Periaatteet romukoppaan

Ette arvaa, missä kävin tänään. Ainakaan jos olette koskaan kuunnelleet avautumistani asiasta. Mieskin nauroi uhkaukselleni alun perin ja nyt kun sen toteutin, sain kuulla etten kuitenkaan käy jatkossa. Nähtäväksi jää, miten käy, sillä riski sille, että innostus jää kertaan tai kahteen on varsin varteenotettava.

Heittäkää veikkauksia!
Asiaan liittyy samainen kuntoklubi, jossa käyn crossaamassa ja se, ettei syntymänuuka viitsi jättää täysin testaamatta palvelua, josta maksaa siinä sivussa, kun maksaa ryhmäliikuntatunneistaan. (Jotka muuten itse asiassa maksavat vanhempani; Kiitos vain lapsenne eliniänodotteen pidentämiseen sijoittamisesta! Pus.)

Ja ihan vakavasti puhuen, minusta on mukavaa olla niin aikuinen, ettei sanojensa syömiseen ja mielensä muuttamiseen tarvitse enää liittää hirveää selittelyä, salailua ja häpeää. Seurakin on ehkä aikuistunut siinä määrin, ettei ei koskaan-lausunnoistaan joudu pysyvälle ivailuroviolle. Voi ihan rehellisesti myöntää, että uusia asioita voi kokeilla ja on olemassa mahdollisuus, että niistä saattaakin pitää, negatiivisista ennakko-oletuksistaan huolimatta.

Milloin olette viimeksi joutuneet syömään sananne tai kääntämään takkinne julkisesti?

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ