Turisempa ensitöikseni Qigongista, tuosta mystisestä elämänenergiasta. Sanonta ”terve sielu terveessä ruumiissa” kuvastaa erinomaisesti qigong-harjoittelun päämäärää. Qigong-harjoitteluun on monta eri koulukuntaa ja tapaa. Tunnetuimpana lienee Tai chi.

En kuitenkaan ryhdy paasaamaan kaikista vaihtoehdoista, Wikipediahan sen tekee jo. Itse olen mieltynyt erityisesti Shaolin-munkkien tapaan. Munkkien pystyvyys qigongin ja muutenkin erinomaisen fysiikan voimin on mielestäni juurikin huikaiseva todiste ihmiskehon fyysisestä pystyvyydestä.

Harmillisen usein kuulee ihmisten pitävän munkkien touhua illuusiona tai sirkushuvina, eikä auta sanoa itse nähneensä vierestä. Väkihän vaan yltyy. Ihmisillä kun usein on tapana herjaamisella piilottaa oma tietämättömyytensä. Silloin ei auta kuin nakata paita päältään ja todistaa itse. Pistää arvostelevan yleisön hämilleen kun tavallinen jätkä pistää selälleen ja ottaa harkon vatsan päälle, johon tömäytetään lekalla olan takaa. Itse en ole myöskään niin pitkällä, että osaisin feikata kun vatsan päälle hypätään korkealta 🙂 Ei myöskään ole tullut tilannetta, jotta joku välttämättä tahtoisi vaihtaa paikkaa ”temppua” tehdessä. Tämän sorttiseen harjoitteluun on vain kovin vaikea löytää pätevää opettajaa. Harjoittelu on jotain ihan muuta ku kaikki mulle heti nyt ja eikun temppuja tekemään. Missään nimessä ei kannata lähteä itekseen kokeilemaan josko osais.

Suosittelen qigong-harjoittelua kaikille, oli tapa harjoitella mikä tahansa tai lajisi mikä tahansa. Stressintäyteiseen maailmaan qigong-harjoittelu on mielestäni erityisen hyvä vastapaino. Qigongin avulla pystyy auttamaan myös toisen kiputiloihin. Parempi puoliskoni ei ole ainakaan moittinut kun migreeni ja hartiasäryt ovat poissa.

PS. Olen pahoillani mikäli otsikko antoi ymmärtää, että pyrin johdattamaan hillomunkkien äärelle 🙂