ÄITISI

Puutalobabyn ja Tassuja & Töppösiä palstoilla
olleiden juttujen sekä lukuisten blogien kommenttien
innoittamana selvennän vähän meidän lastenhoitokuviota, vanhempien rooleja suhteessa lapseen
ja sitä, miten järjestelymme on vaikuttanut lapsen suhtautumiseen vanhempiinsa.

Aamu:
Normaalina arkipäivänä M herää kello 6.30-7.00. Äidin kanssa myllätään sängyssä, pussaillaan, juodaan aamumaidot, kyhnötetään vieressä, jutellaan tai kitistään. Isä nousee ylös kello 7.30, heittää vaatteet päälle, sytyttää makuuhuoneeseen kirkasvalolampun ja vie vauvan aamuvaipan vaihtoon ja aamupuurolle.

Vauva palautetaan äidille klo 8.30, jolloin äiti on käynyt suihkussa, meikannut, laittanut hiukset
ja pukenut sekä tehnyt kotitöitä, jos aikaa on jäänyt.

Aamu- ja iltapäivä:
Päivä on äidin vauvanhoitoaikaa. Käymme perhekerhossa, vaunuajelulla, otamme lyhyitä päiväunia, luemme kirjoja, vieritämme palloa, leikimme leikkikeittiöllä, vaihdan vaippoja, näemme joskus kavereita, puuhan partioasioita ja kiellän kymmeniä kertoja päivässä tekemästä sitä ja tätä luvatonta. Teen vauvan kanssa kotitöitä, kuuntelen kiukut, itkut, annan (rinta)maitoa, syömme lounasta ja välipalaa.

Joskus M käy toiveikkaasti koputtelemassa työ-/olohuoneen ovea, josko isä soisi huomiota myös työpäivän aikana. Jos työpäivän aikataulu on väljä, L saattaa pitää lounastauollaan hetken seuraa M:lle, jotta minäkin saisin syödä lounaani rauhassa ja sellaiseen aikaan, että se on ominaista ruokarytmilleni (ja siten painonhallinnalleni hyväksi).

Alkuilta ja ilta: 
L hoitaa vauvaa noin kaksi ja puoli tuntia illassa. Näiden tuntien aikana käyn 1-3 iltana viikossa crossaamassa, pidän yhtenä iltana partiokokouksen, kirjoitan blogia ja teen kotitöitä. Hoidan M:ää vastaavasti saman verran tai vähän vähemmän iltaisin ja laitan useimmiten tämän nukkumaan. Joskus touhuamme jotain myös yhdessä: Käymme vaunukävelyllä tai partion hallituksessa, oleilemme yhdessä
tai kyläilemme isovanhempien tai ystävien luona.

M nukahtaa kello 20 ja 21.30 välissä väsymysasteesta ja olostaan riippuen.
Nukuttaminen aloitetaan aina noin kahdeksalta.

Yö: 
Yö on hyvin pitkälti minun vastuullani eikä olekaan mikään ihan helppo nakki. 
L saattaa hoitaa M:ää yksittäisinä öinä aamuyöstä jokusen tunnin ja on usein "päivystysvuorossa" myöhäisillasta. Noin kerran kuussa nukun kokonaisen yön. Joinain öinä hampaiden, flunssan tai vatsakivun vaivatessa M saattaa herätä tunnin välein ja kitistä tai huutaa tuntikausua. Joskus vain pyöritään, ynistään ja etsitää seuraa.

Hyvinä öinä herätään vain kerran. Moneen kuukauteen ei olla kuitenkaan nukuttu yhtäjaksoisesti koko yötä. Aina jos L aikookin valittaa vauvan hoidosta, mitä tämä harvoin tekee, voin aina vedota siihen, 
että tämä ei kestäisi millään järjissään samanlaista rumbaa öisin.

Isän työpotti arkena ja viikonloppuna
Päivisin 31,5 tuntia
Töitä 37,5 tuntia
Aktiivista "työaikaa" 69h

Öisin "päivystysaikaa" ~17 tuntia

Äidin työpotti arkena ja viikonloppuna
Päivisin 67 tuntia
Aktiivista "työaikaa" ~67 tuntia

Öisin "päivystysaikaa" ~46 tuntia
 

Lisäksi mukaan voisi laskea kotityöt, joita teen tuntimääräisesti enemmän,
mutta koska pystyn tekemään niitä usein vauvan kanssa yhdessä päivän mittaan,
jää kummankin työpäivän jälkeen tehtävien kotitöiden määrä suhteellisen tasaiseksi. 

Suosiiko vauva sitten toista vanhempaansa? Tuoko tämä ilon aiheensa tai harmituksensa herkemmin toisen vanhemman tiettäväksi? Pyrkiikö hän useammin jomman kumman vanhemman syliin tai seuraan?

Jos vauva suosii toista vanhempaansa, on tämä isä.
En koe tämän olevan kummankaan meistä syytä tai ansiota.
Vauva saa kanssamme ollessaan molemmilta yhtälailla aktiivista huomiota, tosin hieman erilaista riippuen kummankin tavoista hoitaa vauvaa. Isän kanssa ollaan kuitenkin käytännön syistä sen verran vähemmän, että tämä kieltää harvemmin päivän aikana ja on hyvissäkin asioissa harvinaisempaa herkkua.

Vauvan suhtautumiseen voi vaikuttaa se, että isä tekee töitä kotona, on useita tunteja vauvan kanssa jokaisena päivänä eivätkä työmatkat vie aikaa päivästä käytännössä koskaan vaan isä on saatavilla heti työpäivän päätyttyä ja tälle käydään vilkuttelemassa ajoittain työpäivän aikanakin. Jos vauva oppii uuden taidon tai onnistuu jossain hienosti, isä voi käydä kurkkaamassa tilanteen ja palaa sitten töidensä pariin.

Vauva vaikuttaa ihan tasapainoiselta, haastavahkolla temperamentilla varustetulta, mutta johdonmukaisesti tunteitaan ilmaisevalta, tasaisesti kehittyvältä ja uusia asioita innolla opettelevalta lapselta.
Että tuskinpa on menty ihan metsään.

Minusta lastenhoitomme on järjestetty tasapuolisesti ja molempien tarpeita kuunnellen.
Päivisin jaettu vastuu  on ollut hyvä ja koen sen keventäneen huonosti nukuttujen
öiden tuomaa väsymystä ja vähentäneen uupumisen sekä turhautumisen riskiä.

L on sanonut olevansa myös tyytyväinen järjestelyyn ja ennen kaikkea pitävänsä sitä oikeudenmukaisena.
Toki kumpikin meistä voisi varmasti tehdä enemmänkin itselleen mieluisia harrastusasioita, mutta pienen lapsen perheessä vanhempien menot ja ajankäyttö joutuvat usein joksikin aikaa väistymään osittain.
Se on normaalia ja uskon meidän molempien sopeutuvan koko ajan paremmin tilanteeseen.

Ja hei, koska isät ovat minusta ihana asia ja voimavara lapselle, olen tosi onnellinen osallistuvasta, oikeudentuntoisesta ja tasa-arvoiseen vanhemmuuteen pyrkivästä aviomiehestä.

Kaksi ykkösvanhempaa, uhka vai mahdollisuus?

(Kuvaaja M. Lehtisalo)

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

huh. kuulostaapa järjestelmälliseltä ja aikataulutetulta. ei meillä ihan noin äärimmäisyyksiin ole menty, se hoitaa ja tekee kumpi ehtii.. eikä kyllä ole kertaakaan ollut mitään sanomista, että olisi toisen vuoro, tai että minä teen aina tämän tms.. tuleeko teillä sitten sanomista, jos ei mene niin kuin suunniteltu? kerran muistan ainekin, että sanoit, että sinun crossitunnista tuli jotain riitaa, kun menit

phocahispida

Koku horoskooppihirmu voisi sanoa että meillä onkin kaksi neitsyttä vauhdissa. ;)

Meillä tuli aiemmin enemmän riitaa, kun asioita ei oltu sovittu ja nyt kun on selvät systeemit, riitaa ei oikeastaan tule, joten meille kahdelle tämä on ilmeisesti hyvä systeemi
ja kuulostaa siltä että teille huomattavasti vapaampi järjestely on juuri passeli! 

Toki meiltäkin joustoa löytyy, jos tulee jotain kyläilyjä, ekstra-harrastusmenoja, sukulointeja, partioreissuja tms. niin voi olla, ettei koko päivänä/iltana/viikonloppuna sitten tehdäkään mitään muuta. Tai jotan vauvan mukaani jonnekin vaikka koko viikonlopuksi tai mies jonnekin koko illaksi (kera pakastetun maidon).

Silloin taannoin oli kommunikaatio-ongelma, kun en ollut sanonut, että liikuntatuntiin kuuluu myös ns. palaamishommat ja mies oli ehtinyt sopia tekemistä itselleen. Ja minä olen ihan pahuksen vihainen välillä kun palaan liikkumasta, läskit hylkii liikuntaa. :D

phocahispida

louna: Kotityö ja joustava työaika on kyllä superia olemattomien työmatkojen (ja työmatka-ajan!) 
lisäksi vaikkapa kun:

- Perheessä on vain yksi ajotaitoinen ja koira tulee kipeäksi kesken päivän: Pääsee heti eläinlääkäriin
- Vanhemmat pitää ajaa satamaan/lentokentälle tms.
- Vieraita tulossa eli siivous- ja kokkkausapua kaivataan
- Neuvolakäynnit
- Kaveri/naapuri/sukulainen soittaa paniikissa tekniikkaneuvoja kesken päivän 
Jne. :D

Ruusu: Me ollaan vähän tämmöisiä laskelmantekijöitä, onneksi molemmat!

Kannattaa muuten kurkistaa myös Kahdet rillit huurussa-blogin nukahtamiskaavio.
Tähän ei olla vielä päästy meidän perheen nukutus- ja unessapysymistapojen vertailussa, ihme kyllä.

Äitien venymiselle kaikki kunnia, tosin yövalvoja isiäkin kuulemma löytyy nykyään jo yllättävän paljon.
Meillä on vaan sattumalta vähällä unella toimiva äiti ja paljon unta vaativa isä. 

Ah. Juuri kaipaamani kaltaista lohtua!
Peukut pystyyn ja usko yhden vuoden rajapyykkiä päin!

Kommentoi