Halusin tulla kirjoittelemaan ajatuksistani nuoresta vanhemmuudesta, sillä se tuntuu itselle kuitenkin jo aika ajankohtaiselta vaikkei vauva olekaan vielä syntynyt. Tämä aihe nousee mielestäni aika usein esille erilaisissa tilanteissa ja erityisesti somessa. Itselläni tämä aihe menee jopa vähän tunteisiin, sillä paljon saa kuulla sitä miten etenkin alle 23- vuotiailla vanhemmilla kaverit ja ystävät lopettavat juhliin ja yhteisiin hetkiin kutsumisen vanhemmuuden myötä ja jopa unohtavat ystävänsä, koska heidän elämäntilanteensa muuttuu raskauden myötä. Ilmiötä ei onneksi esiinny kaikilla nuorilla vanhemmilla, niinkuin ei varsinaisesti minullakaan.

Tuntuu, että monesti kuulee mm. parikymppisiltä (jotka tosin eivät ole vielä vanhempia) siitä miten lapsen myötä menettää nuoruuden, eikä enää ole minkäänlaista vapautta elämässä. Välillä tulee sellainen olo, että vanhemmuuteen olisi jotenkin erityisen tarkat kriteerit millainen elämäntilanteen tulisi olla, jotta on ikään kuin oikeus perheeseen.

Itse koen, että olen saanut jo kokea paljon teinivuosista parikymppiseksi. Saanut bilettää ja mennä vapaasti ja suoraan sanoen en edes ole kokenut sitä omakseni. Olen aina haaveillut nuoremmasta äitiydestä ja perheen perustamisesta eikä siihen mielestäni ole mitään mittaria, milloin elämässä olisi juuri se täydellinen hetki. En usko elämässä olevan ikinä täysin täydellistä hetkeä lapsen hankintaan, sillä ainahan sitä löytää parannettavaa tai muutettavaa jostain.

Kyse ei mielestäni ole niinkään siitä, että perheen tullen entinen elämä on ikään kuin menetetty. Itse ajattelen, että asiat muuttavat vain muotoaan. Toki vauva muuttaa paljon, mutta se myös antaa vielä enemmän <3. Eihän vauva kuitenkaan poista asioita elämästä, vaan muuttaa niiden toteutustapaa. Aiotaan ottaa pientä mukaan moniin paikkoihin ja tehdä asioita mahdollisimman normaalisti.

Ihmisten pitäisi myös miettiä ”tuomitessaan” nuoret vanhemmat, että taustalla voi olla myös sairauksia, jotka vaikuttavat myöhempään hedelmällisyyteen, raskaus voi olla hyvinkin odotettu ja toivottu iästä riippumatta. Meissä nuorissa vanhemmissa on yhtälailla paljon voimaa ja rohkeutta! Voimme olla yhtä hyviä vanhempia iästä huolimatta. Itse nostan hattua meille kaikille, jotka lähdemme tähän nuorempana elämäntilanteistamme riippumatta ja voimme olla ylpeitä siitä mitä olemme saavuttaneet <3.

Vanhemmuus on elämän hienoin lahja!

-Iida