Silloin kun elämä kantaa on vaikeampi ammentaa tekstiä, luovuus takkuaa ja liitelee vain pilvilinnoissaan. Vaikka välillä en usko elämän kantavan, kirjoitan sen usein päiväkirjaani tekstin loppuun, muistuttaakseni itseäni että vuoristoradassakin noustaan aina ylöspäin. Viime aikoina on mennyt jopa pelottavan hyvin. Sorrun usein ajatteluun ”nyt on mennyt niin kauan hyvin, että varmasti kohta tapahtuu jotain kauheaa”. Tämä jos mikä se syö paljon ihmisen elämästä olla koko ajan varuillaan. Ja usein jos kohtaan pienenkin vastoinkäymisen ajattelen ”noniin tämän takia meni niin kauan hyvin”. Vaikka kyse olisi pienestä asiasta, koen sen olevan kohtalon ivaa juuri minun onneani kohtaan.

​Unelmakarttaani sisältyi lause ”menestynyt, koska ei halunnut kuunnella muiden neuvoja” – on toiminut minulla voimaannuttavana lauseena viime aikoina. Olen tehnyt asioita juuri niinkuin hyvältä tuntuu, enkä ole välittänyt muiden kritiikistä. Havittelin työtä jonka halusin todella paljon, mutta en uskonut saavani sitä. Ajattelin etten minä sitä ansaitse, koska olen vain nuori tyttö miesvaltaisella alalla ja moni muu joka siihen halusi on perheellinen ja paljon minua vanhempi ja parempi. No, minä sain sen työn. 

​Samalla sain uskon itseeni takaisin, olen herännyt eloon ja uskon elämän todellakin kantavan. Olen onnellinen, että hairahdin polulta vuodeksi, paloin loppuun, koska sen avulla löysin lopulta paikkani. Saan tehdä työtä josta tykkään, työ tarjoaa mahdollisuuden kehittyä ja uusia kokemuksia. Sama työ on tuonut minulle mahtavia ystäviä elämääni, sekä poikaystäväni. Kuulin usein kommenttia työstäni, kuinka tulen olemaan ikuisesti paskaduunissa, ei ole kunnollinen työ ja pitäisi tehdä jotain arvostetumpaa. Tämän johdosta lähdin opiskelemaan alaa, jonka tunsin täyttävän muiden kriteerit. Mitä pidemmälle opiskelin, sitä enemmän ikävöin omaa työpaikkaani, jossa tunsin olevani hyvä ja haluavani kehittyä. Koulussa sydänkäyrien tulkinnan opetteleminen ei koskaan saanut minussa intohimon kipinää aikaiseksi, mutta omassa työssä arkkitehdin tekemien pohjakuvien tulkitseminen sitäkin enemmän. 

Vuosien ajan pohdin mitkä ovat minun vahvuuteni ja mikä paikkani maailmassa on. Vihdoin voin sanoa löytäneeni paikkani, josta en halua luopua, vaan haluan seurata niin pitkälle kuin se vie. Elämä kantaa.