Monella tapaa kevyempää alkuviikkoa

Viimeinen ”arkipäiväyksinhuoltaja”-viikko on pyörähtänyt käyntiin. Alkuviikko on loppuviikkoa useammin itselleni jotenkin nihkeä ja tahmea; Aamuheräämiset, aikatauluissa pysymiset ja liikkumisen, opiskeluhommien tai kotitöiden aikaan saamiset ovat vähän niin ja näin. Miehen lähteminen arkiviikoksi toisaalle ei ole ainakaan vähentänyt alkuviikkoa kohtaan tuntemaani lievää antipatiaa.

Paras keksimäni hyvän päivän resepti on tähän mennessä ollut riittävän aikaisin herääminen, jolla varmistan että ehdin rauhassa pukea, seistä kuumassa suihkussa hetken pidempään ja huitaista aamulla vaikkapa pari kotihommaa valmiiksi. Tänäänkin oli kiva tulla kotiin, kun kuivat pyykit odottivat kuivaajassa ja puhtaat astiat tiskikoneessa. Inhoan kiireessä lähtemistä, lapsen hoputtamista, koiran kiskomista ja paniikissa pakkaamista huomattavasti enemmän kuin puoli tuntia aikaisemmin kännykästä pirisevää muumimusiikkia.

Alkuviikosta tekee viikonlopun kylässä syödyn omenapiirakan ja muiden herkkujen jälkeen mieli keventää myös ruokapuolta. Etukäteen aika pitkälle valmistetulla ja paistamista vaille valmiinna vuohenjuusto-juuresvuoalla, joka on suurta herkkuani sekä sen kaveriksi pikaisesti pilkottavalla salaattipohjalla pärjää varmasti useamman päivän päivällisistä. Tuo punajuuri-porkkanavuoka, johon voi toki laittaa kaveriksi melkeinpä mitä juureksia vain, vaikkapa bataattia tai lanttua, toimii kivasti salaatin lämpimänä lisukkeena ja kastikkeena, sillä vuokaan lorautettu oliiviöljy, hunaja ja pari valkosipulinkynttä maustavat sen. Nam!

Mitä urheiluun tulee, olen kuukausikaupalla soimannut itseäni siitä, etten oikeastaan koskaan selviä maanantaisin tai tiistaisin liikkumaan. Nyt kun opiskelusyksy on kevättä huomattavasti tiukempi ja perhekuviokin tavallisesta poikkeava, lupasin itselleni käyväni ainakin kahdesta kolmeen kertaa viikossa liikkumassa, mutta sen enempää en itseltäni vaadi vaan kaikki sen ylittävä on plussaa.

Kun keskiviikko näyttäisi olevan viikon ensimmäinen päivä, jolloin jaksan yleensä raahautua salille, juoksemaan tai crossaamaan, mutta perjantaina ja viikonloppuna jaksaisin käydä useampanakin päivänä peräkkäin, päätin lakata ruoskimasta itseäni alkuviikon tärähtäneistä olotiloista. Jos kone ei vaan tikkaa viikon alussa niin miksi piinata itseään odottamalla jotain muuta?

Tälle tiistaille sattui vieläpä yksi luennon siirtyminen, joten pääsin kotiin jo lapsen päiväunien aikoihin. Ehdin siis istahtaa alas ja juoda pari kupillista vihreää teetä sekä selailla sisustuslehteä tovin ennen kuin uskalsin suunnata päiväkodille kolistelemaan. Ulkona paistoi aurinko ja ikkunan alla aukeava metsä oli saanut kauniit ruskan värit. Kotona oli kissan kehräystä lukuunottamatta ihan hiljaista ja vaikka itse sanonkin, varsin kivan näköistä. 

Kun vielä tämän illan ottaa rennosti, loppuviikosta jaksaa taas paahtaa tehokkaasti muutamassa päivässä koko viikon hommat. Haaveissa siintää lapsen kanssa yhdessä peiton alla lueskeleminen ja ehkä jokin yhteinen taiteiluprojektikin. Sekä tuoksukynttilöiden polttaminen, mitä lapseni ei ainakaan vastusta, sillä kuulin ohimennen seuraavan keskustelun: 

– Hae vessasta hammasharja niin voit pestä ensin itse.
– En minä voi.
– Mikset?
– Siellä haisee. Laitetaan kynttilä päälle.

Terveisiä vaan haisupyllykissoillemme ja kroonisen tukossa olevalle miehelleni. Hyvä että lapsi on edes jossain asiassa tullut äitiinsä.