Mielenrauhaa, Winter Bodilsen Pyysalo trion siivittämänä
Marraskuun musta taivas vetää vireystilan nolliin ja tuntuu, ettei jaksa muuta kuin raahautua sorvin ääreen ja kotiin, sorvin ääreen ja kotiin.. ai mikä päivä se tänään olikaan?! Joko taas on torstai!? Onneksi tänään oli odotettavissa rentoa jazz-musaa isäpapan kanssa Malmitalon hämyisessä salissa.
Kirjoittelin taannoin, kuinka annan isänpäivälahjaksi konsertin – yhdessäolon lisäksi. Aloin kotimatkalla miettimään, kumpi meistä sai enemmän eläkeläinen vai oravanpyörässä rullaava työläinen. Taidettiin kumpikin saada aimo annos energiaa, soljuvan keinahtelevan jazz soundin kautta elämäämme.
//www.youtube.com/embed/rIQTay1Kuno
On pakko todeta, ties monettakohan kertaa, että musiikki parantaa. Se on vaan kumma, miten stressin keskellä piipahdun musiikin maailmaan voi antaa niin paljon! Live-musaa ei voita mikään.
Severi Pyysalon taiturimainen vibrafonin soitto on tullut jo aikoinaan vappukonserteissa tutuksi- olenhan isäni tyttö. Perko Pyysalo -poppootakin tuli joskus kultaisella ysärillä fanitettua kovasti. Sen sijaan kahden muun muusikon, Niklas Winterin ja Jesper Bodilsenin tuotantoon en ole tarkemmin päässyt ennen tätä iltaa tutustumaan. Nyt kyllä aukesi taas uusi aikakausi, kun löysin tämän trion. Malmisali oli harmittavan tyhjä, liekö Kulttuuritalon samanaikainen kitarakonsertti verottanut jazz-yleisöä triolta. Tiedä häntä. Me saimme nauttia konsertista ja encoresta rauhassa, ilman suurta tungosta.
Kiitos!
