Hyvän aamun anatomiasta

Ruokailufilosofiani mukaan aamu, päivä ja viikko alkaa parhaiten hyvällä aamiaisella.

Filosofisia näköaloja olennaisempia motivaattoreita aamupalan syömiselle ovat kuitenkin fyysiset olotilat, joita aamiaisen väliin jättämisestä seuraa.

Yön jäljiltä tyhjällä vatsalla liikkeelle lähtiessäni altistan nimittäin itseni lievälle kuvotukselle (joka vain paheni raskausaikana), päänsärylle ja verensokerin laskulle, joka saattaa hyvinkin johtaa jonkin ei-niin-terveellisen hätävälipalan kuten donitsin nauttimiseen kahvitauolla ennen lounasta.

Koetankin joka aamu haukata vähintään ruisleivän, jonkin hedelmän tai kulhollisen jogurttia.

Ajattelin erityisesti tänään noudattaa omia periaatteitani ja kaivaa kaapista aineet mahdollisimman monipuoliseen aamiaiseen, jotta jaksan juosta tentistä tapaamiseen ja illalla kenties vielä liikkumaan.

Esillepano lienee tosin kaikkea muuta kuin edustava, sillä pöydälle levittynee aamiaisen lisäksi myös kasa englannin sanastoa sekä koululle mukaan lähtevien tavaroiden röykkiö.

Kuvituksena toimivatkin viime keskiviikkona räpsimäni kuvat astetta hulppeammasta ja kauniimman näköisestä aamiaiskattauksesta.

Millaisella aamiaisella aloitatte yleensä päivänne? 

Teettekö aamiaisen valmiiksi edellisenä iltana vai haukkaatteko häthätää banaania työmatkabussissa? Käyttekö lähikahvilassa perusteellisella brunssilla vai painatteko termosmukillisella kahvia lounastauolle asti?
Oletteko aamutankkaajien vai liian aikaiselle aterialle yökkäilijöiden heimoa?

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ