Iso peppu naisen tiellä pitää

Toisinaan massa oikeasti ratkaisee, eikä nyt puhuta tenniskentän pinnoitteesta tai formuloista…

Poljin alkuillasta kohti kuntoklubia. Sataa tihutti ja tuulenpuuskat saivat veden vihvomaan ilkeästi ensin kasvoille ja tuulen kääntyessä puolestaan kauluksesta sisään. Sää enteili kenties yöksi luvattua  myrskyä.

Eräällä aukeahkolla suoralla iski raju sivuttaispuhuri. Oman pyöräni renkaat alkoivat väpättää ja jouduin näkemää vaivaa pitääkseni tangon suorassa ja päästäkseni eteenpäin. Kymmenisen metriä edessäni polkeva, pienikokoinen, arviolta n. 40kg painoluokkaan kuuluva nainen pyörineen lähti tuulen mukaan kuin tyhjä pikaruokapussi ja kieri kulkupeleineen alas tien vierustan rinnettä päätyen parkkipaikalle vievien portaiden kaiteeseen.

Pysäytin pyöräni ja kysyin kävikö pahasti? Naisparka taisi selvitä lähes pelkällä säikähdyksellä, sillä hän kömpi nopeasti piennarta ylös pyöräänsä taluttaen. Tosin hänen ranteensa oli nuljahtanut siinä määrin, että hän soitti kotiin ja jäi odottelemaan autokyytiä läheisen kaupan katoksen alle. Kyyti tulisi kuulemma viidessä minuutissa, joten uskalsin vielä kerran naisen vointia kysyttyäni jatkaa matkaani, olihan melkein myöhässä crossingtunnin alusta.

Kotimatkalla hymähtelin todetessani törmänneeni pitkästä aikaa tilanteeseen, jossa kaiken tämän painon mukananani raahaamisesta oli jotain hyötyä.