Silmälasien sopivuudesta

Avaan tämänpäiväisessä TL;DR-blogitekstissä syitäni valita nykyiset silmälasit, ja kuinka eri tekijät vaikuttavat lasien ja linssien valinnassa. En ole alan asiantuntija, joten käsitteiden käytössä ja ylipäätään asioiden loogisessa selittämisessä voi olla ajatus- ja asiavirheitä. Koska omistan miinuslasit ja tiedän vain niistä, kerron vain miinuslaseista. 

Linssi, silmän paikka, ja linssin paksuus

 

Ehkä yleisin kysymys optikolle mennessä on, että kuinka paksut silmälasien linssit saan? Tähän vaikuttavat linssien materiaali, kehysten muoto, ja se, mihin kohtaan kehyksissä olevia linssiaukkoja silmät asettuvat. Omakuvastani näkee, että vaakasuunnassa silmäni ovat suunnilleen keskellä kehyksiä, mutta korkeussuunnassa kehysten yläosassa.

Tehtaalta linssit tulevat optikolle ympyränmuotoisina lätkinä, joista sorvataan optikkoliikkeessä ylimääräinen aines pois niin, että linssi sopii kehyksissä olevaan aukkoon. Tavoitteena on saada silmä osumaan linssin keskipisteeseen, koska linssin keskipiste tarjoaa parhaan mahdollisen optisen laadun. Eli maailma näyttää parhaalta silmän ollessa keskellä linssiä.

Miinusvahvuuksinen linssi on ohuimmillaan keskellä, ja mitä kauemmaksi keskipisteestä mennään, sitä enemmän linssi paksunee.

Allaolevassa havainnekuvassa silmä on keskellä linssiä, mutta koska halusin, että silmäni ovat kehysten yläosassa, niin tehtaalta piti tilata tavallista suurempi linssi, jotta silmä pysyisi keskellä linssiä, mutta toisaalta linssit saataisiin sovitettua kehyksiin. Yläosa linssistä meni silppuna hukkaan roskikseen.

 

• Punainen: tehtaalta tuleva pyöreä linssiaihio
• Musta: kehyksiin sopivan muotoiseksi hiottu linssi
• Vihreä: silmä
• Keltaiset nuolet: kohdat, joissa valmiiden silmälasien linssi on paksuimmillaan
• Siniset nuolet: kohdat, joissa valmiiden silmälasinen linssi on kohtuullisen ohut.

Eri muuttujista kerron tarkemmin alempana. 

Linssien muoto

 

Ideaali silmälasien linssin muoto on pyöreä, koska tällöin linssistä ei mene yhtään hukkaan, ja linssin reunat ovat yhtä ohuet joka suunnassa. Tämä on ollut tärkeää ennen wanhaan painavien ja kalliiden lasilinssien kanssa. Nykyään pyöreiden mallien käyttö on esteettisistä syistä haasteellista ja vaatii itsevarmuutta ja varovaisuutta, jotta ei näyttäisi Harry Potterilta tai mukavalta sedältä.

 

Mulla ei löytynyt rohkeutta täysin pyöreisiin linsseihin, joten päädyin etsimään melko pyöreitä linssejä. Neliskanttisissa laseissa linssit olisivat turhan paksut kulmien kohdalla, koska kulmat ovat kauimpana keskipisteestä. Leikkaamalla ylimääräiset kulmat, ja tyytymällä pyöreään muotoon, saa reunoiltaan mahdollisimman ohuet linssit.

Matalilla voimakkuuksilla, tai muuten vaan paksuista linsseistä diggaavilla, linssien muodolla ei ole niin merkitystä.

Linssien ja nenäsillan leveydet

 

Optometrist Atticilla on englanniksi asiallinen silmälasien koko-opas, mikä avaa eri käsitteitä, mittoja ym: http://optometristattic.com/Measure.htm

Silmälasit näyttävät sopusuhtaisimmilta, kun silmälasien keskipiste on ainakin vaakasuunnassa silmien päällä. Näin silmät eivät näytä olevan silmälasien sisä- tai ulkosyrjällä. Jotkut ihmiset tuntuvat suosivan jäätävän ylisuuria silmälaseja, jotka näyttävät enemmän mm. teollisuusympäristöissä käytettäviltä suojalaseilta kuin näön korjaamiseen tarkoitetuilta silmälaseilta.

 

Tästä huolimatta linssien pitää olla kohtuullisen suuret, jotta näkökenttä ei kaventuisi liikaa, joten kompromissejä pitää usein lasien kokoa pohtiessa tehdä. Edellisten silmälasien 46mm linssien leveys tuntui riittävältä, joten päädyin etsimään uusien lasien kanssa vastaavansuuruista kokoa. 

Koska nenäni on leveä, päädyin 24mm nenäsillan leveyteen, jotta silmälasit mahtuisivat laskeutumaan riittävän alas kasvoilla, eivätkä ottaisi nenään kiinni. Pupillini ovat muistaakseni 64mm päässä toisistaan, kun taas silmälasit on suunniteltu hieman leveämmälle mitalle: Linssin leveys 46mm + sillan leveys 24mm = 70mm. Silmäni ovat aavistuksen verran lasien sisäsyrjällä, mutteivät vielä merkittävästi. 

Linssien korkeus

 

Nykyään harvemmin näkee silmän olevan keskellä silmälaseja. Mullakin silmät ovat korkeussuunnassa silmälasien yläosassa. Korkeussuunnassa ei ole yhtä tarkkaa kuin leveyssuunnassa sen kanssa, että silmät ovat keskellä linssiä. Optikko arvioi laseja tilatessa suuripiirteisesti, kuinka paljon linssin keskipistettä pitää siirtää kehyksissä ylöspäin, jotta se olisi lähellä silmän keskipistettä, eli pupillia.

Kun linssin keskipistettä siirretään kehyksissä ylöspäin, se tarkoittaa luonnollisesti sitä, että linssi on yläreunastaan ohuempi, ja alareunastaan paksumpi. Tämän näkee edeltävästä havainnekuvasta. Matalammilla kehyksillä saa reunoiltaan ohuemmat linssit, mutta tällöin on hankala katsella ihmisiä nenänvarttaan pitkin.

Silmälasien leveys, ja sangan pituus

 

Silmälaseissa on hyvä olla sen verran leveyttä, etteivät ne näyttäisi liian leveiltä tai kapeilta kasvoihin suhteutettuna. Lisäksi liian kapeilla silmälaseilla voi ongelmaksi tulla se, että sangat painavat ohimoita. Sankoja voi kyllä käännellä kaarelle tämän estämiseksi, jos sellaista lookkia haluaa…

Sankojen on hyvä olla riittävän pitkät, jotta ne ylettyvät riittävästi korvan taakse, ja pitävät silmälasit paikallaan. Lähteestä riippuen on hyvä, jos sangan pää loppuu noin 1/2 – 2/3 kohdalle korvan korkeudesta. Sangan taitoskohdan pitäisi seurata korvantaustan muotoja, eli taitoksen pitäisi alkaa vasta korvantaustan yläosan kohdalla, ei sitä ennen. Istuvuudesta lisää myöhemmin. 

Erikoissangoista en osaa sanoa mitään.

Lasi vai muovi?

 

Vanhat titaaniset kehykseni ja muovilinssini painoivat 18g. Hommasin testiksi nykyisenlaiset lasit, mutta coolimman ulkonäön vuoksi paksummilla taper-sangoilla ja lasilinsseillä. Ilman linssejä paino oli 27g, lasilinsseillä 41g. Painoero vanhoihin laseihin oli jäätävä.

Hommasin sen vuoksi seuraavaksi samanlaiset lasit, mutta ohuilla (eli kevyemmillä, mutta vähemmän cooleilla!) slipper-sangoilla ja muovilinsseillä. Painoa näillä oli 25g, eli vähemmän, kuin paksusankaisilla laseilla ilman linssejä. 7g ero vanhoihin silmälaseihin verrattuna ei ollut vielä paha.

Aurinkolaseihini hankin suoraan muovilinssit: 28g ilman linssejä, 33g muovilinsseillä. Lasi on todella, todella painavaa materiaalia. Se ei naarmuunnu helposti, ja jos et pudottele tai hakkaa silmälaseja mihinkään, niin lasi kestää paljon muovia pidempään.

 

Linssien taitekerroin/”ohennuskerroin”

 

Linssejä myydään monenlaisilla taitekertoimilla. Nyrkkisääntönä on, että mitä pienempi kerroin, sitä paksumpi linssin reuna on, mutta sitä halvempi hinta. Eli: 

• 1.5x on paksu ja halpa.
• 1.74x on ohut ja kallis.

Kannattaa kysyä optikolta, kuinka suuri paksuusero on sinun kehyksiesi kanssa ja sen pohjalta arvioida, haluaako, voimakkuuksista riippuen, muutaman millimetrin erosta maksaa.

Lisäksi pitää muistaa, että mitä vähemmän valoa pitää taittaa, sitä parempi optisesti linssi on. Eli optisesti 1.5x on paras valinta, mutta esteettisistä syistä, koska ohuita linssejä ihannoidaan, ostetaan kalliilla huonolaatuisia linssejä. Näin teen itsekin, koska en halua hiihtää ”pullonpohjalasit” päässä, että ei siinä mitään.

Lisäksi mitä enemmän valoa pitää taittaa, sitä vähemmän valoa pääsee linssien läpi. 1.74x linssit ovat siis jonkin verran ”tummemmat” kuin 1.5x, eli niissä on hyvin lievää aurinkolasiefektiä. Maailma näyttää aavistuksen verran pimeämmältä silmälasit päässä.

Taitekertoimista lisää esim. Wikipediassa: https://en.wikipedia.org/wiki/Corrective_lens#Refractive_index

Materiaalin vaikutus painoon ja paksuuteen

 

Käytännössä 1.5x ja 1.74x linssit painavat saman verran, vaikka 1.74x linssissä on vähemmän materiaalia, koska se on ohuempi. Tämä johtuu siitä, että 1.74x linssissä käytetään painavampia ainesosia, eli käytetty materiaali on tiheämpää. Vrt. alumiini vs. lyijy.

Linssin ulkoreunan paksuuden määrittää taitekertoimen lisäksi linssin keskikohdan paksuus. En muista oikeita lukuja, joten käytän esimerkinomaisia lukuja:

• Lasi on jäykempää materiaalia, joten linssin keskikohdan paksuus voi olla esim. 1mm. Näin myös linssin ulkoreuna on ohuempi.
• Muovi ei ole yhtä kovaa materiaalia, vaan joustaa helpommin. Linssin keskikohdan paksuus on esim. 2mm, jolloin linssin ulkoreuna on luonnollisesti myös paksumpi.

Tämän vuoksi lasilinssit ovat reunoiltaan muovilinssejä ohuempia. Lisäksi lasilinssejä saa korkeammilla taitekertoimilla, esim. 1.8x ja 1.9x, ja Aasiassa kulemma optikot tarjoavat keskipaksuudeltaan esim. 0,5mm olevia linssejä, jolloin reunoista saadaan suurillakin voimakkuuksilla todella ohuet. 

Nämä menevät kyllä sitten herkästi paskaksi, ja lasin kanssa on aina omat silmät vaarassa sirpaleiden vuoksi.

Korjauskertoimen vaikutus silmien ulkonäköön

 

Miinuslinssit pienentävät näkymää, joten vahvojen miinuslinssien käyttäjillä, esim. mulla, silmät näyttävät pienemmiltä kuin ne oikeasti ovat. Vielä kun silmien välillä on voimakkuuseroa, niin toinen silmä voi näyttää pienemmältä kuin toinen. Pluslinssit vastaavasti suurentavat silmiä. 

Efektin huomaa myös, kun panee vahvat miinuslinssit päälle. Ne pienentävät näkyviä, ja sen vuoksi esim. 30″ tietokoneen näyttö ei näytä erityisen kookkaalta. 

Kehysten istuvuus

 

Teoriassa silmälasit lepäävät neljän pisteen varassa: molemmat nenätyynyt, sekä molempien korvalehtien yläosat. Muuten silmälasien ei juuri tulisi koskea tai tukeutua muihin osiin kasvoja, ohimoita, korvanlehtiä tms.

Lisää tietoa silmälasien istuvuusdesta löytyy mm. seuraavasta dokumentista: http://marioneyeportal.com/wp-content/uploads/2012/01/Module-6-Dispensing-Glasses.pdf

Kehysten hinta

 

Luxottica taitaa tehdä nykyään merkittävän osan eri brändien tuotesuunnittelusta sekä kehysten valmistuksesta. Varmasti ovat laadukkaita, mutta valitettavasti suuri markkina-asema näkyy myös suurissa hinnoissa. Itse en jaksanut maksaa 200€ kehyksistä, joten tsiigasin mitä netissä on tarjolla.

60 minutesissa on lisää kehysten hinnoista: 

 

Koska halusin 50-luvun näköisiä laseja, hommasin lasit uutena suoraan Shuronilta. Shuron on ollut bisneksessä vuodesta 1865, ja he myyvät  pelkkiä kehyksiä, tai myös kehyksiä linsseillä. Soittamalla tai lähettämällä sähköpostia homma hoituu.

Omat Ronsir Zyl -lasit maksoivat kotelon kanssa $95, Freeway-aurinkolasit saman verran.  Postit $40, ja koska mulla ei ole perinteistä luottokorttia, tilisiirtokuluja lisäksi $25. Kohtuullisen dollari-eurokurssin ansiosta hinta molemmille kehyksille yhteensä oli silti alle 200€.

Optometrist atticilta samoja laseja saa pari kybää halvemmalla ilman koteloa, ja muistaakseni maksukin hoituu Paypalilla: http://optometristattic.com/6554_Optometrist_Attic.htm

Kuten sivuilta huomaa, kehyksiä on tarjolla todella monessa eri koossa ja värissä. Sankojakin on useampaa eri tyyliä ja pituutta. Vaikka Ronsir-malli on nimeltään sama kuin 50-luvulla, materiaalit ovat todennäköisesti huonontuneet ajan kanssa, ja tyylikään ei ole enää täysin sama kuin 50-luvulla: http://www.solakzade-en.com/product/2281

50-luvulla ”kulmakarvalinja” oli yhtenäinen, ja nenäsilta mukaili kulmakarvojen muotoa. Lisäksi kulmakarvat olivat jonkin verran paksummat. Mutta minkäs teet, kun vintage-laseja on aikas haastavaa löytää nykyään.

Linssien hinta

 

Muovi on lasia kalliimpaa. Naarmuuntumisenesto- ja heijastustenestopinnoitteet nostavat hintaa. Korkeampi taitekerroin nostaa hintaa, 1.74x maksaa enemmän kuin 1.5x. Suomesta ostaminen maksaa enemmän kuin netistä tai ulkomailta.

En osaa sanoa, mitä eroja eri linssivalmistajien välillä on. Essilorin ohuimmat 1.74x muovilinssit hifipinnoitteineen ovat kalliita Tampereella, taisi olla reilu 500€ hiontatyön kanssa.