Kylpyhuoneen lattia on kylmä ja kova. Laitan veden valumaan. Vesi tuntuu polttavalta iholla. Istun lattialle ja annan veden virrata ylitseni. Matkalla vesi värjäytyy punaiseksi. Käsivarsien haavoja kirvelee. Otan terän uudelleen käteeni. Tiedän kuinka terävä se on. Tiedän kuinka herkästi sillä saa haavan aikaiseksi. Viillän pohkeen ulkosyrjään pitkää haavaa. Kipu saa irvistämään. Silti se ei satuta. Kipu muuttuu veriseksi lammikoksi kylpyhuoneen lattialle ja huuhtoutuu veden mukana viemäriin.

Katselen ranteitani. Verisuonet näkyy ihon pinnalle. Puristan terää edelleen toisessa kädessäni ja tunnustelen ranteen ihoa, tasaista pulssia. Leikittelen tunteella. Herkuttelen sillä. Kuvittelen itseni viiltämässä syvää uraa juuri ranteen kohdalle. Mietin kuinka syvälle minun täytyisi viiltää. Kuinka voimallisesti. Lasken mielessäni alku- ja loppupisteen. 

Mutta olen saanut tyydytykseni. En tarvitse muuta. Annan kuuman veden vielä hetken valua ylitseni. Veri jatkaa virtaamistaan. Sidon haavat ja jatkan matkaa. Elämäni välipysähdys. Vielä ei olla pääteasemalla, matka on kesken.