Mielen myllerrys

Elämä on muuttumassa

 

Mitä on tämä mielen myllerrys? Mulla on ollut tässä nyt vähän aikaa semmonen olo, että mistään ei tunnu tulevan mitään ja en pysty keskittyyn mihinkään. Nyt yritin katsella telkkaria, mutta huomasin aina tuijottavani ruudun keskelle. En ollut oikeasti katsellut telkkarista tulevaa ohjelmaa, eikä mulla ollut mitään hajua, mitä siinä oli edes tapahtunut. Ajatus juoksi koko ajan muualla. Tajusin siinä hetkessä sen mun ahdistuneen olon tulevan siitä, kun musta tuntuu että mun koko elämä on muuttumassa. Ihan kuin olisin kotilossa ja yrittäisin kuoriutua uuteen maailmaani. En vaan millään pääse kuoriutumaan, koska kaikki elämässäni uusiutuvat asiat tapahtuvat pikkuhiljaa kaikki kerrallaan. En siis pääse aloittamaan mitään yksitellen, eli mikään ei tunnu tulevan valmiiksi. On myös tunne, että jotain suurta on tulossa, en vain tiedä mitä. Ilmankos olen nähnyt hyökyaalloista unta.

Kyse ei ole mistään asioista, jotka vaikuttaisivat muihin ihmisiin, vaan ihan mun omasta sisäisestä tai henkisestä maailmasta. Miten sitä nyt sitten kutsutaankaan. Ihan kaikki osa-alueet tuntuu olevan muuttumassa. Mistä tässä nyt sitten on kyse? Yritän avata asiaa nyt itsellenikin tässä samalla, jos saisin kirjoittamalla nämä asiat pois päästä pyörimästä. Seuraavassa kohdassa avaan eri osa-alueita tarkemmin.

Kiinnostuksen kohteet

Musta tuntuu niin oudolta, kun yhtäkkiä mua tuntuu kiinnostavan vähän kaikki. Huomaan, että nuoruudessani ihailemani asiat ovat nyt tulossa mun elämääni. Silloin vain ihailin, mutta samalla koin, että nyt ei ole vielä niiden asioiden aika. Oikein mikään ei kiinnostanut peruskoulun jälkeen, enkä millään osannut päättää mitä haluaisin tehdä. Senpä takia menin lukioon. Kun oikein pinnistelin, keksin että ainakin yksi varma asia mitä elämässäni haluan on muiden auttaminen. Haluan muille ihmisille hyvää ja sen takia lähdin opiskelemaan lähihoitajaksi. Nyt sen auttamisen lisäksi on tulossa muitakin asioita, jotka kiinnostavat.

Luonnollisuus

Ostin äskettäin muutaman palashampoon ja geisha shaverin, sekä tein itse omaa ekologista siivousainetta. Löysin itseni myös netistä katselemasta luonnollisia öljyjä ja muita aineksia ihonhoitoon. Mietin, että ehkä joskus voisin tehdä itselleni jopa luonnollisempia kasvovoiteita tai hajuvesiä. Olen aina ollut kiinnostunut näistä asioista, mutta nyt huomaan olevani keskellä tätä kaikkea ja oikeasti toteuttamassa siirtymää kohti luonnollisempaa elämää.

Liikunta

Ennen olen hyväksynyt itselleni ainoana liikuntamuotona kuntosalin ja olen viime aikoina lähes pakottanut itseni sinne, vaikka se ei enää tunnu omalta. Olen pikkuhiljaa ruvennut ymmärtämään sen, että kaikki liikunta on hyvästä. Aikaisemmin jos halusin mennä pelkästään kävelylle, mieleni sanoi että se ei ole tarpeeksi hyvä. Nyt olen tunnistanut tämän puolen itsessäni ja olen alkanut liikkua sillä tavalla, miten itse haluan. Kävelyt, venyttely, jooga, kehonpainoharjoittelu tai sitten ihan mikä vaan liikuntamuoto, mikä tuntuu sillä hetkellä hyvältä. Jostain syystä en ole ikinä antanut itseni hyväksyä näitä ”kunnollisiksi” tavoiksi liikkua. Nyt siihen tulee muutos.

Hyvinvointi

Olen aina ostellut kaiken maailman dieettiohjelmia, vaikka tiedän kyllä tasan tarkkaan miten on terveellistä syödä ja liikkua. Olen vain halunnut tietää, että teenhän varmasti oikein. Nyt onkin alkanut kiinnostaa ihan kokonaisvaltainen hyvinvointi. Ostin tällä kertaa valmennuksen, joka keskittyy ryhtiin ja kasvojen hierontaan. Aika erilaista! Kyllähän se hyvinvointi tulee  muistakin asioista kuin pelkästä salilla käymisestä tai yksitoikkoisesta ravinnosta.

Ruokavalio

Oon tässä varmaan kohta kymmenen vuotta kärsinyt laktoosista ja nyt oon uskaltanut alkaa koittaa kaikenlaisia tavallisia tuotteita, jotka sisältää laktoosia. Mahdollisimman prosessoimattomat ruuat kiinnostavat enemmän. Oon koittanut täysmaitoa ja siitä ei oo tullut mulle mitään oireita! Täysmaitohan on todella monien ravitsemussuositusten vastaista ja kamala synti! Koitin nyt myös ihan normi heraa, raejuustoa, mozzarellaa, jäätelöä ja siedän niitä paljon paremmin kuin ennen. Silti oon tosi epävarma tästä lakoosi- asiasta ja en voi uskoa sen olevan totta, joten oon vielä tosi varovainen. Oon alkanut syödä hedelmiä, mitkä ennen kielsin itseltäni, koska kaikissa valmennuksissa aina rajattiin niin tarkasti kaikki, mitä saa syödä. Vähennän lisättyjä rasvoja ruokavaliosta eli öljyjä, pähkinöitä, avocadoa, koska saan rasvaa maidon rasvasta. Ennen en tykännyt maidosta, joten maitotuotteet olivat ihan minimissään mun käytössä. Nyt oon kuitenkin kaikkien trendejen vastaisesti alkanut suosia niitä.

Pukeutuminen

Lapsena aina haaveilin olevani jo aikuinen niin voisin pukeutua värikkäämmin. Viime aikoina pukeuduin aina vain mustaan ja vihasin sitä. En kuitenkaan päässyt siitä irti. Yhtenä päivänä katselin vanhaan aikaan perustuvaa sarjaa ja huomasin ihailevani siinä näkyviä mekkoja. Mietin, että haluaisin itsekin pukeutua mekkoihin vaikka joka päivä, mutta en voi… Ei kun hetkinen, kyllähän mä voin! Värit vaatteissa alkoivat lisääntyä synkkien maailman uutisten aikana. Päätin, että haluan tuoda väreillä iloa omaan päivääni ja tietysti positiivista olisi, jos värit toisivat valoa jonkun muunkin päivään.

Henkisyys

 

En oo oikeestaan koskaan voinut kutsua itseäni uskovaiseksi. Oon kuitenkin aina ollut kiinnostunut kaikesta, mihin kaikki muut uskovat ja ollut todella avoin ja suvaitsevainen uskontojen suhteen. Aina oon kuitenkin sanonut uskovani, että jotain suurempaa tässä maailmassa täytyy olla, koska kaikki  muukin tässä elämässä on jo niin ihmeellistä. Ei tässä voi olla kaikki. Läsnäolon voima- kirjan avulla löysin vähän sitä ajatusta, mikä tuntuu omalta. Kaikki energia on yhteydessä toisiinsa ja niistä yhdessä koostuu jokin suurempi energia. Meissä kaikissa on sitä samaa. Siksi haluaisin, että oltaisiin ystävällisiä toisillemme, vaikka se toinen sitten olisi kiinnostunut ihan eri asioista. Se ei vaikuta sinun elämääsi. Oon vielä ihan alussa tässä matkassa, mutta meditaatioiden avulla oon löytänyt ihan uuden ulottuvuuden elämään. Meditointikin vähän kiinnosti jo aikaisemmin, mutta jotenkin pidin sitä aina vähän outona. Äitini on jo vuosia suositellut mulle meditointia ja joogaa, kun oon niin kauhea stressaamaan ja tunnen sen stressin ihan fyysisestikin. Nyt kuitenkin vasta kunnolla kiinnostuin ja mielikuvani meditoinnista olikin ollut ihan väärä.

Kirjat

  • Maria Nordin- Eroon oireista
  • Eckhart Tolle- Läsnäolon voima
  • Stanley Rosenberg- Opas vagushermon parantavaan voimaan

Aikaisemmin en ole ollut mikään kirjojen lukija ja nyt sitten yhtäkkiä pitää kerralla lukea kolme kirjaa. Mielessä on jo useampikin kirja, jotka haluisin lukea. Näistä kirjoista en ole saanut yhtäkään luettua loppuun, koska kaikki pitäisi saada luettua samaan aikaan ja nyt heti. Kaikki asiat pitäisi saada tehtyä kerralla. Aapua!

 

 

Aikamoinen mielen myllerrys meneillään pään sisällä siis! Katsotaan mihin suuntaan tämä tässä nyt muodostuu. Mulla on sellainen tunne että kyllä tästä vielä hyvä tulee, kunhan vaan saa ajatukset johonkin nippuun.

Puheenaiheet Mieli Ajattelin tänään Syvällistä

Lapsettomuus kokemukseni

Lapsettomuus alussa ja hakeutuminen hoitoihin

Polkumme lapsettomuushoitoihin johti noin kolme vuotta sitten, kun kahden vuoden yrittäminen ei ollut tuottanut tulosta. Kertaakaan kahden vuoden aikana en saanut edes niin kutsuttua haamuviivaa mihinkään testiin. Toivo oli todellakin hiipumassa ja ajatus siitä, että emme tulisi koskaan saamaan omaa biologista lasta tuntui tuskalliselta. Vasta hoitoihin hakeutumisen jälkeen kerroin läheisilleni ja romahdin täysin. Aloin kuvitella millaista elämä olisi kaksin kuolemaan asti. Olisiko tällä elämällä edes mitään merkitystä? Totta kai olisi, mutta lapsesta asti olin haaveillut äitiydestä ja se tuntui olevan ainoa asia, jonka koin antavani elämälleni arvoa. Oli vaikea kuvitella, että löytäisin elämäni tarkoitusta mistään muualta.

Menimme aluksi yksityiselle. Minusta tuntui, että siellä pääsee nopeammin alkuun kuin julkisella puolella. Olin lukenut kokemuksia pitkistä jonoista julkisella. Pääsimme nopeasti ensikäynnille ja siellä aloimme kartoittaa mahdollisia syitä lapsettomuudelle. Hoitoihin pääseminen oli suuri helpotus ja ensimmäistä kertaa vuoteen sain vähän toivon kipinää heräämään. Ensikäynnin ultra tehtiin ja huomattiin, että kohdussani on noin 2cm kokoinen myooma. Tehtiin lähete tarkempiin tutkimuksiin naistentautien poliklinikalle ja sanottiin, että ei sen myooman varmaan pitäisi vaikuttaa lapsettomuuteen.  Kaikki muutkin alun testit tehtiin yksityisellä ja alkoi näyttää siltä, että mitään syytä lapsettomuudelle ei löytyisi.

Varsinaiset lapsettomuushoidot käynnistyvät

Päätimme koittaa lääkkeellisiä keinoja lapsettomuuden hoitamisessa. Muutaman kuukauden ehdin lääkitystä käyttää, kunnes koitti aika mennä naistentautien poliklinikalle. Myooma oli kasvanut kahdesta sentistä neljään. Mietittiin, voisivatko lääkkeet vaikuttaa myoomaan negatiivisesti ja lopetin sen kokeilun siihen. Samalla sain tilaisuuden vaihtaa yksityiseltä julkiselle, kun julkisella kuitenkin haluttiin samalla tarkkailla myoomaani. Kerroimme yksityiselle, että emme halua enää jatkaa siellä hoitojamme. Ehtomme yksityisellä aloittamiseen olikin aina ollut, että voimme lopettaa missä vaiheessa tahansa ja vaihtaa julkiseen, jos hinnat yksityisellä tuntuvat liian suurilta. Alkututkimusten jälkeen hinnat nousivatkin hurjaa vauhtia.

Pääsimme parissa kuukaudessa julkiselle. Koska kaikki tutkimukset oli tehtynä, pääsimme etenemään nopeammin. Lääkkeitä ei ollut järkeä enää koittaa ja inseminaatioon emme lähteneet siinä pelossa, että myooma ehtisi jo kasvaa vauhdilla ennen kuin saisimme sillä toivottuja tuloksia. Seuraavana tiedossa olivat siis IVF- hoidot. Sen tuloksena saimme 10 munasolua kerättyä, joista 8 hedelmöittyi ja vain 5 lopulta jatkoi kehittymistä. Minulle tuli joku tulehdukseen viittaava tila punktion jälkeen, joten tuoresiirtoa emme päässeet tekemään. Sain soiton lääkäriltä silloin, kun alkiot olivat siirtymässä pakkaseen. Hän kertoi että vain kaksi niistä viidestä alkiosta selvisi pakastukseen asti! Järkytys oli aika suuri.

Ensimmäinen alkio sulatetaan, lapsettomuus läsnä jo kolme vuotta

Seuraavassa kierrossa saisimme pakastealkion siirron, siis jos se alkio ensin selviäisi sulatuksesta! Piinaa ja odotusta, aina vaan piinaa ja odotusta. Tähän mennessä lapsettomuus oli ollut läsnä jo kolmen vuoden ajan.

Saimme tietää alkion selvinneen sulatuksesta ja sain sen kyytiin toukokuussa 2020. Muistan sen päivän täysin selkeästi vieläkin. Aurinko paistoi ulkona, kun astuin klinikan ovista ulos. Tunsin jotain muuttuneen, sillä minussa oli ensimmäistä kertaa elämässäni elävä alkio sisälläni. Meistä kahdesta tehty. Mieheni odotti autossa, koska vallitsevan tilanteen takia puoliso ei saanut silloin tulla sisälle mukaan.

Raskaustestiin plussa, silti huolettaa

Niin siinä kävi, että alkio kiinnittyi ja sain elämäni ensimmäisen haamuviivan, hieman liian aikaisin testattuna. En tietenkään voinut uskoa sitä, joten tilasin lisää testejä. Mitä jos plussa olisi vain tukilääkkeiden aiheuttama viiva. Voivatko ne vieläkin vaikuttaa? Voiko olla viivan paikkaa testissä? Lapsettomuus vaivaa taustalla ja saa epäilemään sitä, että voiko meille muka tulla vauva. Mieli keksii kaikenlaisia syitä sille, miksi raskaustestin viiva ei voisi olla oikea.

Mietin, että odottaisin vielä vähän aikaa läheisilleni kertomista. Tosi asiassa olo ei ollut kauhean luottavainen raskauden jatkumisen suhteen. Halusin olla varma, ennen kuin kerron. Kuitenkin raskausviikolla 5 alkoi verinen vuoto, mutta varhaisultrassa kuitenkin näkyi sykkivä sydän. Vieläkään en ollut tarpeeksi vakuuttunut, sillä lähipiirissäni oli ollut huonoja kokemuksia ja verinen vuoto pelästytti. Mietin, että kerron sitten varhaisultran jälkeen, mutta taas verinen vuoto alkoi. En saanut tarvitsemaani lohdutusta neuvolasta, sain vaan vastauksen, että voi olla että on keskenmeno tai sitten ei. Miten jaksaisin kertoa raskaudesta, joka on menossa kesken, kun minun pitää kannatella itseänikin. Entä sitten muiden suru siihen päälle?

Uskallus puhua raskaudesta ääneen

Sain neuvolan kautta ylimääräisen ultran raskausviikolle 9 ja kun siellä näin pienen liikkuvan sikiön, helpotus valtasi minut. Olin niin onnellinen, että halusin kertoa muillekin. Ensin kerroin siskolleni, äidilleni ja mummulleni kaikille samaan aikaan. Kertomiseen meni vähintään 10min, kun nauru otti minusta vallan. Nauroin kyyneleet silmissä enkä saanut millään sanoja ulos suustani. Siskoni alkoi vaatia, että kertoisin jo mikä niin naurattaa. Lopulta näytin vain raskaussovelluksen näyttöä, josta pystyi näkemään meneillä olevat raskausviikot. Tämän jälkeen kerroimme lähimmille ihmisille perheissämme ja raskaus muuttui aina vaan todellisemman tuntuiseksi.

Näin sai meidän pieni pakkasukko alkunsa. Haluan puhua avoimesti lapsettomuudesta, jotta samaa kokeneet voisivat saada vertaistukea ja parhaassa tapauksessa uutta toivoa omaan tilanteeseen. Tällä tarinalla on onnellinen loppu, vaikka vaikeutemme lapsettomuuteen liittyen eivät tähän loppuneetkaan. Kerron myöhemmin vielä lisää kokemuksia siitä, millaista on ollut kun toivoo toista lasta, mutta joutuu taas aloittamaan kaiken alusta. En tiedä mikä sana parhaiten kuvaa sitä, kun sinulla on jo lapsi, mutta toista ei taaskaan kuulu. Lapsettomuus sana kuulostaa siihen kohtaan vähän väärältä, sillä onhan meillä jo yksi lapsi. Lapsettomuudesta silti kärsimme edelleen, kun en tule raskaaksi omillamme.

Ainekset

Perhe Lapset Raskaus ja synnytys Vanhemmuus