Niinkuin otsikkokin jo kertoo. En ole vieläkään saanut töitä. Pitkin alkuvuotta oon kyllä hakenu ja ai että mua alkaa oikeasti turhauttamaan. Omasta mielestäni mulla oli hakemuskirje ja CV kunnossa, mutta mulla ei ollut omaa kuvaa. Sekö rajoittaa, ettei mua pyydetä haastatteluun? Muutamista paikoista en saanut ollenkaan vastausta. Monissa hakemissani paikoissa ei ollut edes puhelinnumeroa, että olisin voinu soittaa ja kysellä. Jouduin odottelemaan vastauksia ja soittoja minulle päin. Muutamista sitten tulikin sähköpostia, että en tullut valituksi. En jaksanut yllättyä.

Päätin sitten muokata mun CV:tä niin, että siinä on nyt naamakuva. Muutama viikko taaksepäin laitoin hakemuksen ja tunti siitä, sain jo puhelun, että tulenko haastatteluun. Ajattelin, että näinkö yks kuva vaikuttaa? No mutta tottakai menen. Sain tällä viikolla tietää, ettei mua valittu. Perustelut oli kuitenkin siinä vaiheessa vielä ymmärrettävät. Tai niin ajattelin.

Laitoin useampaan paikkaan silloin hakemuksen ja tämä kyseinen, mistä sainkin tänä aamuna sitten puhelun koskien haastattelua, olisi ollut kesätyö. Ja ilman muuta menen haastatteluun. Jos saisin paikan, saisin jalkani oven väliin. Voisin ylpeänä laittaa taas yhden työkokemuksen ansioluetteloon tai mahdollisesti saisin jatkoa. Sain tänään puhelun. ”Valitettavasti et tullut valituksi, koska kokemus jää vajaaksi…” Kuulkaas, tekipä tässä kohtaa mieli jo alkaa kiukutella. Kyseessä kesätyö ja minulla olisi tarvinnut olla kokemus. En aiemmin ollut ajatellut, että kesätöihin pitäisi olla kokemus. Ja avaan tätä siis sen verran, että olen valmistunut merkonomiksi. Valmistuin vuonna 2011. Kaupan alalle ja se on aika laaja, mitä voi kyseisellä ammatilla voi tehdä. Tämä, mistä sain soiton oli vaateliike. ELI kaupan ala, mistä minulla kerennyt kertyä kuitenkin kokemusta jo seitsemän – kahdeksan vuoden ajalta, mutta kokemus on päivittäistavara puolelta. Sepä se.

En ymmärrä. Aiempia kesätyöpaikkoja, etenkin nuoruudessa, ei tarvittu kokemusta, koska sut koulutettiin ja perehdytettiin tehtävään. En ymmärrä, mikä ero tässä on? Herää kysymys, miksi mut edes kutsuttiin haastatteluun, kun cv:stä kyllä näkee, ettei kokemusta vaatepuolelta ole?

En ole huvikseen kotona. En todellakaan huvikseni työtön, vaikka omasta tahdosta lähdinkin edellisestä paikasta. En halunnut menettää terveyttäni, mutta tuntuu, että menetän sen kyllä ihan tässä kotonakin. Oon koettanu miettii, mitä voisin alkaa yrittämään. Ihan kotoa käsin vaikka. Jotain, missä oon hyvä ja mistä saan rahaa.

Tiedän myös, ettei tämän avaaminen tänne tuo mulle töitä. Halusin kuitenkin avata tilannetta ja toimii samalla tämmösenä tunnepäiväkirjana. Voin sitten joskus lukea ja toivottavasti naureskella jo asialle. Tällä hetkellä en todellakaan voi. Alan menettää toivoni.

Haluaisin niin kovasti päästä vaate- tai kosmetiikkapuolelle, mutta en pääse ilman kokemusta. Miten saan sitä kokemusta, kun ei anneta yrittää? Ei anneta mahdollisuutta. Oon todella surullinen, mutta myös pettynyt jotenkin samalla. Jostain on aloitettava ja niin ovat hekin aloittanu joskus. Minä oon sen päättäny, etten halua tyytyä johonkin. Siksi tavottelen noita paikkoja. Tuntuu vaan, että turhaan. Miten noihin muka voi kouluttautua, kun mulla on jo koulutus? Mulla on pitkään myös ollut ajatus, että mua odottaa joku parempi työ. Haluan pysyä positiivisena. Yritän löytää niistä negatiivisista asioista myös niitä positiivisia puolia. Tälläsina hetkinä tuottaa ongelmia, mutta en luovuta.

♥ J