Pidät minua sylissä. Silität hellästi hiuksiani. Kyyneleet valuvat hiljaa poskiani pitkin. Tunnen rintakehäsi kohoilun ja sydämesi sykkeen. Tunnen tuoksusi. Se ei ole se tuoksu johon rakastuin. Tuoksusi on sekoitus hikeä, alkoholia ja tupakkaa. Olen hiljaa, etten suututtaisi sinua uudelleen. Tiedän olleeni riittämätön vaimo, huono ihminen. En ollut ollut riittävä. En osannut arvata halujasi. En kyennyt toimimaan mielesi mukaan. En ole vielä oppinut, vaikka olemme vuosia olleet yhdessä. Lupaan muuttua. Lupaan tehdä parannuksen. Silti sait minut jälleen itkemään sanoillasi. Lyöntisi ei satuttanut niin pahasti kuin sanasi. Sanoillasi sait minut jälleen polvilleni. Sanoillasi teit minuun jälleen syvät haavat.

Nyt lupaat minua hellästi silitellen, että tämä oli viimeinen kerta. Haluan uskoa sinua. Et halunnut lyödä ja toistelet, ettei tämä tule tapahtumaan uudelleen. Tiedän sanasi valheiksi, mutta sinulle uskottelen muuta. Uskottelen itsellenikin että pääsemme tästä yli. Uskottelemme kumpikin että matkamme voi jatkua näin.

Viinilasit odottavat edelleen pöydällä, kynttilät ovat palaneet loppuun. Kaadat meille lisää punaviiniä. Sanon käyväni vessassa parantelemassa meikkiäni. Partahöylälläsi viillän jalkaani pitkää haavaa. Veri valuu kuin viini. Nautin tunteesta. Maistan veren, joka vuotaa huulestani.. Kyyneleet kuivuvat poskilleni, veri huulilleni. Korjaan ripsiväriä ja palaan luoksesi. Olet sytyttänyt kynttilät uudelleen. Punaviini odottaa houkuttavasti. 

Hörppään lasistani ja tunnen viinin valuvan sisälleni. Viini huuhtelee verenmaun suustani. Kerrot rakastavasi minua. Suutelet hellästi. Lyöntisi jäljiltä kipu tuntuu edelleen huulessani. Sanojesi jäljiltä sydämessäni. Annan sinun suudella. Päätän etten itke. En anna sinulle syytä aloittaa uutta riitaa. Haluat sovinnoksi seksiä. En jaksa kieltäytyä ja pelkään ettei se auttaisikaan joten annan sinun luulla että haluan sitä. Luulet minun nauttivan, mutta odotan vain hetkeä, jolloin saat nautintosi ja pääset jatkamaan iltaasi viinilasin seuraan.

Ulkona annan itkun tulla. Pimeys nielee minut suojaansa. Nyyhkytän. Tekisi mieleni huutaa. Huutaa kaikki paha olo. Huutaa kuinka kamala sinä olet. Huutaa kuinka väsynyt olen. Huutaa vain. Juoksen muutaman metrin, niin että hengästyn. Annan tunteen tulla ja raivon mennä ohitse. Kävelen pimeässä metsässä itkien. Hiljalleen itku laantuu. Olen uupunut tappelun ja itkemisen jäljiltä.

Kotona sinä olet sammuneena sohvalla. Katselen sinua. Pahuutesi on laantunut, mutta tiedän että se on sinussa. Peittelen sinut onnellisena siitä, että voin nukahtaa rauhassa. Voin nukahtaa pelkäämättä. Tiedän, että huomenna pelko palaa, mutta yritän nauttia tästä hetkestä, pelottomuudesta. 

Aamulla olet jo kahvipöydässä herätessäni. Riidan jäljet on siivottu, viinin jäljet siivottu. Olet kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Niinkuin aina aiemminkin. Kaadat minullekin kahvia mukiin, toiseen niistä jotka saimme häälahjaksi. Juttelemme niitä näitä. Suunnittelemme tulevaa. Jatkamme matkaa. Tiedän, ettei tämä ole viimeinen tällainen aamu. Tiedän, ettei tämä tule muuttumaan. Tiedän, ettei elämän kuulu mennä näin. Tiedän, että tämä vain pahenee. Silti suunnittelen kanssasi..

Suudellessasi minua huomaan kyynelen valuvan poskelleni….