
Oi laps’ ethän milloinkaan ottaa sä vois…
Seisomme piirissä. Me, joita elämä on satuttanut. Me, joiden sieluissa on vielä avoimet haavat menetyksen jäljiltä. Pidämme toisiamme käsistä kiinni. Niin on hyvä. Niin kuuluu olla. Se luo välillemme yhteyden. Ohjeita odottaessamme ote vieruskaverin kädestä heltiää. Huomaan kuitenkin, ettet sinä irrota otettasi. Enkä minä halua vetää kättäni pois. Tuntuu hyvältä, että olet siinä, pitämässä minua […]