Sininen hetki

Tiedätkö sinisen hetken? Sen kun aurinko laskee ja kaikki näyttää hetken aikaa siniseltä. Mielestäni tuo hetki on uskomattoman kaunis. Yksi luonnon kauneimpia ilmiöitä. Tuo hetki on yleensä todella vain hetki, mutta sitäkin tunnelmallisempi. Jo pelkkä nimi ”sininen hetki” saa mieleni rauhoittumaan. 

 

Eilisen maalaussessioni jälkeen koin sen, sinisen hetken. Rauhan hetken. Vaaleansinisen lempeän hetken koin suloisen Sinikan voimahalauksessa. Hetki jolloin oli hyvä olla. Hetki josta sai voimaa. Sininen hetki tuli sen jälkeen. Pidempi kuin se illan sininen hetki. Mutta yhtä rauhallinen. Sinisen hetken jälkeen valo katoaa, minulta se ei kadonnut. Nukuin hyvin, rauhallisesti. Monen huonosti nukutun yön jälkeen heräsin nyt virkeänä ja edelleen rauhallisena, sinisin ajatuksin. Eikä rauhan hetkeen tarvittu minkäänlaista lääkettä. Tai tarvittiin. Ihminen, joka kuuntelee. Ihminen, joka halaa. Ihminen, joka on ihminen. Sellainen joksi itsekin haluan tulla. 

 

Uskon, että Sinikan työhuoneessa oli myös jotakin henkistä. Uskon, että tuohon tilaan ja tilanteeseen minut saatteli oma suojelusenkelini. Enkelilläni on ollut kova työ suojella minua. Miten olisin muuten tässä? Olisinko elossa ilman omaa enkeliäni? Silti se on pysynyt seurassani, vaikken ole aina uskonut sen olemassaoloon. Vaikka uskoni on horjunut, enkelini ei. Se on ollut ja pysyy. 

 

Kaksi vuotta sitten kohtasin enkelini silmästä silmään ja sen jälkeen olen luottanut tuohon suojeluun. Sinisenä hetkenä aistin enkelini vahvimmin. Tiedän että se on vierelläni. Tavatessani Sinikan kaltaisia auttajia, tiedän että enkelini on ohjaamassa minua. Sininen hetki. Se rauhan hetki. Hetken aikaa kaikki on täydellistä. Täydellistä Jumalan luomaa kauneutta, tyyneyttä ja rauhaa. 

 

Sinisin unelmin Iksu