolla saa aivan varmasti kädet pinttymään hehkuvan vaaleanpunaisiksi. Punajuuresta löytyy A-, B-, C- ja E-vitamiineja, runsaasti kivennäisaineita kuten rautaa, sinkkiä, magnesiumia ja kaliumia, sekä etenkin folaattia, joka auttaa punasolujen uudistumisessa ja aineenvaihdunnassa, jonka lisäksi se auttaa kehoa suojaamaan ja korjaamaan DNAta. 

Kurkumaa puolestaan tykkään huitoa mukaan hiukan jokaiseen ruokaan, sillä se on varsin miedon makuinen mauste, jolla on useita väitettyjä, ja jonkun verran tutkittujakin terveysvaikutuksia. Lisätutkimuksia odottaessa, sen käytöstä tuskin suurempaa haittaakaan on monipuolisen ruokavalion lisänä. Yksi tutkittu vaikutus kurkumalla on anti-inflammatorinen, eli tulehdusta vähentävä vaikutus, jonka lisäksi sillä on antioksidatiivisia vaikutuksia kuten monilla muillakin mausteilla, joten se sopii tähän aikaan vuodesta kuin muumi kanoottiin terveyttä ylläpitämässä. 

Sovelletun bors keiton resepti

  • Punajuuri
  • Punakaali 
  • Keitetty peruna (sattui löytymään jääkaapista)
  • 2 kasvisliemikuutiota
  • Suolaa kunnon tujaus
  • Pippuria
  • 5 valkosipulinkynttä (tai ihan maun mukaan, itse nautin kunnon valkosipulikylvyistä) 
  • Timjamia 
  • Pari laakerinlehteä 
  • Kurkumaa 
  • Loraus omenaviinietikkaa

Sitten vain ainekset pilkkoen, heität kattilaan, peität sopivasti vedellä, annat kiehua niin kauan että ainekset ovat pehmenneet. Sitten kun keitto vaikuttaa kypsyytensä puolesta valmiilta, kannattaa noukkia laakerinlehdet pois keitoksen seasta, ja sitten vain joko blenderillä tai sauvasekoittimella soseeksi. Älyttömän nopea ja helppo arki-illan valmistettava. 

Innostutko sinäkin satokauden tuotteista syksyn tullen? Mitkä ovat syksyn suosikkireseptisi?

-Anna 

 

Ladataan...
Ihme ituhippi

Evolve luonnonkosmetiikka valmistetaan käsityönä Hetfordshiressa Englannissa, ja jokaiseen tuotteeseen on kirjattu kuka pajalla on yksittäisen tuotteen ollut valmistamassa. Kyseessä on tuotesarja, joka ei ole ainoastaan luonnonkosmetiikkaa, vaan myöskin niin pitkälle kuin mahdollista valmistettu luomuviljellyistä raaka-aineista. Jokaiseen tuotteeseen on myöskin merkattu kuinka suuri osa tuotteen ainesosista tulee luonnollisista lähteistä. Tuotteissa käytetään aika reippaalla kädellä hyaluronihappoa, joka sitoo kosteutta tehokkaasti. Tuotteissa on käytetty runsaasti kasviperäisiä tutkittuja tehoaineita, eli ihan pelkästä hippeilystä ei ole kyse. Tuotteiden tehoaineiden valinnassa pyritään käyttämään mahdollisimman paljon helposti läheltä saatavia raaka-aineita, mutta niitä joita läheltä ei ole saatavissa firma ostaa Reilun kaupan periaatteiden mukaisesti ja kestävistä lähteistä. Tuotteet ovat täysin vegaanisia, eikä niitä ole testattu eläinkokein. Pakkaukset ovat myöskin kierrätettäviä, ja tuotteiden pakkausten muoviosat on tehty 75% kierrätetystä muovista. 

Koko kesän olin kuolannut Kaubamajalla kyseistä luonnonkosmetiikan sarjaa, ja viimein loppukesästä päädyin ostamaan tuotteita kotiin tarkemmin tutkiskeltaviksi, eikä vain himosta, vaan ihan rehellisesti kerrankin olin siinä pisteessä, että seerumi, alkoholiton kasvovesi, kasvojenpesuaine, deodorantti, päivävoide ja silmänympärysvoide olivat finaalissa. -Tilanne jota en ole koskaan aiemmin kokenut, sillä olen aina aiemmin omannut tuhat ja yksi voidepurkkia ja -purnukkaa kaapissa odottamassa käytössä olevien loppumista. 

Olen etenkin ihastunut sarjan hyaluronihapposeerumiin ja miselliveteen. Hyaluronihapposeerumi imeytyy nopeasti, tuoksuu hyvältä ja jättää ihon mukavan kimmoisan tuntuiseksi ja toimii älyttömän hyvin myös meikin alla, ilman että siitä jäisi liian tahmainen fiilis. Misellivesi puolestaan sisältää pohjanesteenä ruusuvettä, josta tuote saa hurmaavan tuoksunsa, se toimii näppärästi vesiliukoisen meikin poistossa, puhdistaen kasvoilta meikkijäämät tehokkaasti, sisältämättä lainkaan alkoholia joka ainakin itselläni tähän aikaan vuodesta kuivattaisi ihoa liiankin kireäksi.

Sarjan kasvovoiteen suhteen olin aluksi hivenen skeptinen, sillä sen koostumus tuntuu hivenen hyytelömäiseltä ja sen tuoksussa on vivahdus pähkinäistä aromia, joka ei jostain syystä omaan nenääni ole maailman miellyttävin tuoksu. Alun vierastamisen jälkeen, olen kuitenkin tykästynyt tuotteeseen joka on todella runsas ja pehmeä, imeytyy nopeasti ja ainakin itse koen saavani siitä päin mittaan kestävän mukavan hehkun, jota en ihan kaikista kokeilemistani päivävoiteista koe saaneeni. Sarjan kasvojen puhdistusaine jota käytän yleensä conjac-sienen kanssa tuoksuu raikkaalta verigreipiltä, on hiukan hyytelömäinen geeli, vaahtoaa kauniisti ja puhdistaa hyvin, kuitenkaan kuivattamatta ihoa. Kasvojenpuhdistusgeeli on kuitenkin sen verran tavallinen, ilman mitään ihmeellisiä taianomaisia ominaisuuksia, etten ole varma ostaisinko kyseistä pesugeeliä uudelleen, sillä koen että jonkun muun tuotteen kanssa voisin saada ehkä enemmän vastinetta rahalleni. 

Hiukan kyseenalaisin pohdinnoin suhtaudun vielä Evolven silmänympärystuotteeseen, joka tulee veikeässä putkilossa jossa on roll-on pää. Ensinnäkin tuotetta täytyy ravistaa kuin raivopää, jos pakkauksesta tahtoo saada mitään ulos, jonka lisäksi silmänympärystuote on niin kevyt nestemäisen ja geelimäisen sekoitus, että etenkin iltaisin ja talvella kaipaisin ehkä jotakin voidemaista antamaan kunnon kosteustujauksen. Positiivisena puolena silmänympärystuotteelle on, että se imeytyy todella nopeasti. Ominaisuuksiensa puolesta suosittelisin sitä ehkä nuorelle iholle, joka ei vielä suurempaa ryppyjen räjäyttämistä kaipaa, eikä kärsi kuivasta silmänympärysihosta. 

Viimeinen, muttei vähäisin kiinnostava kokeilu Evolven tuotesarjasta on ollut Cotton Fresh-niminen deodorantti. Itse haistan tuoksussa hitusen ehkä kookosta ja vaniljaa, mutta saattaa olla kyse myös omasta nenästäni. Tuote on tiukkaa ja jähmeää voidemaista tavaraa purkissa, josta sitä otetaan sormin ja levitetään kainaloihin. Etenkin näin talvella huoneilman viilentyessä, tuotetta joutuu ensin lämmittämään sormien välissä ennen kainoloihin hieromista, jotta se levittyisi tasaisesti. Koen, että tuote on omassa luokassaan ihan hyvä, mutta en ole ihan vakuuttunut, että välttämättä ostaisin uutta kiinteää deodoranttia tämän jälkeen, sillä sen käyttäminen on omasta mielestäni hiukan hitaampaa kuin normaalin rollonin tai deodoranttipuikon käyttö, sen jälkeen joutuu aina pesemään kädet tahmasta, se jättää rintaliiveihin ja tummansävyisiin paitoihin kainaloiden kohdalle sisäpuolelle melkoiset valkoiset jäljet "deodorantti was here" meiningillä (ne lähtevät kyllä pesussa, mutta ei kauheasti tee mieli laittaa uudelleen päälle muuten teoriassa ihan puhdasta paitaa joissa kainaloiden kohdat näyttävät sisäpuolelta homehtuneilta, tosi "Cotton Fresh"), ja sen kanssa olisi melkoinen taidonnäyte toimia reippaasti ja sulavasti esim. kuntosalin pukuhuoneessa. Teoriassa haluan kovasti pitää tuotteesta, ja tuoksuuhan se ihan hyvälle ja pitää hienhajun poissa kauemmin kuin perus Urtekramin deodorantti, mutta toisaalta se on makuuni vähän turhan monimutkainen ja aikaavievä käytettävä. 

Mikäli harkitset Evolven tuotteiden ostamista, toivon että kyseisestä arvostelusta oli apua omien ratkaisujesi teossa. 

Oletko jo kokeillut Evolven tuotteita, tai harkinnut niiden kokeilemista? -Suosittele myöskin luonnonkosmetiikan kasvojenpesutuotetta joka puhdistaisi meikin tehokkaasti, mutta jättäisi ihon ilman ikävää kiristävää tunnetta :) 

-Anna 

Ladataan...
Ihme ituhippi

Sokerittomuus ja vähäsokerisuus on kova juttu. Viimeisen sadan vuoden aikana olemme syöneet huikeita määriä sokeria aikaisempaan verrattuna, helposta saatavuudesta johtuen. Sitten siitä roisista sokerin saannista on seurannut kansanterveydellisiä ongelmia: ylipainoa, sydäntauteja, diabetesta ja vaikka mitä muuta. Mutta tähän kaikkeenhan on ratkaisu! Miten olisi jos suuren yleisön rakastamista makeista tuotteista saataisiin makeita, mutta ilman niitä sairastuttavia liikakaloreita? Olisi melkein Nobel-palkinnon arvoinen keksintö! -Ja tämä keksintöhän tehtiin vuonna 1965. Tämä hopealuoti kansanterveysongelmien ratkaisuun mukavuudenhalusta tinkimättä ei ole kuitenkaan aivan täysin ongelmaton. 

Aspartaami, hauska tutustua. Lapsuuden kodissamme meillä oli tiukka seula siitä, että aspartaamia tai muitakaan keinotekoisia makeutusaineita ei xylitol-purukumia lukuunottamatta talouteen ostettu. -No, kielletty hedelmä tietenkin houkutti, ja omilleni muutettuani kutakuinkin elin dieettikolalla ja pussinuudeleilla (ah, nuo syntiset ilot). Miten uskomattomalta tuntui että limonadia voi juoda kuin vettä, eikä se aiheuta sokerin seurauksena kariesta, eikä tarvitse harmitella nestemäisiä kaloreita. No, eihän sitä iloa tietenkään pitkään jatkunut, sillä ei mennyt kuin pari vuotta kun havaitsin että ruoansulatukseni ei enää suostunut tekemään yhteistyötä aspartaamin kanssa, vaan siinä sitten ihmeteltiin mistä nämä infernaaliset vatsavaivat johtuvat. Olin jo varailemassa lääkäriaikaa, meiningillä "hei, mä oon rikki" kun jätin puolivahingossa keinotekoisesti makeutetut juomat pois ruokavaliostani ja kappas kummaa, ongelma katosi siltä osin kuin tuhka tuuleen. Toisilla vatsa kestää paremmin kuin toisilla, ja meillä on kaikilla hiukan uniikki ruoansulatus, mutta ainakin itselläni tuo voimakas kipuilu ja muu oireilu pisti keinotekoisten makeutusaineiden kanssa hommailulle täyden stopin. 

Tämänhetkisessä kotimaassani Virossa dieettikolaa lukuunottamatta kevyttuotteet eivät ole toistaiseksi oikein lyöneet läpi, joten vertailevaa tutkimustani varten jouduin odottelemaan seuraavaa Suomi-reissuani jolloin pääsin tutustumaan tarkemmin paikallisen supermarketin valikoimissa oleviin kevytjuomiin ja niiden sisällysluetteloihin. Tutkiskelin useampaa eri tuotetta, kotimaista, ulkomaista, suurta brändiä, suuren brändin kilpailijaa ja sitten vielä kauppaketjun omaa tuotesarjaa ja kaikkia light-juomia, jotka vain juomakäytävällä nenäni eteen osuivat. Sinällään ei tullut yllätyksenä, että ensisijaisena makeutusaineena näissä kaikissa tuotteissa toimi aspartaami ja hyvänä kakkosena tuli asesulfaami K. 

Miten ja milloin aspartaami keksittiin?

Vuonna 1965 firmassa G.D. Searle, kaveri nimeltään James L. Schlatter yritti luoda lääkettä vatsahaavaan, ja vahingossa sotki sormensa lääkkeen välituotteseen, huomaten vatsahaavalääkkeen välituotteen häkellyttävän makean maun yrittäessään nuolaista sormeaan kääntääkseen sivua. Tämän jälkeen heppu nimeltään Torunn Garin osallistui tämän välituotteen, eli aspartaamin, kehitystyöhön keinotekoiseksi makeutusaineeksi. 

Vuonna 1975 jenkkien FDA, eli Ruoka- ja lääketurvallisuusvirasto analysoi 11 G.D. Searlen lähettämää tutkimusta aspartaamista, ja totesi että firman tutkimuksen teon toiminnassa ja käytännöissä oli puutteita, ja pyrki todentamaan valmistajayrityksen tekemiä tutkimuksia tuotteesta. Vuonna 1979 sitten amerikkalainen Ruokaturvallisuuden ja sovelletun ravitsemuksen keskus (CFSAN) totesi, että vaikka tutkimuksissa oli virheitä, ne olivat aika pieniä eivätkä vaikuttaneet lopputuloksiin, joten tutkimuksia voitaisiin käyttää todisteena tuotteen turvallisuudesta. 

Vuonna 1980 FDA kokosi komitean riippumattomia tutkijoita analysoimaan aspartaamin ja aivosyövän yhteyttä. Komitea totesi, että aivosyöpää aspartaami ei kyllä aiheuta, mutta ei suositellut tuotteen hyväksymistä kuluttajakäyttöön, johtuen useista tutkimuksissa epäselviksi jääneistä kysymyksistä liittyen labrarottien syöpätapauksiin. Näistä kahdesta hylkäyksestä huolimatta, FDA lopulta hyväksyi aspartaamin ensin kuivatuotteissa käytettäväksi vuonna 1983, sitten leivonnaisissa, makeisissa, ja hiilihapotetuissa sekä muissa juomissa käytettäväksi vuonna 1993 ja lopulta positi kaikki aspartaamin käytön rajoitukset vuonna 1996. 

Useat EU maat hyväksyivät aspartaamin käytön 1980-luvulla, ja koko EU:n laajuinen hyväksyntä makeutusaineelle saatiin vuonna 1994, jonka jälkeen EU komission kasaama tieteellinen komitea on vielä kerran hyväksynyt aineen vuonna 2002. Myöskin, vuonna 2006 Euroopan ruokaturvallisuusvirasto totesi, että tutkimusten valossa esitetty päivittäinen saantisuositus oli sopivan suuruinen. 

Vuonna 1985 monelle RoundUp torjunta-aineesta ja GMO-soijasta tuttu firma Monsanto osti aspartaamin keksineen yrityksen G.D. Searlen, ja perusti aspartaamiin keskittyneen tytäryhtiön nimeltä NutraSweet, joka on yhä yksi Yhdysvaltain tunnetuimmista makeutusainebrändeistä. Vuonna 2000 Monsanto myi Nutrasweet yhtiön eteenpäin. 

Aspartaamin eurooppalainen patentti umpeutui vuonna 1987 ja Yhdysvaltojen patentti puolestaan vuonna 1992, jonka jälkeen alalle on tullut luonnollisesti monia kilpailevia yrityksiä. 

Aspartaami osana arkea

Euroopan ruokaturvallisuusviraston antama päivittäinen saantisuositus aspartaamille on 40 milligrammaa kehon painokiloa kohden, ja Yhdsyvaltain FDAn päivittäinen saantisuositus on 50 milligrammaa päivässä painokiloa kohden. -Eri alueilla saantisuositukset eroavat toisistaan, vaikka molempien suositusten pohjana käytetty tieteellinen tutkimusaineisto on täsmälleen sama, mikä on tietenkin näin maallikon näkökulmasta varsin kiintoisaa.  

Ainoat ihmiset joille aspartaami on itsessään luokiteltu suoraan vaaralliseksi, ovat fenyyliketonuria nimisestä geenivirheestä kärsivät henkilöt, joille fenyylialaniini on vahingollista, jonka vuoksi pakkauksiin merkitään aina "sisältää fenyylialaniinin lähteen". Muut kykenevät käsittelemään kyseistä aspartaamin hajoamistuotetta aivan normaalisti ruoansulatuksessaan, eikä fenyylialaniini ole vaarallista mikäli ruoansulatuksesi toimii kutakuinkin normaalisti. 

Aspartaamin tunnistaa myöskin e-koodista E951

On tutkittu, että makeutusaineilla olisi yhteyttä diabeteksen kohonneeseen riskiin. Israelilaisen tutkimuksen mukaan makeutusaineet muuttavat suoliston bakteeristoa. Tutkimuksessa verrattiin hiiriä joille juotettiin 11 viikon ajan joko vettä, sokerivettä tai aspartaamilla makeutettua vettä. Kävi ilmi, että makeutusainevettä saaneiden hiirien verensokeri teki huomattavasti korkeamman piikin ylöspäin kuin verrokkihiirien, kun kaikille hiirille viimein annettiin sokeria kokeen päätteeksi reaktion mittausta varten. Tutkimuksen seuraava vaihe toteutettiin vajaan 400 ihmisen kyselytutkimuksella, jossa kävi ilmi, että ihmisillä jotka käyttivät paljon makeutusaineita, oli mitattavissa myös muita korkeammat verensokeriarvot. Tutkimus viimeisteltiin vielä sillä, että seitsemälle vapaaehtoiselle jotka eivät normaalisti käyttäneet makeutusaineita, annettiin viikon verran makeutusainetta, ja lopputuloksena koehenkilöistä neljän kyky käsitellä sokeria heikkeni tutkimusviikon aikana, jonka lisäksi heidän suolistojensa bakteeritasapaino muuttui merkittävästi. Tämän lisäksi eri tutkimuksessa havaittiin myös, että runsas ja jatkuva makeutusaineiden käyttö häiritsee ihmisen rasvaaineenvaihduntaa, siten aiheuttaen kohonneen todennäköisyyden kerryttää ylipainoa ja sen seurauksena nostaa riskiä sairastua erilaisiin kansantauteihin.

On myöskin tutkittu, että kevytjuomilla saattaisi olla yhteyttä jopa masennukseen. Terveille aikuisille annettiin päivässä 25mg per painokilo aspartaamia, ja tutkittiin sen vaikutuksia koehenkilöiden hermostoon. Työmuistiin aspartaamilla ei ollut vaikutusta, mutta koehenkilöt muuttuivat ärtyisämmiksi, raportoivat enemmän masentuneisuutta, ja he suoriutuivat tilan hahmottamista vaativissa testeissä huonommin kuin verratessa vähäaspartaamista ruokavaliota noudattaneeseen verrokkiryhmään. Tutkimuksessa huomionarvoista oli erityisesti se, että koehenkilöillä näitä sivuvaikutuksia aiheuttava määrä aspartaamia oli huomattavasti pienempi kuin terveysviranomaisten asettama päivittäinen saantisuositus, joka Yhdysvalloissa on 50mg per painokilo päivässä ja EUssa 40mg per painokilo päivässä. Vertaisarvioitu tutkimus on kokonaisuudessaan luettavissa täällä

Aspartaami voi myöskin pahentaa IBS-oireita, tutkittiin Oregonin yliopistossa Portlandissa. Tutkimuksessa fibromyalgiasta ja IBS-oireista kärsivien ruokavalioista karsittiin natriumglutamaatti ja aspartaami. 4 viikon jälkeen 37 tukimukseen osallistujasta 84% raportoi, että yli 30% heidän oireistaan oli poistunut. Tämä on ainoa konkreettinen sivuvaikutus josta koen itse kärsineeni, ja olisi omalla tavallaan ollut kiva tietää jo huomattavasti aiemmin, että aspartaami voi olla omalle keholleni ongelmallinen käsiteltävä, jolloin olisin voinut välttää kuukausien tuskailun kivuliaiden vatsaongelmien kanssa. 

Italiassa vuonna 2014 tehdyn vertailevan tutkimuksen mukaan aspartaamin vaikutus syöpäriskiin olisi arvioitava täysin uudelleen ja siten sen elintarviketurvallisuus, sillä terveysviranomaisten tekemät turvallisuusarviot perustuvat pääosin G.D. Searlen 1970 luvulla tekemiin tutkimuksiin hiirillä ja rotilla, jotka yhdysvaltalainen FDA hylkäsikin jo kerran epäluotettavina. Viimeaikaisten tulosten valossa hiirillä ja rotilla on saatu viitteitä karsinogeenisestä potentiaalista elinikäisen aineen kulutuksen seurauksena. -Nyt puhutaan tietenkin karsinogeenisestä potentiaalista, eli kuten muidenkin maailman kemikaalien kanssa, logiikka on sama kuin tupakoinnissa: tutkimus ei väitä että 100% tupakoitsijoista sairastuu keuhkosyöpään, mutta tupakoitsijoiden keuhkosyövän riski on silti huomattavasti muuta väestöä suurempi. Toisin sanoen tutkimus ei väitä että aspartaami olisi kaikkien maailman syöpien taustalla, mutta kohonnut syöpäriski on olemassa. 

Oma suhteeni kalorittomiin makeutusaineisiin on vähän sellainen "vau olisi kyllä mahtava", jos niissä ei olisi sivuvaikutuksia ja mahdollisia riskejä. Kukin arvioi oman riskinottohalunsa itse, toisille tuote sopii ja toisille ei. En nyt lähtisi suoraan demonisoimaan kyseistä ainetta, mutta kuten monien keinotekoisten lisäaineiden kanssa, jälleen kerran oma harkinta on paikallaan. Huomioiden ylle linkkaamieni ja auki selittämieni tukimusten määrän, terve skeptisyys aspartaamia kohtaan ei ole ihan pelkkää "huuhaata, uskomushoitojen tyrkyttämistä ja terveysvirastojen toimintaan liittyvää foliohattuista salaliittoteoriointia". 

Miten itse suhtaudut aspartaamiin ja muihin keinotekoisiin makeutusaineisiin? 

-Anna 

Ladataan...
Ihme ituhippi

Tämä postaus on pari aiemmin julkaisemalleni postaukselle Miten muuttua aamuihmiseksi? -Olen aina ollut yökyöpeli, ja sen vuoksi rakastan erityisesti iltojen hetkiä, vaikka hitaasti mutta varmasti olen oppinut nauttimaan myös aamujen hetkistä. Tässä postauksessa keskitymme kuitenkin iltoihin. Hyvät illat muodostuvat pienistä jutuista: rutiineista ja kiireettömyydestä nauttimisesta, kuten hyvät aamutkin. Itselleni erityisen tärkeää illalla on saada rauhoittua, purkaa stressiä ja valmistautua nukkumiseen, joka on yksi päivän tärkeimmistä tehtävistä. Ilman unta mikään ei toimi, ja sen vuoksi olenkin niin kiinnostunut tällä hetkellä siitä, miten aamu- ja iltarutiinit vaikuttavat uneen, sen laatuun, määrään ja sitä kautta kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. 

Päivän aikana on jo käynyt töissä, koulussa, salilla ja hurjimpina päivinä kaikkia kolmea samana päivänä. Sitä on vaan ihan piipussa. Koulu- ja työhommat ovat sellaisia, että jos niitä oikein alkaa hiomaan, ne harvoin tekemällä loppuvat, ja olenkin luvannut itselleni, että kello yhdeksän jälkeen illalla en enää koske lukemattomiin artikkeleihin tai kirjoittamattomiin esseisiin, ellei oikeasti ole joku hätätapaus (ja ne hätätapauksetkin kumpuavat yleensä huonosta ajankäytön suunnittelusta). 

Etenkin syksyn hämärinä iltoina tykkään fiilistellä kynttilöiden valossa (joista muuten tulee käytännössä olematon määrä sähköisten laitteiden erittämää unta häiritsevää valon sinistä aallonpituutta. Ja kyllä, jopa kattolamput tuottavat sitä sinistä valon aallonpituutta). Se tuottaa minulle ihan älytöntä iloa ja kodikkuuden tunnetta, vaikka jokin hetki sitten luin kyllä raivokkaan Facebook-kommenttiketjun kynttilöiden mikrohiukkaspäästöistä huoneilmaan, ja kuinka kynttilät ovat käytännössä saatanasta ja kaiken pahan alku ja juuri. -Näkemykseni tuohon on, että kukin tavallaan. Koen, että on kuitenkin eri asia polttaa kynttilöitä parina iltana viikossa kuin mennä hengittelemään syvään palavan kynttilätehtaan viereen.

Tykkään myös juoda teetä. Iltaisin yleensä joko kamomillaa, vihreää tai valkoista teetä. Lämpimästä juomasta tulee hyvä pehmoinen fiilis, ja ainakin minut ne saavat keskittymään hetkeen jotenkin paremmin. Yksi jännimpiä teelöytöjäni on ollut Liptonin Time to Relax -tee, jossa on sekoitus laventelia, kamomillaa ja lehmuksen kukkaa, kaikki rauhoittumista edistäviä yrttejä. Ennen kyseisen ten löytämistä en edes tiennyt, että lehmuksenkukkaa on perinteisesti käytetty rauhoittavana kasvina, mutta pienen googlailun jälkeen kaikkea sitä oppii. 

Mukavana iltana kotoilu on voimissaan, saan joko rauhassa maratoonata American Horror Storyn uusimman kauden läpi aivan innoissani (tiedetään, ohjelman sisällön ja tietokoneen näytön sinisen valon ansiosta kyseessä ei varsinaisesti ole mikään unilääkepommi), tai vaihtoehtoisesti keskittyä lukemaan jotakin kiinnostavaa kirjaa ajatuksen kanssa, ja vaan velloa siinä hetkessä kun on pyhitetty aikaa sille, ettei oikeasti ole pakko tehdä enää mitään hyödyllistä tänään. Saan rauhassa pestä kasvot ja hampaat ja levittää runsasta yövoidetta syksyn kuivattamalle iholleni. Olen itsekseni ollut havaitsevinani, että ihoni olisi kirkkaampi ja kosteutetumpi mitä paremmin pidän tästä rutiinista kiinni, mutta tämäkin voi toki olla vain päässäni ja puhdas plasebovaikutus kun kuvittelee että "no ainakin yritin asian eteen". 

Yritän myös ajoittaa nukkumaanmenoajan sen mukaan, että saisin ainakin kahdeksan tuntia unta. Välillä se ei ole mahdollista, mutta siihen pyrin. Yleensä myöskään harvemmin nukahdan välittömästi sänkyyn päästessäni, vaan se vie ainakin puoli tuntia, joten nukkumapuuhiin kannattaa varata ronskisti vähintään 8,5 tuntia. Kun yrittää pitää nukkumaanmenoajat ja heräämisajat kohtuullisen säännöllisinä, ainakin itseäni suurimman osan ajasta alkaa nukuttamaan joka ilta noin klo 23, kehon muistutus nukkumaanmenoajasta johon se on tottunut, ja jota kannattaa kuunnella. Jos uneliaisuusallon skippaa, seuraavaa saa odotella ainakin pari tuntia, ja siinä käsissä on hankala alku unirytmin palauttamiseen takaisin kohdilleen seuraavana päivänä.  

Viimeaikoina olen myös keksinyt että eteeriset öljyt eivät ole ainoastaan New Age-fanaatikkojen batiikkivärjättyillä kankailla täytettyjen huoneiden tuoksuja, tai aromaterapiaa varten luotuja erityisvälineitä, vaan niitä voi käyttää myös ihan "normaaliksi" itsensä luokitteleva ihminen omassa mukavan tylsässä elämässään. Itse olen ihastuntu eteeriseen laventeliöljyyn, jota usein tiputan pienen tipan joko tyynyliinalleni tai kädelleni ja sitten nuuskin sitä nukahtaessani. Olen hiljattain pohtinut onko laventelilla joku tieteellisesti tutkittu tekninen vaikutus rauhoittumisen aktivoinnissa, vai onko kyse vain sosiaalisesti opitusta reaktiosta. Ainakin eilisen googlailuni perusteella, kysymykseen ei toistaiseksi ole vastausta, sillä laventelissa voisi olla potentiaalia vaikka mihin, mutta kukaan ei ole tosissaan tutkinut sitä tieteellisin menetelmin, jotta sen vaikutuksista ja vaikutusmekanismeista osattaisiin sanoa mitään varmaa. Mutta tuoksu on silti ihana ja unettava. 

Ennen nukkumaanmenoa tykkään myös meditoida, ja tyhjentää pään päivän hälinöistä ja edes takaisin sinkoilevista ajatuksista, jotta voin keskittyä rauhassa nukkumiseen. Joko kuuntelen valmiita ohjattuja harjoituksia suosikki meditaatioappistani, tai vaihtoehtoisesti pyrin itse lempeästi työntämään ajatukset pois mielestäni ja keskittymään eri kehon osiin kerrallaan, tunnustelemaan niitä ja kuvittelemaan miten pehmeän raukeiksi ne muuttuvat hengitellessäni rauhallisesti. Joskus stressaantuneena olen myös havainnut miten hankalaa on saada unta, joten pyrin tietoisesti kello kahdeksasta eteenpäin hillitsemään valaistusta kotona ja pienentämään palavien valojen määrää, jotta kehoni saisi rauhassa hämärässä tunnelmavalaistuksessa vinkin alkaa tuottamaan itse melatoniinia. Sitten kun todella alan nukkumaan, pidän huolta, että huone on niin pimeä kuin mahdollista. Olen myöskin havainnut, että ainakin omaan nukahtamisnopeuteeni vaikuttaa myös huoneen lämpötila. Jos huoneessa on mukavan "viileä", esim. n. 18-21 astetta siinä saa mukavasti unta lämpimän peiton alla, mutta jos on lämmittänyt asuntoa ja huonelämpötila on vahingossa kirinyt liian korkealle, unen saaminen on hankalampaa ja sitä vain hyörii ja pyörii lakanoissa levottomana. 

Ja sitten kun vain ihminen kuitenkin olen, on tietenkin myös niitä iltoja kun juon kofeiinipitoista kolaa, teen koulujuttuja ja töitä vielä yhdeksän jälkeen, valvon liian myöhään selaten Instagramin pohjatonta syvyyttä puhelimestani sininen valo pimeydessä villkuen, huoneessa on vahingossa 25 astetta ja liian kuuma, ja huomisen koe tai työpäiväkin stressaa. -Se on elämää ja välillä niin vain käy. Hyvät illat eivät vain synny jostain jännästä tyhjiöstä, ja vaikka suurin osa illoista olisi hyviä, eivät ne kaikki aina ole, ja olisi tekopyhää väittää että aina näidenkään läsnäolokokemuksien itselleen luominen onnistuisi kympin arvoisesti. Silti vähän vähemmän onnistuneiden iltojen jälkeen siihen seuraavaan iltaan voi taas aina vaikuttaa, ja omilla valinnoilla tehdä seuraavasta illasta hitusen paremman. 

Millaisia omat iltarutiinisi ovat? Miten saat unen päästä kiinni? 

-Anna 

Ladataan...
Ihme ituhippi

"Mä inhoan aamuja. Aamut on perseestä." -Suuri ajattelija, Anna 16 v. 

Nykyään täydellinen aamuni koostuu monesta yksittäisestä pienestä osasta. Hyvä aamu ei ole mikään "No hotellissa sänkyyn tarjoillun aamupalan kanssa Pariisin kattojen yllä, mielellään elokuun toisena viikonloppuna, alkaen kello 10" -tyyppinen ylimaallinen juttu. Erittäin hyvä jollei täydellinen aamu on itselleni jotain, mikä on mahdollista toteuttaa ainakin kerran viikossa vapaapäivänä tai päivänä jona on iltavuoro, maailman parhaassa paikassa, eli ihan vaan kotona. Se on mahdollisuus nauttia hetkestä ja imeytyä hyvään fiilikseen, joka kantaa koko päivän. Olla todella läsnä ja olla onnellinen siitä, että saa elää juuri itsensä näköistä elämää. 

Hyvä aamuni alkaa sillä, että olen nukkunut hyvin ja herään ennen herätyskelloa aamun valoon. Kerrankin ei väsytä, olo on levännyt ja hiukan lempeän unipöhnäinen. Omassa sängyssä on ihanan pehmeää ja lämmintä. Ryömin ylös sängystä ja avaan ikkunat päästäen aamun raikkaan ilman sisään.

Avaan tietokoneen ja Spotifyn, ja laitan soimaan päivän fiilikseen sopivaa musiikkia, päivästä riippuen joko raikasta ja herkkää indietä, tai tositoimia varten itsetunnon kattoon pumppaavaa tanssimusiikkia. Seuraavana on aika tarkistaa kalenteri rauhassa ja selvittää moneltako täytyy olla ulkona ovesta. Tuo kivan kontrollin fiiliksen kun päivän tapahtumat eivät ole yllätyksiä jotka hoksaa varttia ennen kuin pitäisi olla paikan päällä, ilman harmainta aavistustakaan siitä mitä seuraavaksi tapahtuu. 

Saan juoda kahvia kiireettömästi ja lukea päivän lehdet. Mikään ulkopuolinen asia ei häiritse tätä pyhää rituaalia. Lämmintä juotavaa joka avaa silmät, ja kertaus siitä, onko maailmassa tänään menossa mitään mistä voisi olla hyvä tietää. -Tai kiva tietää.  On aikaa syödä kohtuullisen terveellistä aamupalaa johon on ollut aikaa panostaa, eikä kyseessä ole vain minuuttia ennen ovesta ulos ryntäämistä ahmittu rahka, kuten vähän liiankin usein. Muistan ottaa tiskipöydälle asetetut vitamiinit jotka olen väsännyt dosettiin elämän helpottamiseksi. Kerrankin muistan todella ottaa sen D-vitamiinilisän kun ei ole kiire. 

On aikaa käydä suihkussa ja meikata hartaudella fiiliksen mukaan, ja todeta, että tuolta peilistä tuijottaa ihan hyvä tyyppi. On aikaa ja motivaatiota pedata sänky ja kokea päivän ensimmäinen onnistumisen tunne, kun saa niinkin pienen ja omalla tavallaan hölmön asian tehtyä. Uskon, että tämä pieni onnistumisen tunne kantaa päivän mittaan ja käynnistää positiivisen lumipalloefektin. 

Tiivistettynä hyvän aamun tärkeimmät osaset ovat hyvät yöunet, selkeä rutiini, ja tarpeeksi aikaa varattuna kaiken tekemiseen, jotta asiat voi tehdä levollisesti ja hyvällä fiiliksellä.  Jokainen aamu ei voi olla täydellinen, aina ei vain saa nukuttua tarpeeksi, ja välillä on järkyttävä kiire. Mutta toisaalta se tekee niistä rauhallisista idyllisistä aamuista vielä parempia kun niistä saa nautiskella täysin rinnoin ja toivoa, ettei tämä ihana hetki koskaan lopu. Kunkin täydellinen aamu koostuu hiukan erilaisista palikoista, mutta tärkein yksittäinen rakennuspalikka meillä kaikilla on hyvä olo ja hetkessä eläminen. Se, että juuri siinä hetkessä on hyvä olla. Niitä hetkiä voi koittaa luoda arkeen pienellä etukäteisvalmistelulla, noudattamalla nukkumaanmenoaikoja, heräämällä tarpeeksi ajoissa, ja kurkkaamalla jo illalla seuraavan päivän ohjelmaa valmiiksi. Hyvä aamu kantaa pitkälle, mutta ihanaa aamua muistelee lämmöllä loppupäivän, vaikka loppupäivä ottaisikin käännöksen stressiin ja kiireeseen. 

Jos et ole aamuihminen, kannattaa kokeilla näkökulman muutosta. Miksi aamu on niin inhottava? Väsyttää, ärsyttää ja kaikki on kaaosta? -En ole itsekään aina ollut aamuihminen, mutta itselläni asenne on hitaasti teini-iän jälkeen lievittynyt, kun olen oppinut, että itselleni kaikkein tärkeintä on nukkua tarpeeksi, ja tarpeeksi säännöllisesti. Ehkä avain hyviin aamuihin on jollekulle toiselle jotakin muuta. Joskus istuskelin organisaatiopsykologian kurssilla, jossa luennoitsija kivikovaan väitti, että ihmiset jotka inhoavat aamuja, inhoavat niitä vain siksi, ettei heillä ole selkeää aamurutiinia. En tiedä kuinka tieteellisesti todenperäinen kyseinen väite on, mutta toisaalta ehkä siitä voi koittaa ottaa oppia, ehkäpä se onkin juuri se tärkein avain hyviin ja mukaviin aamuihin.

Meillä kaikilla on myöskin hiukan erilaiset sisäiset kellot, ja ihmisissä on jakoa sekä ilta- että aamuaktiivisiin ihmisiin. Olen ehkä enemmän yökyöpeli, eikä minua kovin iloisena saa pomppaanaan sängystä ylös ennen kuutta, mutta toisaalta onko se sen aamun syy? Hyvää aamua voi viettää hiukan myöhemminkin kuin kukon laulun aikaan, ja makustella asiaa sitä kautta. Ehkä herääminen ei olekaan niin hirmuisen kamalaa silloin kun sen saa tehdä hellästi ja omaan tahtiin. 

Itse kokeilisin "päivän inhottavimman ajankohdan" asenteen kääntämistä päälaelleen. -Selvittäisin etukäteen seuraavan päivän ohjelman illalla, nukkuisin tarpeeksi, heräisin ajoissa, hoitaisin aamurituaalini pyhässä järjestyksessä ja tunnustelisin millaista on elää hetkessä. Miltä tuntuu juuri nyt? Sitä, ettei jo lähtökohtaisesti olettaisi, että pari heräämisen jälkeistä tuntia ovat lähtökohtaisesti perseestä, ihan sama miten asiaa pyörittelee. Antaisi uuden asenteen oppimiselle mahdollisuuden. Se tuskin tapahtuu yhdessä aamussa, mutta toistot ovatkin oppimisen avain.  Ehkä hyviksi suunniteltujen aamujen jatkumo helpottaakin aamuinhoa, ja auttaa löytämään itsestään sen pienen pilkahtelevan aamuihmisen poikasen, jota aina välillä joutuu vähän houkuttelemaan esiin.

Oletko aamuihminen? Millainen on sinun täydellinen aamusi? 

-Anna 

Ladataan...
Ihme ituhippi

Yleisesti ottaen olen aika skeptinen lääkkeiden käyttöä kohtaan. En halua tunkea kehooni mitään, mitä en välttämättä tarvitse. Jos sairaudesta palautuu levolla, käyttämällä nenäkannua, syömällä sinkkiä ja C-vitamiinipitoista ruokaa ja juomalla paljon, mieluummin turvaudun noihin perinteisempiin ja mielestäni hellempiin keinoihin. Antibiooteilla on taipumusta pistää keho aivan sekaisin, antaa hyvälle suolistoflooralle kyytiä ja muutenkin järkyttää kehon tasapainoa. Lääkeaineet päätyvät myös virtsamme kautta vedenpuhdistamolle, jossa kaikkia jäämiä ei saada pois, jolloin kaikki käyttämämme särkylääkkeet, hormonaalinen ehkäisy, antibiootit, masennus- ja kolesterolilääkkeet sekä monet muut päätyvät pieninä pitoisuuksina puhdistetunkin veden mukana luontoon ja jälleen uudelleen juotavaksemme. 

Länsimainen lääketiede on kuitenkin samalla mahdollistanut meille pidemmän eliniän odotteen kuin koskaan aiemmin historiassa, jonka lisäksi taudin kanssa ei tarvitse painia henkensä edestä kuukausitolkulla. Tarvitsemme lääkkeitä. Keskimääräinen aikuinen ihminen menee lääkäriin vain näyttääkseen todellista ongelmaa, ja usein se vaatii lääkintää. Eivätkä lääkäritkään aina aivan huvikseen lääkkeitä määrää. Kyse on herkästä ja kiehtovasta tasapainosta terveyden ja sairauden, todellisen fyysisen tarpeen ja pelon suitsimisen välillä. 

Onko minulla varaa jeesustella aiheesta? -No ei oikeastaan. Terveisin, hormonaalisen ehkäisyn käyttäjä, joka on parhaillaan antibioottikuurilla. Mutta nämä asiat saavat ajattelemaan mitä järkeä tässä kaikessa on. Henkilökohtaisessa elämässäni pyrin välttämään lääkkeiden käyttöä siihen viimeiseen mahdolliseen hetkeen asti, jolloin vaivaan on pakko saada jotakin, koska muuten on mahdotonta olla, työskennellä tai nukkua. Uskon, että pieni kipu kuuluu elämään (ainakin omaani), tietääpähän olevansa elossa. Jokaiseen pieneen päänsärkyyn tai lieviin kuukautiskipuihin en mielelläni napsi Buranaa, enkä flunssan ovella kolkutellessa ala syömään Buranaa "varoiksi, jos se menisi sillä ohi". -Kehomme täytyy myöskin kohdata taudinaiheuttajia, ja sairastella peruskausiflunssia, jotta vastustuskykymme kehittyisi, emmekä sairastuisi ainakaan samaan virukseen uudelleen. Uskon myöskin, että elämään kuuluu pieni kivun sietäminen. -Ei tässä filosofiassa ole mitään sellaista "kärsimys kaunistaa" -tyyppistä vibaa, vaan ihan puhtaasti uskon että monet ainakin omista pikkuvaivoistani menevät ohi, ja niistä seuraa vähemmän jälkiseuraamuksia ja ongelmia, jos luotan kehooni ja annan sen hoitaa tehtävänsä, enkä turhin kemikaalein puutu sen toimintaan. Pyrin harkitsemaan tarkkaan milloin vointini on sellaisessa vaiheessa, että todella tarvitsen lääkäriä, ja antibioottireseptin. En koe kohdallani järkeväksi syödä nappeja varoiksi, tai pikkujuttuihin, jotka saattavat mennä ohi myös kotikonstein. Usein onnistun sinnittelemään ilman antibiootteja tai särkylääkettä. -Aina en. Ja sekin on osa elämää. 

Ja tähän väliin on vielä pakko mainita, että jos luet postausta näkökulmasta "nyt se eukko väittää, että pitäis vaan kärsiä infernaalisissa tuskissa ja buranaa tai antibiootteja ei saisi ikinä syödä", niin en väitä. Enkä edes väitä että olisin mitenkään lääketieteellisesti oikeassa. Mutta ekologisesta näkökulmasta rohkenen väittää, että harkittu lääkkeiden käyttö on parempi ajatus kuin jokaisen eteen tulevan pienen pyöreän esineen nielaiseminen kyseenalaistamatta. Ja ihmisillä on erilaisia kivunsietokynnyksiä, ja omaa kehoa pitää kunnioittaa. Ei kukaan voi tulla ulkopuolelta sanomaan milloin toista oikeasti sattuu ja milloin ei, sen arviointi ja sen hoito jää jokaisen itsemme harteille ja lääkärin kanssa keskusteltavaksi.

Kukaan meistä ei ole aina fyysisen terveytensä huipulla. Välillä taas on. Mutta niitä huippuja ei pitäisi mieltää olotilaksi jonka tulisi olla vakaa ja pysyvä "perustila". Uskon vakaasti siihen, että jos on joku ongelma, mene hyvä ihminen lääkäriin siitä kärvistelemästä, sillä aikainen asiaan puuttuminen usein pienentää tilanteen eskaloitumisen riskiä, ja vakavampia seurauksia tai jälkitauteja. Uskon kuitenkin myös siihen, että pitäisi olla keholleen armollisempi ja hyväksyä, että aina ei voi olla terveyden perikuva, antaa oman vastustuskyvyn ja kivunsietokynnyksen tehdä tehtävänsä, kuunnella omaa kehoa, pyrkiä hoitamaan itseään, ottaa rauhallisemmin (koska ihminen ei ole kone, mikä meiltä usein nykyään unohtuu) ja suhtautua lääkintään terveellä maalaisjärjellä, käyttäen omaa harkintaa ennen kuin automaattisesti kurottaa sitä lääkepurkkia kohti nopean ratkaisun toivossa. Kukaan ei tykkää olla kipeänä, työt ja harrastukset kärsivät kun joutuukin pysähtymään hoivaamaan itsensä kuntoon. Tämä on kuitenkin välttämätöntä, ja ehkä myös hyvästä itselle, sitä muistaa jälleen kerran miten hyvältä tuntui olla terve, ja parantumisen jälkeen jatkaa aivan uudella tarmolla niitä asioita joista nauttii. 

Millainen on oma filosofiasi lääkkeiden käyttöön liittyen? Otatko ennaltaehkäisevän Buranan, vai menetkö lääkäriin vasta kun roikutat veristä päätäsi kainalossa? 

-Anna 

Ladataan...
Ihme ituhippi

Kesäkuussa sain iloista viestiä, hiljaa itsekseni ihailemani Ilse, blogista Siinä kaikki laittoi meiliä ja ehdotti yhteispostausta. Ilsen blogi on hyvin samansukuinen omani kanssa: olemme molemmat kiinnostuneita ekologisuudesta, kestävästä kuluttamisesta ja luonnonkosmetiikasta. Mukavaa erilaista näkökulmaa Ilsen blogissa antavat myös kurkistukset lapsiperhearjen sovittamiseen sulavasti osaksi elämäntapamuutosta kestävämpään suuntaan. Omia suosikkipostauksiani Ilsen blogista ovat mm. Tavaralistojen kertomaa, Ratkaisu voi olla ihan kulman takana ja Kulutusmuutos #4: palasaippuan paluu.

Aiheeksi meillä valikoituivat aineettomat lahjat, sillä etenkin kesällä ja alkusyksystä yleensä juhlitaan joulua lukuunottamatta kaikki mahdolliset lahjontatilaisuudet; häät, syntymäpäivät, rippijuhlat, tuparit, sukujuhlat, Hipsan pippalot, Birgitin bibikset ja Keken kekkerit. -Juhlakalu on mahdollisesti se rasittava kaveri tai tytär (moikka vaan ja anteeksi kaikki armaat läheiseni), joka ei vaan halua lahjaksi mitään, ja kun häneltä kysyy lahjatoiveita, niin kuuluu vaan "Ei mitään turhaa romua, mistä mulla tulee huono omatunto, kun en raaski heittää teoriassa toimivaa lahjaksi saatua pois”. Lahja myöskin aina kertoo antajastaan, ja itse en mielelläni osta lahjaa, joka jää lahjottavan nurkkiin pyörimään käyttämättömänä, vaan mieluummin jotakin mistä jää hyvä fiilis.

Mitä tälläiselle kieroutuneelle rasittavalle olennolle sitten hommataan?

1. Kurkkaa aiemmin postaamani ekoilutarvikelista, jolla vähennetään kertakäyttökuluttamista. Lahja on ehkä omalla tavallaan tylsän käytännöllinen, mutta toisaalta samalla mukana auttamassa kertakäyttökulttuurin liekkien sammuttamista.

2. Kukkia. Kukat on aina ihania ja virkistäviä, ja niitä hintansa puolesta harvemmin tulee itse ostettua. Siitä huolimatta kukat tuo jotenkin erityisen juhlavan fiiliksen, ja niistä tulee aina todella erityinen olo. Ja jos vinkkaa vielä, että kun laittaa kukat kylmään veteen ja laittaa mukaan hiukan sokeria, esim. ruusut kestää hyvällä tuurilla kauniina ja rupsahtamatta jopa pariin viikkoon asti.

3. Jotain henkilön harrastukseen liittyvää. Ennen näiden systeemien hommaamista kannattaa tosin kysellä aika tarkkaan lahjansaajan harrastuksista ja selvittää, omistaako hän kyseistä tuotetta. Esim. jos itselleni ostaa kirjoja, olen ihan tyytyväinen enkä valita "turhasta rojusta", koska en pidä kirjoja turhana rojuna. Kirjat on mulle tarinoita ja elämyksiä, ja niitä ei voi olla liikaa, vaikka melkein kaikkea muuta voi. Silti on sääli, jos lahjaksi poksahtaa kirja, jonka olen jo joko lukenut tai joka jo odottaa kirjahyllyssäni hetkeä, jolloin se tulisi luetuksi.

4. Hiukan henkilöstä riippuen lahjoitukset hyväntekeväisyyteen henkilön nimissä on kivoja. Ainakin itse tykkäisin siitä, että joku lahjottaisi mun nimissä johonkin itse tärkeänä pitämääni kohteeseen rahaa. Tosin hyväntekeväisyyksien kanssa kannattaa olla tarkkana, koska jos lahjansaaja ei ole yhtään samaa mieltä hyväntekeväisyyden kohteen tärkeydestä ja jopa vastustaa kyseisen kaltaisen toiminnan tukemista, se olikin yhtäkkiä surkein lahja hetkeen. Tavallaan kannattaa siis hiukan urkkia, kiinnostaako henkilöä Unicef, Amnesty vai paikallinen lasten hiihtojoukkue. Toiset taas on sitä mieltä, että "Miks sä ostat mun nimissä jonkun vuohen Afrikkaan, kun on mun synttärit? Mitä mä siitä hyödyn?" ..jos tiedät että läheisesi kuuluu tähän ihmisluokkaan ja ei silti halua tavaraa, koita antaa jotain muuta.

5. Lahjakortit, paikkoihin joissa henkilö ei muuten raaskisi asioida. Esim. jos saisin pelkkää käteistä, se menisi luultavimmin normaalin elämän ylläpitämiseen, mutta lahjakortin kanssa, joka on sidottu johonkin (ellei kyseessä sitten ole S-market, jolloin lahjakortti on lähinnä tosi tylsä), sitä tulee hankkineeksi sellaisia asioita, joista on haaveillut mutta joita ei raaski itse hankkia. Esim. itselläni tällaisia kohteita ovat suomalainen design. Jos joku viskaisi minua synttäripäivänä Marimekon tai Iittalan lahjakortilla, jolla voisin ostaa jotakin mitä itse todella himoitsen, tarvitsen ja voin itse valita, olisin perin juurin innoissani.

                      

6. Kokemukset ja elämykset. Museoliput, keikkaliput, liput huvipuistoon, lahjakortti johonkin kivaan ravintolaan, lahjakortti hemmotteluhoitoon kauneushoitolassa.. Näitä on moneen lähtöön ja on mahdollista valita elämys, josta lahjansaaja nauttisi. Ja sitä paitsi joku on joskus väittänyt, että ihmiset, jotka käyttävät rahaa elämyksiin tavaran sijasta, ovat onnellisempia.

7. Jotain spesiaalia ruokaa. Itse nauttisin esimerkiksi lahjakori-tyylisestä ratkaisusta, johon olisi kerätty spesiaalimpia ja erikoisempia ruokia, joita en normaalilla kauppareissulla tulisi noukkineeksi koriini, esim. kunnon juustoja, hyvää viiniä, laadukasta suklaata.. Mitä mieleen juolahtaakaan, mutta jotain hauskaa ja nautinnollista, joka ei jää nurkkiin pyörimään syyllisyyden kuorruttamana.

8. Yksi hyvä aineettomien lahjojen kohde etenkin lapsille ja nuorille olisi rahastotilin avaaminen, ja sinne voisi aina merkkipäivän tullen heittää aina sopivaksi katsomansa kokoisen lahjasumman. Nuoruudessa lahja on joko tylsä tai sitä ei tulisi ajatelleeksi, mutta täysi-ikäistymisen portilla se toimisi ensinnäkin todella näppäränä opinkappaleena rahankäytöstä, säästämisestä, sijoittamisesta ja korolle korkoa efektistä, mutta siitä olisi myös iloa, esim. ensimmäiseen omaan kotiin muuttaessa tai vaikka autokoulun rahoituksessa.

9. Joku laadukas ja käytännöllinen juttu. Oli kyse sitten ammattitasoisesta paistinpannusta tai kengistä, jotka kestävät hyvin hoidettuina seuraavat kymmenen vuotta. Näiden kanssa kannattaa olla todella tarkkana lahjansaajan mieltymyksistä ja vähän ehkä keskustellakin aiheesta ja lahjasta ennen lahjan ostoa. Se, että lahjan tulisi aina ennen sen antamista olla yllätys on hiukan kulahtanut käsitys, ja keskustelemalla etukäteen voitaisiin välttää todella monta hutiostosta, joista ei ollutkaan iloa lahjan vastaanottajalle.

                                                                                              

10. Riippuen paljonko henkilö käyttää kyseisiä tai vastaavia palveluja, mutta esim. Spotifyn, Netflixin, Bookbeatin, Hesarin nettiversion tai vaikka kuntosalin maksaminen. Useimmiten sitä itse ei raaski tilata kaikkia mahdollisia palveluita, joita tekisi mieli käyttää, koska niiden kuukausihinta kasaantuu aika nopeasti. Jos esimerkiksi Netflix-tilauksen saisi lahjaksi, se näppäryytensä vuoksi varmasti vähentäisi muita "kyseenalaisempia" tapoja löytää ja katsoa TV-sarjoja.

Mikäli koit, että tästä listasta et vielä löytänyt tarpeeksi ideoita oman aineettomia lahjoja arvostavan läheisesi lahjontaan, vaan jotain kivaa ja persoonallista itse luetusta äänikirjasta xylofonisooloon jäi vielä uupuumaan, löydät Ilsen kasaaman aakkostetun listan; Parhaat aineettomat lahjat, linkistä klikkaamalla ja pääset tutustumaan hänen blogiinsa ja myllertämään vielä syvemmälle kestävän lahjonnan syövereihin.  :)

Millaisia aineettomia lahjoja olet hankkinut läheisillesi, ja mikä on paras aineeton lahja, jonka olet koskaan vastaanottanut?

-Anna

Kuvat: Flickr: Dan Queiroz - Too Much to give, Thai Duong Tran _MG_9998s, Susan Ackeridge- love of family

 

Pages