Joukkotuhontaa

Olipa kerran keittiön ylälaatikko, jossa kuivatut banaanilastut elivät rauhallista elämäänsä
yhdessä rusinoiden, teepakkausten, sokeripussin ja muiden laatikon asukkaiden kanssa.

Eräänä päivänä iso käsi avasi laatikon ja nosti sieltä kourallisen banaanilastuja.
Kun toisistaan erilleen joutuneet lastut näkivät pienten, tahmeiden sormien lähestyvän,
ne tiesivät hetkensä koittaneen.

Aivan. Ne syötiin. Yksi toisensa jälkeen.
Eikä yhtään jäänyt jäljelle kertomaan tapahtuneesta.
Snif.