Siipi ja mieli maassa
Heräsin aamulla ja unohdin, mikä päivä on. Muistin kyllä, että eletään keskiviikkoa kesäkuussa ja tänään meidän olisi määrä raahautua miehen kanssa pankkiin hoitamaan asioita. Koukkasin matkalla hakemassa uuden SIM-korttini ja asiakaspalvelun jonossa nettiä selaillessani huomasin sen. Ei mennyt läpi tälläkään kertaa.
Tänään eduskunnan lakivaliokunta äänesti siitä, tuleeko se esittämään eduskunnan täysistunnolle tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymistä. Toteutuessaan lakimuutos mahdollistaisi samaa sukupuolta olevien parien avioliiton sekä antaisi mahdollisuuden hakea adoptiota pariskuntana. Aloitteen hylkäämistä ehdottava kanta voitti äänestyksessä äänin 10-6.
On masentavaa ja jopa hieman ahdistavaa huomata, että niin usea kansanedustaja haluaa jatkaa ihmisten eriarvoista kohtelua, kun samaan aikaan suomalaisten enemmistö kannattaa avioliittolain tasa-arvoistamista:
Tahdon2013-kampanjan vuoden alussa Taloustutkimuksella teettämässä kyselyssä suomalaisten selkeä enemmistö asettui tasa-arvoisen avioliittolain kannalle: Peräti 65 prosenttia kaikista vastaajista kannatti lakimuutosta.
Ketkä ovat nämä kymmenen ihmistä, jotka haluavat pitää tiukasti kiinni siitä ajatuksesta, etteivät ihmiset ole tasa-arvoisia lain edessä – eikä heidän tehtävänsä kansansa edustajina ole pyrkiäkään siihen suuntaan?
Keitä ovat nämä kodin, uskonnon ja isänmaan nimissä maanmiehilleen ja -naisilleen, kanssaihmisilleen selkänsä kääntävät, perinteisillä arvoilla syrjinnän ja eriarvoistamisen selittäjät? (Katso lista vaikkapa täältä.)
Suomi on edelleen ainoa pohjoismaa, jossa ei ole lakia tasa-arvoisesta avioliitosta. Mielestäni se on surullista, häpeällistä ja loukkaa ihmisarvoa sekä ihmisoikeuksia. Äänestämisen ja poliittisen vaikuttamisen vankkumattomana puolestapuhujana en voi olla ajattelematta tämänkaltaisten päätösten olevan hyvin monille osoitus siitä, että edustuksellinen demokratia on tullut nykymuodossaan tiensä päähän.
Lainaan Heikki Viljan twiittausta:
”6v tyttäreni ilmoitti että menee naimisiin vessassa koska kirkossa ei voi tytöt mennä keskenään naimisiin.” Sanon tähän vain sen, että vanhempana toivoisin, ettei minun lapseni tai kenenkään muun lapsi joutuisi, tässä tai missään muussakaan maassa pelkäämään seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi henkensä tai työpaikkansa, ihmissuhteensa tai lapsiensa hyvinvoinnin puolesta tai epäilemään oikeuksiensa toteutumista. Koskaan.
Kirjoitin maaliskuussa 2013, Tahdon-kampanjan tiimoilta ajatuksiani tasa-arvoisesta avioliittolaista:
”Satuin rakastumaan mieheen ja perustamaan perheen miehen kanssa. Yhtä hyvin elämä olisi voinut mennä niin, että minulla olisi perhe naisen kanssa. Mutta silloin meillä ei olisi ollut yksilöinä, pariskuntana tai perheenä samoja oikeuksia tai mahdollisuuksia kuin mitä nykyisessä parisuhteessani meillä on ja oli. Minusta se on väärin. Jos Sinun mielestäsi rakkaus, sitoutuminen, halu jakaa elämänsä toisen kanssa, olla vanhempi ja osa perhettä ei katso parisuhteen osapuolien sukupuolta, anna äänesi kuulua. Välitä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden viesti.”
Kehotan edelleen tekemään saman, lähettämään sähköpostiviestiä kansanedustajallesi, kirjoittamaan Facebook-viestin omaksi kokemallesi puolueelle, pitämään asiaa esillä sosiaalisessa mediassa, blogissasi tai lähipiirissäsi niin että mahdollisimman moni saisi äänensä kuuluville ennen syksyä.
Kansalaisaloitteen tie ei nimittäin ole vielä pysähtynyt, vaikka lakivaliokunta ryhtyykin valmistelemaan hylkäävää mietintöä. Eduskunnan täysistunnolla on lopullinen päätösvalta asiasta. Asiasta äänestetään todennäköisesti syksyllä lakivaliokunnan mietinnön pohjalta. Kyselytutkimusten mukaan enemmistö kansanedustajista kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia.
“Toivoa ei vielä ole menetetty. Kampanja tulee tekemään kaikkensa, jotta eduskunta uskaltaa syksyllä vihdoin ottaa askeleen eteenpäin kohti yhdenvertaisuutta ja säätää tasa-arvoisen avioliittolain”, poliittisen vaikuttamisen koordinaattori Milla Halme toteaa Tahdon 2013-sivustolla.
Asia on ihmisoikeus- ja tasa-arvonäkökulmiensa lisäksi siinäkin mielessä tärkeä, että tasa-arvoinen avioliittolaki olisi hyväksytyksi tullessaan Suomen ensimmäinen kansalaisaloitteesta alkunsa saanut laki. Edustuksellinen demokratia ei ole kovin kovassa nosteessa ja kansalaisaloitteiden on toivottu lisäävän kansalaisten uskoa vaikutusmahdollisuuksiinsa yhteiskunnassamme.
Kansalaisaloiteella kerättiin 166 851 allekirjoitusta. Lakialoitteen hylkäsi kymmenen ihmistä.
Minkälaisen viestin tämä antaa poliittisesta järjestelmästämme, kansalaisten äänen kuulumisesta?
Millaisia tunteita lakivaliokunnan päätös teissä herätti?