Kaverukset?

Koiramme on ottanut perheen uusimman tulokkaan vastaan sangen hyvin. Perheemme aikuisilta se ei ole vaatinut erityisesti huomiota, mutta meidän vanhemmistamme ja sisaruksistamme sekä muista lähipiirin ihmisistä se vaikuttaa olevan mustasukkaisempi. Kun vauva on vaikkapa äitini sylissä, se hyppää nököttämään tämän syliin seuraksi. Vieraille täytyy myös raahata leluja heiteltäväksi ja puruluita pideltäväksi. (Niistä saa silloin paremman otteen – laiska koira). Varsinkin, jos nämä keskittyvät vain ihmettelemään vauvaa.

 Koira kuitenkin ”pussailee”  vauvaa ja makoilee tyytyväisen oloisena tämän seurassa. Vauvan motoriikan kehittyessä ja älyllisten kykyjen saavuttaessa edes mäyräkoiran tason, voi näillä kahdella olla sagen hauskaa yhdessä. 

Lisää kieltoja ja rajoituksia koiran olemassaolo toki lapsen laajenevaan maailmaan tuo: Koiran ruokaa ei saa syödä, vesiä ei saa kaataa tai juoda. Koiran leluja ei saa viedä tai koriin ängetä… Pitää olla tarkkana, ettei koiran tarvitse ryhtyä suojelemaan ruokaansa tai nukkumapaikkaansa team täystuholta.

Onko kokemuksia siitä, kuinka hyvin lapsen saa opetettua kunnioittamaan koiran omaa tilaa ja tavaroita?

PS. Pahoittelen kännykkäkuvia. En ole saanut räpsäistyä kunnon kameralla hyviä yhteiskuvia perheen nuorimmista enkä ole halunnut lavastaa kuvaustilannetta. Silloin joko vauva tai koira tai molemmat hermostuisivat melko varmasti.