Jos metsään haluat mennä nyt

Hankimme taannoiselta joulua edeltäneeltä Tukholman reissulta M:lle vaatteita odottamaan tämän kasvamista.
Kun koon kahdeksankymmentä vaatteet on nyt kaivettu käyttöön asti,
paljastuivat vaatekorista myös nämä ihanat Polarn O. Pyretin pöksyt.

M:stä saa aika kivoja kuvia, kun yrittää tarpeeksi kauan, mutta ei tästä tyypistä kyllä lastenvaatemallia tulisi. Vauhtia nimittäin riittää ja kuolaa valuu niin, että lähes joka kuvasta voi löytää isoja kuolapisaroita.

Omat vaatteet ovat alkaneet kiinnostaa M:ää enenevissä määrin. Kissapöksyistä alkoi vaatteiden kuvioiden tutkiminen, mutta nyt muidenkin housujen ja joidenkin sukkienkin kuosit ovat saaneet huomiota osakseen. 

Jos joka iikka ei ole sitä jo tajunnut, minulle lapsen pukeminen kivasti on oikeasti tärkeää.
Haluan että tällä on väreiltään yhteensopivat, ehjät, puhtaat ja mielestäni kauniit vaatteet yllään.
Mukavuus niin leikkauksen kuin materiaalienkin osalta, kestävyys, tarkoituksenmukaisuus ja pitkäikäisyys (käännettävät lahkeet ja lantiokappale housuissa, kiristettävä vyötärönauha jne.) ovat myös tärkeitä seikkoja. 

Vaikka vaatteet eivät ole mun aatteet eivätkä vanhemmuudessa tai lapsen elämässä oikeasti keskeisiä asioita,
kai sitä saa vähän harrastaa vanhemmuutta. Edes ikään kuin terapeuttisena juttuna? 

Koska minun kohdallani mieleisten vaatteiden metsästäminen kirpputoreilta, alennusmyynneistä, tutuilta ja nettikaupoista ei ahdista vaan tuo iloa, aioin ottaa kaiken ilon irti 
siihen asti kun pikkumies maksaa itse omat vaatteensa… Ja jos nätisti pyydetään, makutuomariksi voin lähteä silloinkin.

Oikeita metsään suuntautuvia, sulan kelin tutkimusmatkoja odotellessa
täytyy tyytyä tutkimaan metsäisiä asioita pöksyistä. Hassu pieni.