Oon kuunnellut nyt äänikirjaa nimeltä Läsnäolon voima. Kuuntelun jälkeen poikani tuli syliini katsomaan piirrettyjä ja yritin olla täysin läsnä siinä tilanteessa. Tunsin, kuinka onnistuin tässä kokeilussani aika hyvin. Tämän jälkeen oli pakko päästä kirjoittamaan ylös tekstiä, joka tulvahti mieleeni:

Kun olet sylissäni ja pidän sinusta tiukasti kiinni, voin tuntea sinut kuin minä olisin sinun kehosi. Sillä hetkellä en tunne itseäni, vaan tunnen sinut, tunnen meidät. Olet hiljaa ja tiedän, että tunnet saman kuin minä. Sinä et vain osaa kertoa sitä. Ainoa miten tuot sen esille on olemalla täysin läsnä, ja sen sinä osaat. Vielä tässä iässä ainakin. Pieni lapsi ei ole ainoa, joka tuntee olevansa yhtä äitinsä kanssa. Äiti voi myös kokea sen silloin, kun on todella läsnä. Meitä yhdisti joskus sama verenkierto, sinä olit minussa ja minä sinussa.

Pieni lapsi elää hetkessä, eihän hänelle ole mennyttä tai tulevaa. Ei ole vielä oppinut odottamaan jotain, mikä tapahtuu viikon päästä. Kunpa osaisin olla itsekin enemmän läsnä.