Silittelyä
Kävin tänään erään vanhan Rouvan luona auttamassa häntä iltatoimisa. Iltapala, vaipanvaihto, hampaidenpesu. Olemme tottuneet tähän yhteiseen tekemiseen. Tämä on meille molemmille tuttua rutiinia ja siksi sujuu sen kummempia ajattelematta. Yhdessä selvisimme päivän toimista. Tänään Rouva oli kuitenkin normaalia levottomampi, rauhaton. Ohjasin häntä rauhallisella äänellä ja annoin hänelle aikaa tehdä omaan tahtiinsa samalla pitäen huolen, että hän tuntisi olonsa turvalliseksi.
Saattelin Rouvaa vuoteeseen. Yhdessä lauloimme ”Karhunpoika sairastaa”. Peittelin Rouvan pehmoisen viltin alle lämpimää, turvaan. Silittelin Rouvan harmaantuneita hiuksia hellästi. Ymmärsin, etteivät kaikki ehkä koe silittelyä normaalina ja kysyin saako silitellä. ”Tuntuu niin hyvältä kun joku silittää”, vastaa Rouva hiljaisella äänellä. Jatkan silittelyä. Pieneksi käpertyneenä Rouva hengittää jo rauhallisesti ja syvään. Huomaan Hänen nukahtaneen silittelyyni.
Toivotan hiljaisella äänellä kauniita unia….