Karkuun

 

Tällaisina päivinä kun kaupungilla käyminen tai omenamunkkikaan ei lohduta,
mietin usein, että jos minulla olisi toinen elämä, sellainen kaksoiselämä, johon voisi sujahtaa,
käydä  hengittämässä siellä hetken ja palata virkeänä takaisin, 
millainen se elämä olisi.

Oma visioni vaihtuu joka kerta, riippuen siitä, millaista pakopaikkaa kaipaan.
Tänään se näytti tältä:

Haluaisin asua jossain isossa kaupungissa, missä olisi meri,
Suomessa kuitenkin, koska tunnekieleni on suomi,
ei liian kaukana perheestäni, joten varmaankin Helsingissä.

Minulla olisi yksiö tai kaksio, jossa olisi niin korkeat huoneet,
että voisin nukkua parvella ja katsella aamuisin ikkunasta kattoja tai taivasta.
Kun avaisin ikkunan, kuulisin liikenteen vaimeana, sekä tuulen ja lokit.
Ikkunoissa olisi leveät ikkunalaudat, joilla voisi kasvattaa yrttejä ja istuskella lukemassa.

Minulla olisi vähän tavaraa ja paljon aikaa.
Ja voi miten siistiä kodissani olisikaan. Niin siistiä, etten voi tällä hetkellä edes uneksia sellaisesta.
Viikkaisin pyyhkeet aina tietyllä tavalla, kirjat olisivat värijärjestyksessä eikä ikkunoissa olisi sormenjälkiä.
Seinillä olisi taidetta ja kahvikuppikokoelmani olisi vanhaa Arabiaa.

Tekisin jotain työtä, jossa olisi haastetta, mahdollisuus käyttää luovuutta, mutta joka ei sitoisi minua ympäripyöreiksi tunneiksi sorvin ääreen. Voisin olla vaikka tekstiilisuunnittelija tai somistaja. Ehkä voisin kuvittaa lastenkirjoja.

Näyttäisin luonnonpunertavissa hiuksissani runotyttömäiseltä, olisin solakka ja minulla olisi pisamia sekä hymykuopat. Pukeutuisin aina mekkoihin ja jaksaisin rajata silmiini paksut pin-up-tyyliset rajaukset joka aamu sekä käyttää punaista huulipunaa. Minulla ei olisi raskausarpia ja tissini olisivat kuin elokuvista. Kenkäni olisivat kauniita, mutta käytännöllisiä ja pitäisi niitä esillä vaaterekkini alla.

Lähimatkailisin. Kiertäisin eri kaupunkien kirpputoreja, istuisin kahviloissa. Kirjoittaisin rauhassa viikonloppuisin. Kävisin Suomenlinnassa uimassa ja eväsretkillä.

Osaisin juoda alkoholia niin etten saisi punaviinihörpystä päänsärkyä ja voisin juoda joskus drinkin irvistämättä kauhean näköisesti.

En olisi vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestäni. Saisin syödä, juoda ja nukkua silloin kun haluan.

Yksinäinen minun ei kuitenkaan tarvitsisi olla. Järjestäisin brunsseja, kahvittelisin ystävien kanssa. kävisin juoksemassa rantapoluilla hyvässä lenkkiseurassa ja tanssisin silloin tällöin aamuyöhön.

Ei tällä hetkellä ei suinkaan tekisi mieli olla muutaman päivän ihan yksin ja nukkua.
Olla huolehtimatta mistään tai kenestäkään.
Jättää muiden tunteet ja tarpeet huomiotta ja keskittyä vain siihen, mitä itse haluan ja tarvitsen.

Onko teistä kellään (mielikuvitus)paikkoja tai kaksoiselämiä, johon pakenette huonoilla hetkillä?