Äitienpäivästä… ja äitiydestä

Heräsin tänään siihen että hei, kohtahan on äitienpäivä.
Viime vuonna päivä meni vähän ohi. Muistan saaneeni lettuja ja lahjaksi perhekuvauksen, joka oli kyllä todella kiva lahja. Mutta vauva oli niin pieni ja alussa oli niin paljon kaikkea… Sektiosta toipumista, imetyksen heikon alun kanssa taistelemista, vauvan refluksiepäilyä ja mahaitkuja, falskaavia kestovaippoja ja halua osata, pystyä, kyetä hoitamaan samat velvollisuudet kuin ennen vauvan syntymääkin. Loput koulutyöt, partiokisat ja kaikki muu. Mutta tänä vuonna saa luvan olla toisin! Nyt otetaan ilo irti.

Että nyt jokin ihan huippu äitienpäivälahja kehiin. Niin L&M! 
Kehittäkääpäs tälle ryytyneelle äidille perhereissu jonnekin tai jotain muuta ässää. Itsetehdystä lahjasta
ja hyvästä ruoasta saa lisäpisteitä, mutta jos ei irtoa niin rahalla saa ja hevosella pääsee kanssa.

Olisiko äitienpäivässä myös tilaisuus itsearviointiin. Mitä on tullut tehtyä hyvin ja missä voisi parantaa?
Kun katson näitä ja lukuisia muita kuvia, näen asioita, joista pidän:

Olen jaksanut useimmiten laittautua ihmisen näköiseksi. (Tosin ainakaan kuvista kolmas ei tue edellistä väitettä…)
Olen pitänyt lasta sylissä, hymyillyt, hempeillyt ja hölmöillyt. Näitä lisää ensi vuonna.

Vähemmän hermoromahduksia, itsesyytöksiä ja lapsen törttöilyistä suuttumista.
Enemmän neuvottelemista, yhteisiä kivoja juttuja ja lapsen naurusta nauttimista. Se oli lupaus!

Miten teillä on vietetty tai aiotaan viettää äitienpäivää?
Onko hyviksi havaittuja toimintamalleja?
Ja käyttekö itsenne tai perheenne kesken kehityskeskusteluja äitiyteen liittyen?