Vanha Rouva

Edellisen silittelyni jälkeen olen ottanut tavakseni silitellä ”vanhaa Rouvaa”. Välillä hän on hämmentynyt ja ihmeissään, saako hän vain olla tässä, eikö todellakaan tarvitse tehdä mitään. Silittelen ja laulan hiljaa unilauluja. Vanha Rouva nukahtaa rauhallisena silittelyyni tai vain tyytyväisenä lepäilee kosketuksessa. On tyytyväinen kun joku on läsnä. 

 

Iltapalalla ennen nukkumaanmenoa keskustelemme tansseista. Olisipa mukavaa lähteä juhannustansseihin. Pukeutua mekkoon ja uusiin tanssikenkiin. Kuunnella haitarinsoittoa. Unelmoida. Nauttia kesäillasta, auringonlaskusta, koivuista, tyynestä merenlahdesta. Kuuntelemme radiosta kesäistä valssia. Kummankin ajatus lentää hetkeksi tansseihin, haaveisiin, toteutuneisiin ja toteutumattomiin unelmiin…

 

Istumme edelleen iltapalalla. Ulkona sataa lunta. Rouvan polvia kolottaa. Minullakin on työvuoro ja kotona tiskivuori. Hylkäämme suunnitelmat tansseista. Kuitenkin olemme herättäneet molemmissa jonkun tunteen. Nuoruudenunelmat, rakkaudenkaipuun, jonkinlaisen haikeuden. Minäkin haikeana unelmoin juhannusjuhlista… Muistelemme elämämme kohokohtia. Vanha Rouva ei saa kerrottua jotakin joka on ollut tärkeää ja ihanaa. Yrittää muistaa, muttei muista tapahtumaa, vain tunteen. Ei osaa kertoa. Kumpaakin harmittaa. ”Perkele”, lipsahtaa Rouvan suusta. ”Niinpä”, vastaan. Rouvaa naurattaa.

 

Iltapala on syöty. Hampaat pesty. Unilaulu. Silitys. Jatkan matkaani pimenevään iltaan. Itsekin rauhottunein mielin…

http://m.youtube.com/watch?v=Dfie67KSmlQ.