Isän muisto

Yritän saada sinut mieleeni. Sellaisena kuin haluaisin sinut muistaa. Muistan sinut humalassa. Niin useita kertoja. Viimeisinä vuosinasi näin sinua harvoin selvinpäin. Olin ylpeä kun esittelit minut tyttärenäsi katkon sairaanhoitajalle. Tuntui hyvältä seistä vierelläsi. Muistan sinut sairaalassa. Olit onnellisemman oloinen kuin aikoihin. Sinulla oli ehkä haave raittiista elämästä. Muistan sinut vihastuneena kun jouluna sotkin pyhäpukusi. Yllytit ja lupasit ettet suutu. Muistan kuinka häpesin sinua. En uskaltanut tuoda ystäviäni kylään, koska en tiennyt millaisessa kunnossa olisit kotona. Muistan kuinka laitoit minulle ja miehelleni joululounasta, vaikken uskaltanut syödä koska en tiennyt missä kunnossa olit ruuat laittanut. Muistan kuinka pelkäsin ettet saisi hääkakkuani tehtyä. Että olisit humalassa. Muistan kuinka luulit minua hoitajaksesi. Selitin itselleni että se johtui uusista hiuksistani.

Silti halusin käydä luonasi. Et aina tunnistanut minua. Sinä olit kuitenkin aina minulle Isi. En tiedä millainen isän pitäisi olla. Silti, vaikka olit humalassa, et tehnyt pahaa. Ainakaan tarkoituksella. Eksyit tieltä. Meistä jokainen voi eksyä. Luulit ehkä menettäneesi kaiken kun alkoholismi vei sinut. Olit väärässä. Lastesi ja lapsenlastesi ajatuksissa olit usein. Vanhempasi pelkäsivät puolestasi. Toivoivat loppuun asti. 

 

Muistan sinut oikeuslääketieteellisen laitoksen kappelissa. Muistan kuinka kylmä olit. Muistan veren kasvoillasi. Muistan muovisäkin reunat valkoisen lakanasi alla. Muistan kuinka haurailta hiuksesi tuntuivat. Muistan arkkusi päällä olevat punaiset ruusut. Viimeinen muistoni sinusta.

 

 

Tiedän, ettei sinulla ole kipua tai pahaa oloa. Haluan uskoa, että olet Taivaassa. Pyysin merkkiä korkeammalta. Kun sinut siunattiin, kirkon ikkunasta paistoi aurinko. Tammikuun alussa. Keskellä pimeää ja synkkää. Ehkä olet perillä.

 

Turvallista matkaa Isi.