Luin odotusaulassa naistenlehteä. Siinä oli haastattelu julkisuudenhenkilöstä, joka asui meren rannalla. Toimittaja kuvaili kauniita maisemia ja kaiholla kirjoitti, että täällä on ihmisen helppo olla onnellinen. Aikani odotusaulassa päättyi, mutta tämä onnellisuusyhtälö jäi kaivelemaan.
Klassinen ajatus on, että tietyt puitteet ympärillään ovet tarunomaiseen onnelliseen elämään aukeavat. Väitän, että tällä kaavalla on moni mennyt pahasti metsään, eikä lopputulos ole ollut onni ja tasapaino. Tuli talo, oli meri, mutta minne meni onni?
Tavoitteet antavat puhtia arkipäivään ja maamerkkejä horisonttiin. Mutta, että tavoitteiden ja unelmien täyttyminen olisi vastaus onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen on suuri huijaus. Onni on erilaista eri aikoina, eri paikoissa ja koostuu eri asioista. Ennen kuin listaa onnen lupaavat asiat ja alkaa niitä jahtaamaan, kyseenalaista listan kohdat. Oletko vielä samanlainen kuin tavoitematkalle lähtiessäsi? Toivottavasti et. Vaikka varmasti silloinkin hyvä tyyppi, niin toivottavasti elämä on kehittänyt sinua ja sinä itse itseäsi. Onko tavoite sinun omasi vai ympäristön luoma? Ympäristön luoma klassikko on koulutus, työ, puoliso, talo ja perhe -kuvio. Sen mankelin menee moni läpi ja kuitenkin koulusta halutaan mahdollisimman nopeasti pois. Työpaikalta eläkkeelle. Puoliso on tylsä ja olisipa lapset jo muuttaneet omilleen. Tuossa elämän mittaisessa projektissa on niin moni ja niin epätyytyväisyytenä, että se ei varmasti onnen avain ole. Ainakaan väärällä alalla, väärässä työpaikassa, väärän ihmisen kanssa väärissä neliöissä.
Olen itse ollut omien haaveitteni vanki monta vuotta. Olemalla tämän kokoinen, tuolla tittelillä varustettu tyyppi en voi olla kuin muuta kuin onnellinen. Valitettavasti prosessi teki minut vuosien aikana niin pahoinvoivaksi, etten koskaan päässyt haaveilemaani tilaan. En osaa kertoa, että olisinko eri ulkonäöllä ja eri ammatissa onnellinen. Mutta rikkinäisyyden jälkeen säröjen paikkaantuminen on tuntunut uskomattoman hyvältä. Että tältäkin voi tuntua. Ilman, että olisin joku erilainen jossain muualla.
Haaveet ja tavoitteet ovat tärkeitä. Erikoinen on ihminen kenellä ei niitä ole. Haaveilu kai kuuluu ihmisyyteen. Liikaa niiden varaan ei kannata suotta laittaa. Ei omaa onnellisuutta, ei omaa arvoa. Onni ei ole niin yksinkertainen ja helppo, että mökki rannalla yksinään sen toisi ja säilyttäisi. Maallinen ei muuta muuta kuin maallisen. Isoin työ käydään pään sisällä.
Jos sinulla sattuu olemaan tilanne, ettei mikään suju eikä mikään ei tunnu missään. Laske rimaa ihan suosiolla. Kun koittaa kauhoa liian suurella lusikalla, lentää vain rinnuksille. Sotku ja suru. Vanhoilla ihmisillä usein on viisauksia, joita ei lapsena ymmärrä ja aikuisena ei halua ymmärtää. Minun isoisäni kertoo seuraavanlaista: ”Illalla laita sängyssä varpaat peiton ulkopuolelle. Anna niiden viilentyä. Kun varpaat ovat kylmät, niin vedä ne takaisin peiton alle. Niin suloisesti lämpiävät, ja hyvä olo valtaa mielen ja kehon.”

Teen töitä kaupan kassalla ja kaupan eri osastoilla hyllyttäjänä. Olen kiertävä vuokratyöntekijä sekä osa vakituista henkilökuntaa. Yhtään työtehtäviä vähättelemättä kaupantyöt ovat aika nopeasti opittavissa. Kahden ketjun erot hallitsee helposti. Ja sittenpä ei paljon enää uutta tulekaan.
Kun oma yliopistoon pääsy kestää vielä ainakin vuoden, on tullut käytyä läpi miksi enää hakea. Miksei vain tee tätä mitä nytkin? Palkka ok, osaan työn ja työtä riittää. Koska työ ei riitä. Tuotteiden siirtäminen hihnalla tai laatikosta hyllyyn ei vain ole kovin mielenkiintoista, haastavaa tai kehittävää. Tiedän, että maailmalla on muutakin tarjottavaa.
Elämä on lyhyt, mutta todennäköisesti niin pitkä että sen aikana ehtii oppimaan monia asioita. Asioita, joita ei edes tiedä voivansa oppia. Nähdä paikkoja, joita ei tiennyt voivansa nähdä. Pysymällä yhdessä paikassa on kulmat nopeasti nähty. Erilaiset työt mahdollistavat uudet opit ja maailman kolkat ihan huomaamatta. Ilman, että täytyy lähteä kiertämään maailmaa omakustanteisesti tai täyttää illat erilaisilla kursseilla. Bonuksena kaiken päälle tutustuu ihmisiin, joihin ei muuten tutustuisi. Ehkä ymmärtää tämän lajin käyttäytymistä paremmin ja on parempi toveri toisille. Eikö se ole hyvä tavoite elämälle? Tulla mahdollisimman taitavaksi mahdollisimman monessa avaralla maailmankatsomuksella.
Tekstin tarkoitus ei ole vähätellä kaupanalan tai minkään muun alan töitä. Työ kuin työ on arvokasta. Olen todella kiitollinen, että töitä on vaikka pitkää koulutusta mihinkään minulla ei olekaan. Mutta on terveellistä kyseenalaista miksi tekee mitä tekee ja mihin pyrkii tai pyrkiikö. Olen asemassani onnekas, mutta tiedän niin monen muunkin olevan. Töitä ei ole välttämätöntä tehdä vain siksi, että saa ruokaa jääkaappiin ja katon päälleen.
Ps. Kiertävänä työntekijänä olen päässyt näkemään monia kauppoja. Aiemmin, kun olin vain yhdessä kaupassa töissä, luulin tällä alalla olevan eniten työhönsä ja elämäänsä tyytymättömiä ihmisiä. Miten päiväsi meni? Peruspaskaa oli hyvin yleinen vastaus. Ilokseni olen voinut todeta, ettei kaikkialla ole näin. Olen ollut sijaisena ihan tavallisissa lähiön ruokakaupoissa, joissa olen tuntenut olevansa ihan jossain muualla. Esimiehen kannustus ja tsemppi luo henkilökuntaan yhteisöllisyyttä. Työ tuntuu tärkeältä ja oma panos arvokkaalta. Kun esimies vielä pystyy vilpittömästi välittämään tämän viestin jopa päivän satunnaisselle vuokratyöntekijälle, ei voi kuin toivoa samanlaista meininkiä vähintään kaikkiin maailman työpaikoihin.