Ihmeellinen ja haastava puolitoista kuukautta Irlannissa alkaa olla loppusuoralla. Istun nimittäin Dublinin lentokentällä lähellä lähtöporttia ja haukottelen. Yö oli jokseenkin rankka. Ei sen takia, että Dublinin yöelämä olisi käynyt voimille, vaan periaatteessa oman pihiyteni takia. Siinä on sana, jota minuun ei varmaan olekaan aikaisemmin liitetty. Päinvastoin, jos puolisoltani kysyttäisiin, hän saattaisi hyväntahtoisesti naljaillen muistuttaa mieltymyksestäni […]

Kerron tapahtumasta, joka luultavasti näin tässä kerrottuna ei ole kovinkaan merkityksellisen kuuloinen asia, mutta joka merkitsi minulle niin paljon elämyksenä, etten sitä koskaan tule unohtamaan. Menin kämppikseni kanssa eräänä torstaina, ensimmäisellä viikolla täällä, töitten jälkeen täysin puhkiväsyneenä  pubiin syömään ja nauttimaan pari pinttiä verratonta Guinnessia. Koskapa oli iltapäivä ja pubissa vain kolme asiakasta meidän lisäksemme, […]

Lupasin viime viikolla kirjoittaa seuraavaksi iloisemmista aiheista, mutta tämänkään viikon aihe ei ole kovin iloinen, nimittäin aion pohtia ”ääneen” minkälainen kokemus on ollut sairastaa Irlannissa. Ehdin olla kaksi viikkoa töissä, kun alkoi lievä flunssa, joka meni parissa päivässä ohi. Olin aikeissa jatkaa reippaasti töitä, kun erään rankemman iltavuoron jälkeen aloin yöllä yskiä hillittömästi. Lääkäriin hakeuduin […]

Olen ollut nyt kolme viikkoa Irlannissa ja vältellyt tämän blogin aloittamista vedoten kiireisiin, väsymykseen ja  sairasteluun. Tavallaan taisin luvata muutamille ystäville kirjoittavani jotain täällä ollessani, mutta en vain saanut ikäänkuin juonen päästä kiinni. Enkä ole saanut edelleenkään, mutta luultuani hetken tietokoneeni hajonneen, säikähdin niin paljon, että siirryin siihen  perinteiseen kaupanteko-vaiheeseen noin viidessä sekunnissa, paniikin iskiessä… […]

Tarkistin, että olen kirjoittanut tänne viimeksi viime kesäkuussa. Olin silloin toipumassa olkapääleikkauksesta ja vasemmalla kädellä kirjoittaminen tuntui tuskastuttavan työläältä. No joo, se on ihan hyvä syy olla kirjoittamatta, jos toinen käsi on pois pelistä, mutta toivuttuani en  vaan saanut avattua blogiani enää. Tuli tunne, että miksi kirjoittaa, kun ei minulla mitään kovin mullistavaa sanottavaa ole. […]

Niin tuli kevät ja niin tuli vielä kesäkin, enkä minä kirjoittanut sanaakaan. Parhaat tekosyyt top teniin pääsevät olkapään jänteen repeäminen (oikea käsi, kirjoituskäsi tietenkin), siitä seurannut kirurginen operaatio, ankarat kivut, rankka lääkitys ja koska kirjoittaja hajosi, niin samaaan syssyyn hajosi myön kirjoittajan kirjoitusmasiina. Tällä hetkellä toimivat molemmat huterasti mitenkuten, joten katsotaan saanko mitään valmiiksi… Kun […]

En ole kirjoittanut viikkokausiin sanaakaan ja siihen on yksi syy. Sen nimi on kaaos. Kaaos on ensinnäkin talossamme. On ollut jo kohta 2 kuukautta, eikä ratkaisua näy, tilanteesta vastuussa olevan osapuolen vältellessä viimeiseen asti vastuunsa ottamista. Nähkääs talossamme paljastui ns. piilovirhe, kuten Maakaaren luku 2. tietää kertoa. Laki on yksiselitteisesti meidän puolellamme, mutta tämän piilovirheen […]

Tämän viikon yksi isoimmista puheenaiheista, eli törkeästi kohdeltujen näyttelijöitten esiintulo julkisuuteen, aiheesta työskentely Aku Louhimiehen kanssa, sai myös minut ja toivottavasti tuhannet muutkin ihmiset  ajattelemaan terveiden rajojen asettamista työelämässä. Aloin miettiä, miksi yhä naispuoliset näyttelijät kokevat niin vaikeaksi puolustaa ihmisarvoaan ja oikeuksiaan työssään, että alistuvat ala-arvoiselle ja törkeälle kohtelulle? Onko yksi syy kenties se, että […]

Yritän täällä antaa itselleni vähän siimaa. Luvan olla tietyllä tavalla ”toipilas” elämänmuutoksen jälkeen. Annan itselleni armoa ja ymmärrystä oman väsymykseni suhteen.  Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet monella mittapuulla tapahtumarikkaita. Olen vaihtanut työelämässä alaa täysin johonkin muuhun, kuin mitä olen aikaisemmin tehnyt. Olen opiskellut uuden ammatin työn ohessa. Olen löytänyt uuden ja ensimmäistä kertaa vuosiin turvallisen […]

Olen muuttunut nainen. Viikon sisällä olen muuttunut invalidisoivasta kroonisesta unettomuudesta kärsivästä naisesta, sikeästi ja makeasti ja levollisesti nukkuvaksi naiseksi. Ai mitenkö tämä tapahtui….? Lopulta helposti. Minäpä kerron. Olen siis käytännöllisesti katsoen valvonut 13 vuotta. Unettomuus alkoi odottaessani kuopustani. Elämäntilanne oli karmea. Kävi selväksi, että tulen olemaan yksinhuoltaja, sairastuin masennukseen, esikoisellani alettiin epäillä tarkkaavaisuushäiriötä ja olin […]