Päivän asu: Takametsien metsuri

Käytän farkkuja ehkä muutamana päivänä vuodessa. Tänään muistin jälleen, miksi. Farkut ovat nimittäin se vaatekappale, joka saa minut tuntemaan itseni todella isokokoiseksi, muodottomaksi ja turvonneeksi, vaikka kaikissa muissa vaatteissa tunnen oloni varsin itsevarmaksi ja luontevaksi.

Syynä lienee omien reisipatukoiden vertaaminen käsivarsieni paksuisiin reisipuikuloihin, jollaiset suurimmalla osalla kavereistani oli. Nimittäin yläasteaikoina, jolloin kaikki käyttivät farkkuja lähes poikkeuksetta. Jatkuva oman ja toisten vartaloiden ruotiminen on jättänyt jälkensä enkä tunne oloani edelleenkään mukavaksi farkuissa.

Silloin harvoin kun kiskon housut jalkaani, mudostuu niiden ympärille kasaantuvista asukokonaisuuksista usein varsin maskuliinisia, joskus jopa yliampuvia. Tänäänkin taisin näyttää siltä, että olin liikkeellä naamiaisasussa…

Hakiessani Kuuttia päiväkodilta, isompien lasten pihaa ylittäessäni noin neljävuotias lapsi pysäytti minut ja kysyi: ”Miksi sä oot tollanen?” Tiedustelin, että millainen sitten olen ja hän jatkoi: ”No mikä sä sitten oletkin olevinaan.” Totesin että olenpa vain ja lapsi jatkoi vastaukseni ilmeisesti hyväksyen leikkejään. Jep, se siitä naamiaisasuvaikutelmasta.

Pipo: Seppälä / Farkut ja pusero: Ellos / Kengät: Din Sko / Takki: Kiivi (Vero Moda) / Laukku: H&M / Villasukat: Äidinäidin sukkapaja / Sulka: Kotipiha

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ