Joulukorttikuvausta kiireessä

Lapsen kuvaaminen joulukortteja varten jäi hieman viime tippaan. Eri korttifirmojen sähköposteissaan painottava vihoviimeinen päivä tilata kuvakortit lähestyy uhkaavasti.

Päätimme siis istuttaa lapsen eilen alas (hahah, niinhän se juuri toimii vauhtitaaperon kanssa!) ja ottaa kuvia, olkoonkin että ulkona oli pilvistä ja harmaata. Seuraava hetki, kun tulemme olemaan keskipäivällä lapsen kanssa kotona, olisi nimittäin ollut liian myöhäinen tilaamisen kannalta. Kirottu kaamos!

Koska en halunnut kuviin aimoannosta keltaista keinovaloa, jouduimme tyytymään vähäiseen saatavilla olevaan luonnonvaloon. Se näkyikin monissa kuvissa rakeisuutena ja tarkennusongelmina.

Kaiken lisäksi keksimme, että jonkin eläimemme saaminen mukaan kuvaan olisi sympaattista ja kehotimme lapsen silittelemään sängyllä nukkunutta Peppiä. Huomaatteko, kuinka hurjan hyvillään kissa oli häiriöstä? Se vaihtoikin maisemaa sangen nopeasti.

Joulukorttikuvamme ei tule olemaan valokuvauksellisesti mikään tekninen mestarisuoritus valotuksineen ja tarkkuuksineen, mutta ainakin siinä on sellaista iloa ja riemua, mitä toivoisin löytäväni itsestäni jouluaattona, joululomalla ja uuden vuoden kynnyksellä.

Postauksen kuvituksena on ei– tai ehkä-kategoriaan päätyneitä kuvaehdokkaita, asianosaiset näkevät lopullisen kortin sitten joulun lähettyvillä.

Millaisia kortteja aiotte lähettää? Ostettuja, digitaalisia, itse tehtyjä, vai valokuvakortteja? Lähetättekö kortteja ylipäätään?

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ