Ei mikään Miss farkkupylly
Suhteeni farkkuihin on aika nihkeä. Voitte selata Päivän asu-postauskategorian juttuja hyvinkin pitkälle alaspäin löytämättä yhtäkään farkkuparia kuvista. Ja sille on syynsä, useampikin.
Jos käytän housuja, viihdyn todella korkeavyötäröisissä housuissa – haluan niiden ulottuvan oikeasti vyötärölle asti, en vain lantion päälle. Pitkällä keskikropalla varustetulle oikeasti vyötärökorkuisten farkkujen löytyminen tuntuu vain olevan sula mahdottomuus, siis ainakaan opiskelijabudjettiin sopivalla hinnalla. Kaikki sovittamani high waist-farkut ulottuvat juuri ja juuri napani alalaitaan asti. Eivät nämäkään kympillä ostamani farkut ulotu kuin napakorkeuteen, mutta ne näyttivät päälläni riittävän kelvollisilta.
Kaipasin vaatekaappiini joitain housuja, joiden kanssa voisin käyttää muutamia kaapistani löytyviä lyhyempiä paitoja näyttämättä siltä että olen jaksanut valita yläosan, mutta lähtenyt sitten hirveässä kiireessä liikkeelle pelkissä pitkissä kalsareissa. Pidempien puseroiden ja tunikoiden kanssa käytän leggingsejä ja jeggingsejä surutta, mutta tällaisten lyhyiden haitulapaitojen kanssa se kuuluisa hyvän maun, tai oikeammin napamakkara-raja tulee vastaan.
Farkkuihin liittyy myös ala-asteelta ja yläkoulusta asti mukana kannettuja ulkonäköahdistuksen rippeitä, jotka saivat lisää kierroksia muiden paremmista farkkutakapuolista ja pidemmistä sääristä sekä ohuemmista reisistä. Supertiukat ja kapeat farkut kuuluivat sämpyläkenkien ja ison untuvatakin ohella hoikkajalkaisten ja katu-uskottavien uniformuun. Kyllästyin kuitenkin jossain vaiheessa pääni seinään hakkaamiseen ja oman kehoni vertailuun muihin. Aloin käyttää kerroshameita, mekkoja ja keksin leggingsit ennen niiden varsinaista tulemista; Yläasteella käytin äitini mustia urheilutrikoita housuina.
Eivät farkut parhaimmillaankaan ole kropalleni kaikista edullisin vaatekappale, sillä ne korostavat tarpeettomasti lyhyitä ja paksuja jalkojani. Mutten muutenkaan pukeudu aina itseisarvoisesti juuri vartaloni kannalta optimaalisimmalla tavalla. Minulle riittää, että asussa on suurinpiirtein mukava olla ja se miellyttää itseäni. Näissä farkuissa on sentään kohtuullisen mukava liikkua ja istua eivätkä ne uppoa kroppaa taittaessa vatsan sisään kivuliaalla tavalla. Kyllä, näitä saatan jopa toisinaan pitää!
Ovatko farkut luottovaatteenne vai suosikki-inhokkinne? Löytyykö parhaita farkkuja vuosien takaa tai kauhumuistoja farkuista? Itseäni ainakin hirvittävät edelleen ala-asteen glitter-yliajokuvioidut trumpettifarkut…
