Olen pidempään jo odottanut, että pääsen tämän postauksen pariin, sillä aiheena synnytys on aina kiinnostanut minua paljon. Fiilikset olivat pitkään melko hatarat tulevan synnytyksen suhteen. Tuli hetkiä, kun mietin miten meidät on luotu tähän, miten kaunis ja voimaannuttava synnytys voi olla ja miten vahvoja olemmekaan, kun pystymme moiseen. Toisinaan taas tuntui, että tipahdan vahvasti pelkojen vietäväksi…

Kaikki raskauden aikaiset ongelmat, korona, hirvittävät synnytyskertomukset mm. läheisten pahemmin epäonnistuneet synnykset ja edellinen kivulias keskenmeno saivat mut pelkäämään synnytystä jotenkin ihan kauheasti. Pelkojen vuoksi pääsin toivomaani synnytyssairaalaan Lohjalle pelkopolille keskustelemaan kätilön kanssa tuntemuksista, kivunlievityksistä ja itse synnytyksen etenemisestä. Olo oli tosi helpottunut, kun kuulin muutama viikko sitten pääseväni sinne jo nyt raskausviikon 25 aikana!! Pelkopoli tuntui juuri oikealta vaihtoehdolta, kun koronan vuoksi erilaiset valmennuksetkin on peruttu.

Suunnattiin tänään kohti Lohjaa pelkopolille ja siellä käynti auttoi todella paljon pelkoihini, ja sanoisin, että nyt olo on jopa todella luottavainen ja varma tulevan kannalta. Kätilö kertoi synnytyksen kivunlievitysvaihtoehdoista minulle hyvin kattavasti ja sain vastauksen kaikkiin askarruttaviin kysymyksiin.Oli helpottavaa nähdä minne tulemme sitten h-hetkellä, ettei paikka ole aivan vieras.

Ette ehkä ikinä usko, mutta kaikesta huolimatta olen päättänyt ehkä ryhtyä johonkin ihan hulluun; pyrin nimittäin luomusynnytykseen! Aion siis yrittää parhaani mukaan synnytystä luonnollisin kivunlievityksin ja ilokaasu olisi ehkäpä lääkkeellisistä kivunlievityksistä sellainen, jota haluaisin koittaa voimakkaiden kipupiikkien aikana. En kuitenkaan lyö näitä ajatuksia ”lukkoon”, koska harvemmin synnytys menee kuitenkaan juuri niin kuin on ajatellut.

Olen koittanut nyt mahdollisimman paljon imeä tietoa eri suunnista ja opetella synnytykseen liittyviä asioita, koska hyvin valmistautuminen lisää omaa luottamusta synnytykseen, rauhoittaa mieltä ja synnytyksen odottamista. Varmasti synnytyksen aikana on myös helpompi näiden pohjalta tehdä päätöksiä ja mahdollisesti luopua joistain jo aiemmin tehdyistä päätöksistä. Koen tulevan synnytyksen kannalta tärkeänä hengitysharjoituksia ja rauhallisena pysymistä mm. erilaisten kehollisten liikkeiden avulla. Toivon, että voisin synnyttäessä ajatella niin, että supistuksia tulee ja ne sattuu ihan hirveän kovin, mutta silti jokainen niistä tekee tärkeää työtä tuoden meidän pientä lähemmäksi.

Totta kai menen kaikessa silloin fiilispohjalta ja kuuntelen myös kätilön suosituksia, mutta parhaillaan tämä kaikki edellä mainittu tuntuu kaikkista eniten siltä omalta, vaikken voikaan todellisuudessa vielä tietää mitä synnytys on. Lääkkeellisillä kivunlievityksilläkin kuitenkin on ne omat varjopuolensa, joista ei aina ehkä ihan mainitakaan niin paljoa hyvien rinnalla. Uskon myös sen auttavan oloani, kun tiedän, että Matias on tukena hetkessä ja harjotellaankin hänen kanssa jo etukäteen muutamia juttuja, joissa hän voi auttaa synnytyskipujen lievittämiseksi. Ammattilaiset on myös tukena ja turvana tsemppaamassa niilläkin hetkillä, kun oma hallinnantunne tuntuu katoavan.

Tästä siis luottavaisemmin mielin eteenpäin ja koitan pitää pään ylhäällä loppuun asti! Onneksi on vielä aikaa valmistautua lisää tulevaan ja Lohjalle on tulossa ainakin yksi käynti ensi kuun aikana.

-Iida