Terveisiä sairastuvalta

Nyt se sitten iski, jokaisen syksyn pakollinen syysflunssa.

Lapsihan oli jossain määrin räkäinen jo koko lomaviikon, mutta suunta ei ole ollut ainakaan parempaan päin; Muutama viimeinen yö on ollut sellaista hyppimistä ja heräilyä, ettei olt tullut paljoa nukuttua. Ja viime aamuina olen herännyt myös itse pää sekä hengitystiet tukossa ja kurkku kipeänä.

Täytyy vain koettaa hoitaa itsensä pikaisesti kuntoon, sillä oman loman jäljiltä opiskelutehtäviä ja tenttikirjan sivuja olisi kahlattavana hurja määrä. Aseena flunssaa vastaan ajattelin kokeilla perinteisiä lääkkeitä kuten hunajateetä, lepoa ja vitamiinien yliannostusta.

Itselläni on karttunut vuosien varrella vahva kokemus puolikuntoisena töihin, urheilemaan, rientoihin ja opiskelupaikoille raahautumisesta, mutta lapsen sairastelu tietää yhden tai kahden päivän taukoa koulu- ja päiväkotihommissa.

Onneksi lapsella ei ole ollut enää kuumetta, vaikka tämä viime yönä lämpöiseltä tuntuikin. (Kuumekouristusriski kun kulkee suvussa vahvana ja voimissaan.) Pienen hapsinkakkiaisen puhti on tyystin pois ja aivan kaikki, siis todellakin kaikki, harmittaa.

”Nuhakuume, flunssatauti, eihän siitä kukaan nauti, jätä rauhaan Kuutti polo, anna sille hyvä olo, etsi tauti toinen kolo”