Aikahyppy

Minun piti kirjoittaa kattava kaksivuotiskatsaus lapsen kehityksestä ja kasvusta. (Saan senkin todennäköisesti kirjotettua jossain vaiheessa). Sain kuitenkin sen verran kauhean ikäkriisin kun tajusin lapseni olevan ihan hetken päästä virallisesti kaksivuotias, että kirjoittaminen tyssäsi siihen paikkaan.

Älkää käsittäkö väärin, lapseni on mielestäni koko ajan parempaa seuraa enkä vaihtaisi alati omatoimisempaa ja monipuolisemmin kommunikoivaa lastamme avuttomaan ja vatsakipuiseen vauvaan mistään hinnasta. (Jos jatketaan rehellisellä linjalla niin pelkkä vauvojen ajatteleminenkin saa aikaan akuutin hylkimisreaktion.)

Kai silti saan vähän pohtia (ja kriiseillä), että minne se pieni vauva oikein katosi ja ennen kaikkea, missä vaiheessa lapsesta muotoitui nykyisenlainen ilkikurisesti virnistelevä säheltäjä?