Lähdin tossa pari viikkoa sitten tiistaina  käymään Turussa kun mulla alkoi viikon vapaat. Pakkasin tiistai-iltana laukun ja suuntasin metrolla Kamppiin ja sieltä bussilla Turkuun. Turussa olin muutaman päivän jonka jälkeen suuntasin maaseudulle. Ihmiset joiden kanssa vietin reissullani aikaa tekee mut onnelliseksi, ihan sama missä ollaan niin mulla on aina hyvä olla. Parasta on se että saat nauraa niin paljon että kaukaiset vatsalihakset heräävät kauneusunilta. Haha. Samaisella reissulla kävin moikkaamassa mun enoa, siinä hetken tovin istuttuamme mietin mielessäni miten kiitollinen olen että omistan noin mahtavan enon! Hyvää ruokaa, juomaa ja etenkin seura niin miten mikään voi mennä huonosti.

Reissullani mulla kasvoi jotenkin innostus ja fiilis siitä että haluaisin muuttaa pois Helsingistä. Kyllä vain, luit aivan oikein. Minä joka ihmisenä rakastan Helsinkiä, rakastan ratikoita ja metroja, ruokapaikkoja mielinmäärin, kirppistapahtumia ja vaikka ja mitä. Se ehkä on vähän hidastanut tätä mun ajattelua kaupungin vaihdosta kun täällä on vaikka ja mitä. Täällä mä oon kasvanut nuoruuteni ja elänyt pitkään. Oon kuitenkin hetken tovin jo miettinyt tätä mutta en oo sen kummemmin tai pidemmälle sitä miettinyt että milloin, minne ja miten kauaksi. Se on kuitenkin jossain vaiheessa mulla edessä, tiedän sen nyt.

Kliseinen mutta tärkeä on muistaa se, että kannattaa viettää aikaa ihmisten kanssa jotka tuo hyvää energiaa ja kuuntelee sekä välittää oikeasti. Mulla oli kaiken puolin onnistunut reissu ja toivoin näkeväni kyseiset porukan taas mahdollisimman pian uudelleen.

Ensi kertaan, pus!